Ajankohtaista

Väitös: 4.11.2016 Liikunta ja hyvä kunto vähentävät työstressiä (Föhr)

Alkamisaika: perjantai 04. marraskuuta 2016, 12.00

Päättymisaika: perjantai 04. marraskuuta 2016, 15.00

Paikka: Seminaarinmäki, S212, Vanha juhlasali / Old festival hall

Tiina FöhrTtM Tiina Föhrin liikuntalääketieteen väitöskirjan ”The relationship between leisure-time physical activity and stress on workdays with special reference to heart rate variability analyses” tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä professori Olli Heinonen (Turun yliopisto) ja kustoksena professori Urho Kujala (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuus on suomenkielinen. 

Liikunta-aktiivisuudella on merkitystä stressinhallinnassa. Hyvä fyysinen kunto ja terveydelle edullinen kehonkoostumus ovat tärkeitä työpäivän jälkeiselle palautumiselle, selvisi Tiina Föhrin väitöstutkimuksessa.

Föhr selvitti sykevälivaihteluun pohjautuvan menetelmän avulla kuinka liikunta-aktiivisuus ja siihen kytkeytyvät fyysinen kunto ja kehonkoostumus ovat yhteydessä työpäivän stressiin ja seuraavan yön palautumiseen.

Stressi ajatellaan tavallisesti yksilön omakohtaisena stressikokemuksena, jota arvioidaan subjektiivisin kyselymenetelmin. Sykevälivaihtelun on esitetty olevan käyttökelpoinen objektiivinen menetelmä stressin fysiologisten vaikutusten arvioinnissa, mutta yksilöllisyys rajoittaa sen käyttöä stressin arvioinnissa ja kliinisessä työssä. Kehittyneiden menetelmien ansiosta nykyään on mahdollista luoda yksilöllisestä sykkeestä ja sykevälivaihtelusta johdettuja stressin ja palautumisen muuttujia.

Föhr selvitti yksilölliseen sykevälivaihteluun pohjautuvan menetelmän käytettävyyttä stressin sekä liikunta-aktiivisuuden ja stressin välisen yhteyden arvioinnissa. Objektiivisesti mitattu stressi määritettiin 1-3 vuorokautta kestäneestä tavallisen elämän yhteydessä nauhoitetusta sykevälivaihtelusta käyttäen Firstbeat Technologies Oy:n menetelmiä.

Poikkileikkaustutkimusten tulokset osoittivat, että liikunta-aktiivisuus, hyvä fyysinen kunto ja terveydelle edullinen kehonkoostumus olivat yhteydessä pienempään stressin määrään työpäivänä. Lisäksi hyvä fyysinen kunto ja normaali paino olivat yhteydessä hyvään yön aikaiseen palautumiseen. Vastaavanlaiset tulokset havaittiin sekä pienemmässä hyvä- ja huonokuntoisista miehistä että suuressa yli 16 000 suomalaisesta työikäisestä koostuvissa aineistoissa.

Sykevälivaihtelun mittaus voi kannustaa elämäntapamuutokseen

Föhrin tutkimuksessa selvitettiin myös kyselyn avulla itse arvioidun ja objektiivisesti mitatun stressin yhteyttä aineistossa, joka koostui ylipainoisista ja psykologisesti stressaantuneista henkilöistä. Objektiivisesti mitattu stressi oli yhteydessä subjektiivisesti mitattuun stressiin.

Yhdeksän kuukauden tutkimusjakson aikana havaittiin lasku ainoastaan subjektiivisen stressin tasossa, mikä osoittaa, että subjektiivisesti koettu ja objektiivisesti mitattu stressi käyttäytyvät eri tavoin pidemmällä aikavälillä. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että keskimääräistä aktiivisempien henkilöiden subjektiivisen stressitason lasku oli keskimääräistä suurempi. Tulokset antavat näyttöä siitä, että sykevälivaihteluun pohjautuva stressi on pysyvämpi ominaisuus kuin yksilön stressikokemus. Vaikka subjektiivinen koettu stressi ja objektiivisesti mitattu stressi ovat yhteydessä toisiinsa, ne myös mittaavat osin eri asioita ja näin molemmat tuovat lisäarvoa stressitilojen arviointiin ja tarvittavien hoitokeinojen valintaan.

