Ajankohtaista

Vesiharjoittelu vähentää rasvamassaa ja parantaa lievästä nivelrikosta kärsivien toimintakykyä

Vesivastusharjoittelu vähentää merkitsevästi kehon rasvamassaa ja nopeuttaa kävelyvauhtia vaihdevuosi-iän ohittaneilla naisilla, joilla on todettu lievä polven nivelrikko. Positiivinen muutos kävelynopeudessa oli havaittavissa vielä vuosi harjoittelun päättymisen jälkeen.

Vesivastusharjoittelun vaikutuksia kehon koostumukseen sekä fyysiseen toimintakykyyn selvitettiin Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan terveystieteiden alan tutkimuksessa. Se toteutettiin yhteistyössä Keski-Suomen keskussairaalan, Oulun yliopiston lääketieteen tekniikan laitoksen kanssa ja Helsingin yliopiston ortopedian ja traumatologian laitoksen kanssa.

Tutkimushenkilöiksi ilmoittautuneista, polvikivuista kärsivistä 60–68-vuotaista naisista seulottiin 87 naista, joilla todettiin radiologisesti lievän nivelrikon aiheuttamia muutoksia polvinivelessä. Heidät arvottiin joko harjoitteluryhmään tai kontrolliryhmään.

Harjoitteluryhmään arvotut osallistuivat kolme kertaa viikossa ohjattuun vesivastusharjoitteluun neljän kuukauden ajan. Kontrolliryhmäläisiä kehotettiin jatkamaan tavanomaista nivelrikon hoitoa ja liikuntaa.

84 naista jatkoi 12 kuukauden seurantajaksolle. Kehon koostumusta mitattiin DXA-kuvantamisella ja kävelyvauhtia UKK-instituutin kahden kilometrin kävelytestillä. Tutkimukseen osallistuneiden päivittäinen vapaa-ajan fyysinen aktiivisuus tallennettiin koko 16 kuukauden tutkimusjaksolta.

– Tiheästi toistuva vesivastusharjoittelu voi hidastaa tai jopa pysäyttää lievän polven nivelrikon etenemisen. Tutkimus osoitti, että korkea fyysinen aktiivisuustaso oli yhteydessä alentuneeseen kehon painoon. Näin ollen korkeaintensiteettinen vesivastusharjoittelu oli olennainen tekijä fyysisen toimintakyvyn parantamisessa, liikuntatieteellisen tiedekunnan tohtoritutkija Ben Waller toteaa.

Varhainen ehkäisy vähentää kalliita hoitoja

Nykyisin ei tunneta nivelrikon parannuskeinoa. Perinteisesti hoito on keskittynyt nivelrikon loppuvaiheeseen liittyvien ongelmien, kuten kivun ja alentuneen toimintakyvyn hallintaan.

Näyttää kuitenkin siltä, että varhaisella ehkäisyllä ja hoidolla voidaan vaikuttaa alkuvaiheen nivelrikkoon ja rustovaurioihin. Lisäksi tavoitteena on vähentää kalliiden hoitojen, kuten tekonivelleikkausten määrää. Nivelrikon kivun pahenemisen ja alentuneen toimintakyvyn kaksi pääasiallista riskitekijää ovat lisääntynyt kehon massa, erityisesti rasvamassa, ja hidastunut kävelyvauhti.

Maalla suoritetulla harjoittelulla on osoitettu olevan positiivisia vaikutuksia kehon koostumukseen ja kävelynopeuteen, mutta nivelrikosta kärsivät välttelevät usein fyysistä aktiivisuutta kipuun liittyvän pelon takia. Näin ollen vesivastusharjoittelu onkin yksi varteenotettava harjoittelumuoto nivelrikosta kärsiville.

Tuore tutkimus osoitti, että vesivastusharjoittelulla saavutettu vähentynyt kehon massa ja nopeutunut kävelyvauhti ovat riittävän suuria muutoksia ehkäisemään kliinisten oireiden pahentumista ja hidastamaan tai jopa pysäyttämään nivelruston rappeutumista.

Tutkimuksen tulokset julkaistaan kansainvälisessä vertaisarvioidussa Osteoarthritis and Cartilage -julkaisusarjassa. Tutkimusta rahoittivat Suomen Akatemia, