Ajankohtaista

Tietoisuustaidot voivat vahvistaa miesten työkykyisyyttä

Pelastusalalla ja urheiluvalmennuksessa tulisi kiinnittää enemmän huomiota työntekijöiden terveydenhuoltoon ja työviihtyvyyttä edistäviin tekijöihin. Näin suosittaa tutkija Marja Kokkonen, jonka johtama tutkimushanke selvitti kahden työssään henkisesti kuormittuvan ja miesvaltaisen ammattiryhmän, pelastajien ja ammattivalmentajien, työkykyisyyttä ja henkisen hyvinvoinnin tukemista ryhmätyönohjauksen avulla.  Hanketta rahoitti Työsuojelurahasto.

Työnohjauksen lisäksi näiden alojen työntekijöiden työkykyä kannattaisi tukea tietoisuustaitoja kehittämällä ja terveydestä huolehtimalla.  

- Havaitsimme, että valmentajien työkyvyn vaihtelusta 63 % selittyi itsearvioidulla terveydellä, työviihtyvyydellä ja tietoisuustaidoilla. Pelastajien työkyvyn vaihtelusta 62 % selittyi hyvällä itsearvioidulla terveydellä ja vahvoilla tietoisuustaidoilla.

- Vahvat tietoisuustaidot tarkoittavat ihmisten kykyä olla läsnä hetkessä, sitä että pystyy keskittymään, havainnoimaan ja hyväksymään kulloisenkin hetken sen sijaan, että ajatukset laukkaavat tulevaan tai jäävät vellomaan menneessä, Kokkonen kuvailee.

Tutkimukseen osallistui 31 kunnallisten paloasemien miespelastajaa ja 72 Suomen ammattivalmentajat ry:n jäsentä, joista valtaosa oli miehiä. Tutkimuksen alussa kerätty kyselytieto osoitti, että valmentajat olivat lähtökohtaisesti luonteeltaan luottavaisempia kuin pelastajat ja heitä sisäisesti työmotivoituneempia. Pelastajat olivat työssään valmentajia vahvemmin ulkoisesti motivoituneita. Ulkoiset motivaatiot ovat tyypillisesti itsen ulkopuolelta tulevia asioita, kuten palkka, muut kannustimet tai muilta saatu palaute.

- Pelastajien työmotivaation perustuminen ulkoisille palkkioille urheiluvalmentajia suuremmassa määrin viittaa siihen, että pelastajien sisäisen työmotivaation tukemiselle ja pelastajien työyhteisöjen motivaatioilmaston tutkimukselle ja kehittämiselle on tarvetta, Kokkonen toteaa.

Valmentajat kokivat työssään pelastajia vahvempaa työn imua ja arvioivat pelastajia useammin työnsä olevan heidän koko elämänsä. Pelastajat puolestaan arvioivat saavansa työryhmänä vähemmän palautetta, mutta pitivät työryhmäänsä pystyvämpänä kuin valmentajat. Valmentajilla oli arvionsa mukaan pelastajia paremmat tunnetaidot ja tunteiden säätelykeinona he osasivat mielestään arvioida tilanteen uudelleen pelastajia paremmin. Pelastajat arvioivat tietoisuustaitonsa paremmiksi kuin ammattivalmentajat.

Ryhmätyönohjauksella oli haastattelutulosten mukaan mahdollista edistää osallistujien omaan työhön liittyvien merkityksellisten oppimiskokemusten sekä ammatillisen kasvu- ja kehitysprosessin eri vaiheiden tunnistamista. Työuran eri vaiheissa olevien ja eri ammattiryhmiin kuuluvien kesken jaetut kokemukset auttoivat osallistujia tulkitsemaan ja kuvaamaan paremmin omaa työhyvinvointiaan sekä työkykyisyyttä rikkovia ja eheyttäviä tekijöitä. Yksilötyönohjaukseen verrattuna ryhmässä tapahtuva työnohjaus mahdollisti sen, että sekä yksi- että moniammatillisissa työnohjausryhmissä pelastajat ja urheiluvalmentajat pystyivät tarkastelemaan ja suhteuttamaan omaa toimintaansa muihin työnohjausryhmän jäseniin.

Lisätietoja:

Hankkeen vastuullinen tutkija PsT, LitM Marja Kokkonen, marja.kokkonen@jyu.fi, puh. 050 3829 335, Jyväskylän yliopisto, liikuntatieteellinen tiedekunta

 

 

kuuluu seuraaviin kategorioihin: ,