Ajankohtaista

Väitös: 18.11.2016 Nuorella on monta reittiä urheilijaksi kilpaurheilun sokkeloissa (Aarresola)

Alkamisaika: perjantai 18. marraskuuta 2016, 12.00

Päättymisaika: perjantai 18. marraskuuta 2016, 15.00

Paikka: Seminaarinmäki, Liikunta, L304

Outi AarresolaLitM Outi Aarresolan liikunnan yhteiskuntatieteiden väitöskirjan “Nuorten urheilupolut - tutkimus kilpaurheiluun sosiaalistumisen normeista, pääomista ja toimijuudesta” tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä vastaava tutkija, dosentti Mikko Salasuo (Nuorisotutkimusseura, Helsinki) ja kustos professori Hannu Itkonen (Jyväskylän yliopisto). 

Outi Aarresolan väitöskirja tarkastelee nuorten urheilupolkuja. Tutkimus esittelee tuoreen näkökulman perinteiseen, valmennusopillisesti painottuneeseen urheilijakehitystutkimukseen.

– ­Käytännön urheilussa urheilupolkuja ajatellaan usein askelmalta toiselle etenevinä kehityspolkuina. Paljon puhutaan harjoitusmääristä ja 10 000 harjoitustunnin säännöstä. Jää huomaamatta, että urheilu on myös sosiaalinen maailma, jossa seikkaillaan siihen syntyneiden normien raameissa ja erilaisten sosiaalisten resurssien varassa. Silloin kilpaurheiluun kiinnittyminen ei ole aina ihan suoraviivaista eikä etene kaikilla samalla tavalla. Yhtä ”oikeaa mallia” ei synny, Aarresola tähdentää.

Tutkimuksessa tarkasteltiin muun muassa 2013 joukkuelajin harrastajan lajivalintoja ja organisoitua harrastamista. Tarkoituksena oli tuottaa tietoa urheiluvalmennuksen ajankohtaiseen kysymykseen varhaisen erikoistumisen tarpeellisuudesta.

– Löysimme tutkimuksessa peräti 62 erilaista polkua olla mukana urheilussa, vaikka keskityimme vain muutamaan muuttujaan ja niiden yhdistelmiin. On siis aika turhaa keskustella vain varhaisesta tai myöhäisestä erikoistumisesta vaihtoehtoina.

Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että intensiivisesti harrastavat nuoret olivat alakouluiässä olleet mukana monissa eri lajeissa. Tutkimus ei tukenut näkemystä, jonka mukaan kilpaurheilussa edistyminen edellyttäisi keskittymistä vain yhteen lajiin.

–Yksinkertaistaen voi sanoa, että urheiluun uppoutuneet nuoret olivat alakouluiässä innostuneita urheilusta yleensä. Tiettyyn lajiin keskittyminen seuraa vasta myöhemmin. Päämäärätietoinen valmentautuminen ei vastaa lasten elämismaailmaa.

Lajikulttuuriin kasvetaan usein perheen kautta

Aarresolan väitöstutkimuksessa myös haastateltiin 26 huipulle tähtäävää urheilulukiolaista, 16 eri lajista. Heidän urheilupolkunsa olivat jaoteltavissa neljään eri tyyppiin.

Lajikulttuuriin kasvaneet olivat sosiaalistuneet tiettyyn lajiin perheensä kautta. Perheessä oli ollut lajin harrastajia tai toimihenkilöitä. Lajikulttuuriin kasvamisen kautta nuoret kehittyivät varhain ja saivat etulyöntiaseman ikäluokkaurheiluun, vaikka harrastivat myös muita lajeja. Yleisesti tarina on tyypillinen kilpaurheilussa.

Urheilutaiturit puolestaan olivat puuhanneet paljon omatoimisesti ja eri lajien parissa. He olivat kehittyneet osin piilossakin urheilujärjestelmältä. He olivat sosiaalistuneet urheiluun laajemmin ja heillä oli paljon mahdollisuuksia hyödyntää potentiaaliaan urheilussa. Menestys saattoi olla äkillistäkin.

Ajelehtijat olivat urheilijoita, jotka vaikuttivat olevan mukana urheilussa rutiininomaisesti, vailla erityistä menestystä, polun käännekohtia tai selkeitä valintoja. Esimerkiksi joukkuelajeissa osa ajelehti mukana joukkueen toiminnassa, kestävyyslajeissa taas urheilijaksi kasvamisen valinnat saattoivat olla vielä edessäpäin.  

Kiinnikurojien polussa urheilijat olivat vaihtaneet päälajiaan ja siten joutuneet aloittamaan uuteen lajiin sosiaalistumisen alkutaipaleelta. Polku on erityisen haastava ikäluokkaurheilussa, jossa lajinvaihtajat tai lajiin myöhään mukaan tulevat joutuvat epäedulliseen asemaan muihin verrattuna.

– Urheilutoimijoille olisi äärimmäisen tärkeää tunnistaa näitä erilaisia polkuja, joita kautta juniorit tulevat mukaan toimintaan. Pyrkimyksenä pitäisi olla uusien ovien avaaminen kilpaurheilun sokkeloon, ei matkan mutkistaminen, Aarresola kannustaa.

Yhteystiedot: 

Outi Aarresola, outi.aarresola@kihu.fi, p. 040- 672 5515 (Kihu), 040-5097078 (koti). Twitter: @OutiAarresola.

Viestintävastaava Liisa Harjula, puh. 040 805 4403, tiedotus@jyu.fi

Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Sport, Physical Education and Health numerona 246, 127 s., Jyväskylä 2016, ISSN: 0356-1070; 246, ISBN 978-951-39-6790-1. Sitä saa Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksiköstä, puh. 040 805 3825, myynti@library.jyu.fi. Väitöskirja JYX-arkistossa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-6791-8

Aarresola on kirjoittanut ylioppilaaksi Simonkylän lukiosta vuonna 1998. Liikuntatieteiden maisteriksi hän valmistui vuonna 2004, josta lähtien hän on työskennellyt kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen tutkijana.

ABSTRACT

Sport is a popular activity among Finnish children and adolescents. Junior sport encompasses various objectives, and one of its functions is to generate the prerequisites for competitive sport and an elite sports career. This study examines socialization into competitive sport. It approaches the socialization process as a sports path that denotes the sequence of states and events in sport as part of one’s life course. The study emphasizes experiences and through them the meaning-giving and lifeworld of the young athletes themselves. Hence, the aim of the study is to create a sociological interpretation of athlete development.

The research data comprise a survey of 2,430 registered participants in sport aged 14 to 15 years, and interviews with 26 young athletes aiming at elite sports careers. The survey was analysed by statistical methods, focusing on comparison between two groups at different participation levels. The interviews were analysed with content analysis to formulate a sports paths typology for young athletes and to categorize their experiences in sport. The results of the study were divided into four research papers concerning (1) the role and significance of parents, (2) the sports paths of participants in team sport in relation to different sports and the sporting context, (3) types of life-historical sports paths, and (4) significant experiences in sport. The results of the substudies were abstracted and then synthesized into a social construction of sports paths within a framework of systemic norms, capitals and agency.

The following systemic norms were identified: socialization in a single sport and specialization, success rationality and dedication to sport, and participation in the talent development activities of sports systems. These norms of a rationalized sports system created a framework for acting in the social field of sport and the accumulation of cultural capital along a sports path, so-called sports capital. However, young athletes still interpreted systemic norms from the perspective of their lifeworld. Social capital in sports paths was represented by three areas: family as the first socializer in sport, friends as playmates and later as peers in the world of competitive sport, and coaches as enablers of athletic development. These social relationships were interpreted as resources for sports capital. In the formulation of the sports path, the dimension of agency emerged as the power to make choices and the capability to utilize capitals. In previous studies on athlete development, the dimension of agency and the understanding of the lifeworld of adolescents has remained scarce.

Lisätietoja

Outi Aarresola
outi.aarresola@kihu.fi
+358 40 672 5515
kuuluu seuraaviin kategorioihin: ,