Ajankohtaista

Väitös: 25.11.2016 Onnistuuko ja epäonnistuuko lapsesi koulutehtävissään aina samoista syistä? (Enlund)

Alkamisaika: perjantai 25. marraskuuta 2016, 12.00

Päättymisaika: perjantai 25. marraskuuta 2016, 15.00

Paikka: Mattilanniemi, MaA 211

Emmi Enlund. Kuva Sanna Vatanen
Emmi Enlund. Kuva Sanna Vatanen
YTM Emmi Enlundin psykologian väitöskirjan ”Stability and variability in parents’ causal attributions for their child’s academic success and failure” (Pysyvyys ja vaihtelu vanhempien lapsensa oppimissuoriutumista koskevissa syyselityksissä) tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä professori Tiia Tulviste (University of Tartu) ja kustoksena professori Jari-Erik Nurmi (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuus on englanninkielinen.

Väitöstyössään Enlund tutki vanhempien lapsensa oppimissuoriutumista koskevien syyselitysten pysyvyyttä. Syyselitykset ovat keskeinen tekijä vanhemman ja lapsen välisessä vuorovaikutuksessa, sillä ne ohjaavat vanhemman toimintaa lapsensa kanssa ja vaikuttavat esimerkiksi vanhemman odotuksiin lasta kohtaan.

Tutkimuksessa vanhemmat arvioivat neljän eri syyselityksen tärkeyttä lapsensa onnistumisen ja epäonnistumisen selittäjänä lapsen peruskoulun ajan. Syyt olivat: lapsen kyvykkyys, tilanteeseen käytetyn yrityksen määrä, opettajan tai vanhemman antama opetus ja apu sekä suoritettavan tehtävän vaikeus.

Syyselitysten pitkäaikaisen pysyvyyden tarkastelu osoitti, että vanhempien arvioissa eri syyselitysten tärkeydessä tapahtuu varsin vähän muutoksia lapsen peruskoulun ensimmäisen ja viimeisen vuoden välillä. Tulos tukee käsitystä, jonka mukaan vanhemmilla on suhteellisen vakiintunut tapa selittää lapsensa koulusuoriutumista.

Mahdollisiksi syiksi vanhempien erilaisten selitystapojen taustalla osoittautuivat vanhemman oma koulutustaso sekä lapsen aiempi koulumenestys.

­– Mitä korkeampi koulutus vanhemmalla itsellään oli ja mitä paremmin lapsi oli koulussa menestynyt, sitä voimakkaammin vanhemmat uskoivat lapsensa onnistuvan kykyjensä ansiosta, Enlund tarkentaa.

Pitkäaikaisen pysyvyyden lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin syyselitysten päivittäistä vaihtelua. Päiväkirja-aineistosta selvisi, että vanhemmat arvioivat syyselitysten tärkeyden hyvinkin erilailla päivästä riippuen.

– Vanhemmat osaavat vakiintuneista selitystavoistaan huolimatta käyttää joustavasti tilannekohtaista tietoa arvioidessaan lapsensa suoriutumista, Enlund arvioi.

Toisaalta tutkimuksessa oli huomionarvoista, että vanhemmat antoivat sitä myönteisempiä arvioita lapsensa kyvyistä ja yrittämisestä, mitä korkeammaksi he arvioivat oman mielialansa lapsen suoriutumistilanteessa.

– Vanhemman arvio lapsen suoriutumisesta ei siis välttämättä perustukaan lapsen ominaisuuksiin tai toimintaan kyseisessä tilanteessa, vaan vanhemman omiin tuntemuksiin ja kokemuksiin, Enlund summaa.

Tutkimuksessa käytettiin Jyväskylän yliopistossa kerättyjä Koulutaidot ja motivaatio, Alkuportaat sekä Vanhemmat, lapset ja oppiminen – pitkittäisaineistoja.

Lisätietoja:

Emmi Enlund, emmi.k.enlund@jyu.fi

tiedottaja Anitta Kananen tiedotus@jyu.fi, puh. +358 40 805 4142

Emmi Enlund on kirjoittanut ylioppilaaksi Säkylän seudun lukiosta vuonna 2007 ja valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteriksi pääaineenaan kehityspsykologia Jyväskylän yliopistosta vuonna 2012. Tämän jälkeen hän on ollut tohtorikoulutettavana ja apurahatutkijana Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksella Suomen Akatemian sekä Eino Jutikkalan rahaston tukemana.

Väitöskirja on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research numerona 566, 48 s., Jyväskylä 2016, ISSN 0075-4625; 566, ISBN 978-951-39-6819-9 (nid.), ISBN 978-951-39-6820-5 (PDF). Väitöskirjaa myyvät yliopistokauppa Soppi, puh. 040 805 3825 tai myynti@library.jyu.fi ja yliopiston verkkokauppa

Luettavissa JYX-arkistossa: https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/51849  

Abstract

This research examined the mean-level, interindividual and intraindividual stabilities in parents’ causal attributions for their child’s performance outcomes. Parental causal attributions to ability, effort, teaching and task difficulty were studied separately for mothers and fathers. Three Finnish data sets were used. The first sample was derived from the Jyväskylä Entrance into Primary School study, in which 212 children and their parents were followed from the beginning of the first grade to the end of the ninth grade. The second sample included over 1,700 children and their parents from the First Steps study, in which the participants were followed from the beginning of the first grade to the end of the third grade. The third sample was part of the Parents, Teachers and Children’s Learning study, which encompassed 162 children and their parents, who were examined twice during the child’s first grade of elementary school. The findings of these studies suggest, first, that the mean-level changes in parents’ causal attributions to ability, effort, teaching and task difficulty in regard to their child’s successes and failures in comprehensive school were rather small, based on the measurements conducted in the first and ninth grade. The most evident changes were a decrease in teaching and an increase in task difficulty attributions. Second, all causal attributions, apart from fathers’ teaching attribution in success situations and mothers’ effort attribution in failure situations, showed moderate interindividual stability. Third, parental causal attributions varied significantly from one day to another. Thus, intraindividual stability was relatively low. Overall, the results add to our understanding of the long-term stability of parental causal attributions from children’s start to finish of their comprehensive school education, as well as of the day-to-day variation in the parents’ causal interpretations regarding their child’s performance in various learning situations.

Keywords: parental causal attributions, mean-level stability, interindividual stability, intraindividual stability, success and failure, comprehensive school children

kuuluu seuraaviin kategorioihin: ,