Ajankohtaista

Väitös: 26.11.2016 Säännöllinen voima- ja tasapainoharjoittelu jarruttaa tehokkaasti ikääntymisen tuomaa heikentymistä (Aartolahti)

Alkamisaika: lauantai 26. marraskuuta 2016, 12.00

Päättymisaika: lauantai 26. marraskuuta 2016, 15.00

Paikka: Mattilanniemi, Agora, Auditorio 2

Eeva AartolahtiTtM Eeva Aartolahden väitöskirjan "Long-term strength and balance training prevents mobility decline among community-dwelling people aged 75 and older” tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä dosentti Antti Malmivaara (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki) ja kustoksena professori Arja Häkkinen (Jyväskylän yliopisto). Väitös on suomenkielinen.

Useat yli 75-vuotiaat aloittavat kuntosaliharjoittelun ohjatussa ryhmässä terveysarvioinnin ja liikuntaneuvonnan jälkeen, vaikka vain harvoilla heistä on aiempaa kokemusta kuntosaliharjoittelusta. Jopa kerran viikossa tarjottu harjoittelu osana laaja-alaista geriatrista hoitoa lisää lihasvoimaa, kävelynopeutta ja tuolilta ylösnousunopeutta sekä ylläpitää tasapainonhallintaa estäen ikääntymisen tuomaa heikkenemistä.

Eeva Aartolahti havaitsi tämän väitöskirjatutkimuksessaan, jossa selvitettiin yli kaksi vuotta kestävän voima- ja tasapainoharjoittelun vaikutuksia 75–99-vuotiaan kotona-asuvan kuopiolaisväestön toimintakykyyn. Lisäksi selvitettiin harjoittelun toteutumiseen yhteydessä olevia tekijöitä.

Kuntosaliharjoittelu onnistuu iästä ja sairauksista huolimatta

Yli kaksi vuotta jatkuneen harjoittelun tutkiminen 75 vuotta täyttäneiden ikäryhmässä toi tietoa kuntosaliharjoittelun toteuttamisesta osana geriatrista hoitointerventiota. Laaja-alaisen geriatrisen arvioinnin avulla tutkimuksessa kiinnitettiin huomiota muun muassa lääkitykseen, ravitsemukseen, näkökykyyn ja suun terveyteen.

Intervention yhtenä osana oli liikuntaneuvonta ja mahdollisuus osallistua ohjattuun kuntosaliharjoitteluun. Kotona-asuvista koeryhmäläisistä harjoittelun aloitti liikuntaneuvonnan jälkeen 54 % (182 henkilöä). He olivat nuorempia ja heillä oli parempi kognitiivinen ja fyysinen toimintakyky verrattuna niihin, jotka eivät aloittaneet harjoittelua. Pitkäaikainen ohjattuun kuntosaliharjoitteluun sitoutuminen oli kuitenkin mahdollista myös iäkkäille henkilöille huolimatta sairauksista, sairaalahoitojaksoista ja toiminnanvajauksista. Tutkimuslöydökset korostavat ongelmien tunnistamisen ja niihin monipuolisesti puuttumisen tärkeyttä suunniteltaessa tasapaino- ja voimaharjoittelun lisäämistä vanhimmassa väestönosassa.

Säännöllinen harjoittelu ylläpitää lihasvoimareserviä ja liikkumiskykyä

Vaikka voima- ja tasapainoharjoittelu on keskeinen osa ikääntyneiden liikuntasuosituksia, on näin pitkäkestoisista harjoitusinterventioista iäkkäimmässä väestönosassa niukasti aiempaa tietoa. Kuntosaliharjoitteluun osallistuneilla koeryhmäläisillä kävely ja tuolilta ylösnousu nopeutuivat ja lihasvoima lisääntyi kahden vuoden harjoittelujakson aikana. Suorituskyky alkoi kuitenkin heikentyä pian harjoittelun päätyttyä, joten harjoittelun tulisi olla jatkuvaa.

