Ajankohtaista

Väitös: 9.12.2016 LitL Susanna Takalo (Liikuntatieteellinen tiedekunta, liikuntapedagogiikka)

Alkamisaika: perjantai 09. joulukuuta 2016, 12.00

Päättymisaika: perjantai 09. joulukuuta 2016, 15.00

Paikka: Seminaarinmäki, Liikunta, L303

LitL Susanna Takalon liikuntapedagogiikan väitöskirjan "Mikä nuorta liikuttaa? Tutkimus liikuntatottumusten rakentumisesta lapsesta nuoreksi aikuiseksi" (What moves young people? A study on the development of physical activity habits from childhood to young adulthood) tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä professori Pasi Koski (Turun yliopisto) ja kustoksena yliopistotutkija Arja Sääkslahti (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuus on suomenkielinen.

Susanna TakaloLitL Susanna Takalon liikuntapedagogiikan väitöskirjan "Mikä nuorta liikuttaa? Tutkimus liikuntatottumusten rakentumisesta lapsesta nuoreksi aikuiseksi" (What moves young people? A study on the development of physical activity habits from childhood to young adulthood) tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä professori Pasi Koski (Turun yliopisto) ja kustoksena yliopistotutkija Arja Sääkslahti (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuus on suomenkielinen.

Liikunta-aktiivisuus vaihtelee läpi nuoruuden ja kytkeytyy arjen valintoihin. Myös lapsuuden ja nuoruuden sosiaaliset toimintaympäristöt – kuten perhe, kaverit, koulu ja harrastukset – vaikuttavat liikuntatottumusten rakentumiseen.

– Liikunnan asemaan nuoren arjessa vaikuttavat nuoren itselleen asettamat tavoitteet, liikunnan merkityksen tiedostaminen ja erityisesti se, millaiset valinnat nuorelle tuntuvat merkityksellisiltä tässä ja nyt, Susanna Takalo kuvaa.

– Paljon monipuolista liikuntaa lapsena harrastaneiden nuorten oli helpompi palata liikunnan pariin varhaisaikuisuudessa, vaikka välissä olisi ollutkin vähemmän aktiivinen kausi. Kaikki lapsuuden liikunta luo pohjan liikunnan löytymiselle uudestaan myöhemmin elämässä.

Lapsuudessa vähän liikkuvan aktiivisuus voi myös lisääntyä nuoruuden aikana. Suhde liikuntaan voi vähän liikkuvillakin olla myönteinen, ja siitä saatu ilo ja nautinto voi löytyä myöhemminkin, vaikka varhaisemmat kokemukset olisivat vähäisiä tai negatiivissävytteisiä.

Liikuntatottumusten rakentumista lapsesta nuoreksi aikuiseksi tarkasteltiin pitkittäistutkimuksella. Samat henkilöt osallistuivat tutkimukseen 11-vuotiaina ja 21-vuotiaina. Toiseen vaiheeseen osallistuneista nuorista lapsena paljon liikkuviksi arvioituja oli kuusi ja vähän liikkuviksi arvioituja viisi. Heistä poikia oli kuusi ja tyttöjä viisi. Toisen vaiheen aineistonkeruumenetelmiä olivat haastattelu, kyselylomake, aktiivisuuspäiväkirja, kiihtyvyysanturimittaus ja liikunta elämänkulussa -piirros. Haastatteluaineisto, jota tukiaineistot täydensivät, analysoitiin kerronnallista työtapaa käyttäen.

Nuoruudessa monia muutoskohtia

Elämänkulkutarinoissa kymmenen vuoden ajanjaksoon (11-vuotiaasta 21-vuotiaaksi) sisältyi useita muutoskohtia, joissa liikunta-aktiivisuus lisääntyi tai väheni. Yhdenkään nuoren aktiivisuus ei pysynyt tasaisena. Tutkimus tuo näkyville nuorten esiin nostamia asioita ja tapahtumia elämänkulun ajalta, jotka ovat yhteydessä liikunta-aktiivisuuden lisääntymiseen ja vähenemiseen.

Liikunta-aktiivisuutta lisäsivät urheiluun panostaminen ja välimatkaliikunnan tietoinen valitseminen. Peruskoulun aloitus, elämän vakiintuminen aikuisuuden kynnyksellä ja työelämään siirtyminen osoittautuivat ajankohdiksi, jolloin nuorten liikunta-aktiivisuus lisääntyi. Lapsuuden aikainen urheiluseuraan tai muuhun organisoituun liikuntaan osallistuminen madalsi kynnystä osallistua järjestettyyn liikuntaan myöhemmin. Lisäksi läpi lapsuuden perheen ja vanhempien kanssa koetut yhteiset liikuntahetket tukivat liikuntaan osallistumista varhaisaikuisuudessa. Kaverien merkitys vahvistui nuoruudessa ja oli erityisen merkittävä vähän liikkuvien elämänkulussa.

Liikunnan väheneminen liittyi tutkimuksen elämänkulkutarinoissa opiskeluun panostamisesta aiheutuvaan ajanpuutteeseen, urheilussa loukkaantumiseen, mopon hankintaan, lapsuudenkodista muuttoon heti peruskoulun jälkeen, urheilujoukkueen hajoamiseen ja kiusatuksi tulemiseen.