Tulokset tukevat sykevälivaihteluun pohjautuvan menetelmän käytettävyyttä stressin arvioinnissa subjektiivisten menetelmien rinnalla. Tuloksia voidaan hyödyntää työpaikoilla sekä terveysalan ammattilaisten päivittäisessä kliinisessä työssä.

- Tutkimuksessa hyödynnetyn tavallisen elämän yhteyteen soveltuvan mittausmenetelmän käyttö voi auttaa stressitilan havaitsemisessa ja sen vakavuuden arvioinnissa. Mittauksesta saatava palaute kehon stressistä ja palautumisesta voi toimia kannustavana tekijänä elämäntapamuutoksiin, Föhr arvioi.

Lisätietoja:

Tiina Föhr, tiina.fohr@jyu.fi, puh. 040 705 4858
Viestintävastaava Liisa Harjula, puh. 040 805 4403, tiedotus@jyu.fi

Tiina Föhr on kirjoittanut ylioppilaaksi Nokian lukiosta vuonna 2004, valmistunut urheiluhierojaksi Tampereen Urheiluhierojakoulusta vuonna 2005 ja fysioterapeutiksi Pirkanmaan ammattikorkeakoulusta vuonna 2008. Vuonna 2012 hän valmistui terveystieteiden maisteriksi Jyväskylän yliopistosta. Föhr on työskennellyt aiemmin fysioterapeuttina noin kahden vuoden ajan. Hän on toiminut tutkimusapulaisena ja tohtorikoulutettavana Jyväskylän yliopiston terveystieteiden laitoksella. Väitöstutkimuksen ohjaajina toimivat prof. Urho Kujala, prof. Heikki Rusko ja prof. Asko Tolvanen. Tutkimusta ovat rahoittaneet Juho Vainion säätiö, Tekes ja Jyväskylän yliopisto.

Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Sport, Physical Education and Health numerona 247, 98 s., Jyväskylä 2016, ISSN 0356-1070; 247, ISBN 978-951-39-6793-2 (nid.), ISBN 978-951-39-6794-9 (PDF). Sitä saa Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksiköstä, puh. 040 805 3825, myynti@library.jyu.fi. JYX-arkistossa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-6794-9

Abstract

The purpose of this study was to investigate how physical activity (PA), cardiorespiratory fitness, and body composition are associated with objective heart rate variability (HRV)-based indicators of stress and recovery on workdays. Additionally, the association of subjective self-reported stress with HRV-based stress was investigated.

Samples of 81 healthy men (age 26–40 years), and 16 275 Finnish employees (6863 men and 9412 women; age 18–65 years) were assessed in the cross-sectional analyses. A sample of 221 overweight psychologically distressed individuals (36 men and 185 women; age 26–60 years) was examined in both cross-sectional and longitudinal analyses. HRV-based stress and recovery were determined from the beat-to-beat R–R interval recordings mainly over 2 workdays in a real-life setting. The Perceived Stress Scale was used to assess subjective stress. The level of PA was evaluated using both subjective (validated questionnaire/interview) and objective (real-life R-R interval recording) methods. Cardiorespiratory fitness and body fat percentage were determined under laboratory conditions. Additionally, body mass index (BMI) (kg/m2) was used as a measure of body composition.

The results showed a positive association of subjective stress with HRV-based stress. Higher PA, cardiorespiratory fitness, and favorable body composition were associated with a lower level of HRV-based stress. Cardiorespiratory fitness and favorable body composition were associated with better recovery during sleep. A higher initial level of HRV-based stress predicted a weaker decline, whereas a higher initial level of PA and HRV-based recovery predicted a larger decline in subjective stress during a 9-month study period among psychologically distressed and overweight individuals.

The results indicate that there is an association between subjective and objective HRV-based stress measured in real-life. However, these two dimensions of stress react differently over the long term. Additionally, the results support the beneficial effects of PA on HRV-based stress.

Keywords: heart rate variability, physical activity, body composition, physiological stress, psychological stress, stress management, work stress

Lisätietoja

Tiina Föhr
tiina.fohr@jyu.fi
040 705 4858
kuuluu seuraaviin kategorioihin: ,