Ne koeryhmäläiset, jotka eivät aloittaneet kuntosaliharjoittelua, mutta saivat muun hyvän hoidon, pystyivät kahden vuoden seurannassa ylläpitämään vielä tasapainoa ja liikkumiskykyä, mutta heidän lihasvoimansa heikkeni. Samaan aikaan kaikki nämä ominaisuudet heikkenivät kontrolliryhmällä, joka ei saanut mitään tavanomaisesta poikkeavaa hoitoa. Lihasvoimareserviä, liikkumiseen vaadittavan minimitason ylittävää lihasvoimaa, tarvitaan suojaamaan liikkumisvaikeuksien kehittymiseltä ja jarruttamaan ikääntymisen tuomaa heikentymistä.

 

Lisätietoja:

Eeva Aartolahti, eeva.m.aartolahti@jyu.fi, puh. 044 344 1919 
Viestintäharjoittelija Katja Ketola, tiedotus@jyu.fi, puh. 040 805 3638

Eeva Aartolahti (os. Mannila) kirjoitti ylioppilaaksi Sysmän yhteiskoulun lukiosta vuonna 1998 ja valmistui fysioterapeutiksi Jyväskylän ammattikorkeakoulusta 2002. Hän suoritti terveystieteiden maisterin tutkinnon Jyväskylän yliopistossa 2007. Vuodesta 2010 alkaen Aartolahti on työskennellyt Jyväskylän yliopiston terveystieteiden laitoksella projektitutkijana tai tohtorikoulutettavana.

Tutkimus perustuu Itä-Suomen yliopiston Geriatrisen hoidon tutkimuskeskuksessa Kuopiossa toteutetun väestöotokseen pohjautuvan Hyvän Hoidon Strategia -projektin (HHS) aineistoon. Väitöstutkimus tehtiin Itä-Suomen yliopiston ja Jyväskylän yliopiston yhteistyönä. Tutkimusta ovat tukeneet Kansaneläkelaitos, Kuopion kaupunki ja Itä-Suomen yliopisto. Väitöstutkimusta ovat tukeneet Juho Vainion säätiö, Suomen Kulttuurirahaston Keski-Suomen rahasto, Jenny ja Antti Wihurin rahasto, Miina Sillanpään säätiö sekä Jyväskylän yliopisto.

Teos on julkaistu sarjassa Studies in Sport, Physical Education and Health; 249, 116 s., Jyväskylä 2016, ISSN 0356-1070; 249, ISBN 978-951-39-6815-1 (nid.), ISBN 978-951-39-6816-8 (PDF). Väitöskirjaa saa Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksiköstä, puh. 040 805 3825, myynti@library.jyu.fi. Luettavissa JYX-arkistossa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-6816-8


Abstract

High functional capacity of muscle strength and balance in older persons promotes independent mobility and prevents functional decline below the disability threshold. This dissertation explored the effects of strength and balance training (SBT) as part of a multimodal geriatric intervention on physical functioning and health-related factors associated with training participation in a community-dwelling population aged 75 years and over. This study is a part of the Geriatric Multidisciplinary Strategy for the Good Care of the Elderly (GeMS) project conducted from 2004 to 2007 in Kuopio, Finland. Participants were randomized into an intervention (n=339) and control group (n=312). The individualized multimodal intervention was based on comprehensive geriatric assessment, and included physical activity counselling and supervised SBT at the gym once a week for 28 months. Controls took part in the annual assessments but not in the intervention. Measurements of health, muscle strength, balance, and mobility were repeated annually.

In total, 54% of the intervention group participants started SBT. These SBT adopters (n=182) were younger and had better cognitive status and physical functioning than non-adopters (n=157). Long-term adherence to group-based training was possible for the older adults, despite hospital admissions, comorbidities and functional impairments. Adherence to SBT was 55% (SD 29, range 1-99%) and better physical functioning predicted higher adherence. Training adopters improved their muscle strength and mobility, and maintained their performance in balance. Among the non-adopters, who received physical activity counselling, muscle strength declined, while their balance and mobility performance remained unchanged during the intervention. Controls showed a decline in all the tested parameters. In addition, poor functional vision was related to weaker balance and poorer mobility performance. In conclusion, the results indicate that supervised strength and balance training is an important component of a comprehensive geriatric intervention to maintain independent mobility.

Keywords: Postural balance, Muscle strength, Resistance training, Vision, Aging, Geriatric assessment

Lisätietoja

Eeva Aartolahti
eeva.m.aartolahti@jyu.fi
044 344 1919
kuuluu seuraaviin kategorioihin: ,