Jotkut elämän muutoskohdista lisäsivät liikunta-aktiivisuutta joillakin nuorilla ja vähensivät sitä toisilla. Tällaisia muutoskohtia olivat muutto perheen kanssa, koululiikunta, asepalvelus, työelämä ja seurustelu.

Tottumuksiin voidaan vaikuttaa

Tutkimus osoitti, että liikunta-aktiivisuuden lisääntymiseen voidaan vaikuttaa lapsuudessa, nuoruudessa ja varhaisaikuisuudessa.

– Elämänkulun näkökulmasta koulu tavoittaa lähes kaikki samanikäiset. Koulun ja oppilaitosten asemaa liikuntatottumusten rakentumisessa voitaisiinkin vahvistaa. Samaten liikunta-aktiivisuuteen kohdistuvat tukitoimet ovat tärkeitä nuoruuden lopussa ja varhaisaikuisuudessa.

– Liikunnan edistämisessä on syytä huomioida eri tavoin arjessaan liikkuvat lapset ja nuoret ja se, että he antavat liikunnalle erilaisia merkityksiä, Takalo korostaa.

Lisätietoja

Susanna Takalo on kirjoittanut ylioppilaaksi Oulun Lyseon lukiosta vuonna 1991. Hän on valmistunut kasvatustieteiden maisteriksi Oulun yliopistosta vuonna 1996 ja liikuntatieteiden lisensiaatiksi Jyväskylän yliopistosta vuonna 2004. Takalo on työskennellyt Oulunsalon kunnassa liikunnan lehtorina vuodesta 1997 vuoteen 2007, jonka jälkeen liikunnan didaktiikan lehtorina Oulun yliopiston kasvatustieteiden ja opettajankoulutuksen yksikössä. Väitöstutkimusta ovat tukeneet Juho Vainion säätiö, Jenny ja Antti Wihurin rahasto ja Urheiluopistosäätiö.

Teos on julkaistu sarjassa Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja; 315, 229 s., Jyväskylä 2016, ISSN 0357-2498; ISBN 978-951-790-404-9 (nid.), ISBN 978-951-790-405-6 (pdf). Väitöskirjaa saa LIKES-tutkimuskeskuksesta, puh. 020 762 9500, tilaukset@likes.fi. Luettavissa LIKES-tutkimuksen julkaisuhakemistossa: http://www.likes.fi/julkaisut/480/mika_nuorta_liikuttaa_tutkimus_liikuntatottumusten_rakentumisesta_lapsesta_nuoreksi_aikuiseksi

 

Abstract

The study describes the development of physical activity habits among adolescents engaged in different levels of physical activity as children during their growth from childhood to young adulthood. The participants’ experiences are examined individually from a life course point of view while taking into account their overall situation in life. The purpose of the study was to examine the changes in physical activity over the course of life and how young people describe the life experiences that have changed their physical activity habits. In addition, the study describes the role of physical activity in the daily life of a young person.

The retrospective longitudinal study consisted of two separate stages of data collection from the same people in 2001 and in 2011–2012. The first stage (at age 11) questionnaire data on physical activity (n=240) were collected in the Oulu, Jyväskylä and Turku regions. The interview data (n=24, high activity 12, low activity 12) were collected by me in the Oulu and Jyväskylä regions. Among the participants in the second stage at age 21, six had been recognised as belonging to the high activity group and five to the low activity group at age 11. This participant group included six boys and five girls. Data collection methods in the second stage consisted of an interview, a questionnaire, an activity diary, accelerometer measurement and a graph depicting physical activity during the life course. I analysed the interview data using a narrative method, supplemented with supporting data.

The life course stories showed that the amount of physical activity varied throughout adolescence. People with a high level of physical activity in childhood may, after a less active period, increase their activity level again as they approach adulthood. The physical activity level of a person with low activity in childhood may also increase during adolescence. The social environments of childhood and adolescence have an impact on how physical activity habits are built. The meanings of physical activities and the turning points in physical activity levels were manifold, depending on the role of physical activity in a young person’s daily life. A positive change in the activity levels was linked to determined efforts to play more sports, choosing active commuting, the beginning of comprehensive school, increased stability in life, family, friends, and participation in the activities of a sports club. Decreased activity levels were linked to an increased focus on studies, injuries, purchasing a moped, moving out of one’s childhood home right after comprehensive school, quitting a team and being bullied. Moving to a new place of residence, physical education at school, military service, working life and dating turned out to be causes of either increased or decreased physical activity levels. The role of physical activity in a young person’s life was defined by self-imposed goals, awareness of the significance of exercise, and especially the everyday choices that seemed meaningful at any particular time.

The measures to increase the amount of physical activity should reach all individuals in the same age group, but they should also take into consideration the differences in how young people exercise in their everyday lives and the different meanings they give to physical activity at different times in the course of their lives. The study showed that one’s physical activity level can be raised in childhood, adolescence and early adulthood. From the life course perspective, school reaches nearly all members of an age group. The capacity of schools to help build physical activity habits could be reinforced.

Key words: life course, narrative, physical activity, change, a young person


Lisätietoja

Susanna Takalo
susanna.takalo@oulu.fi
040 743 2337
kuuluu seuraaviin kategorioihin: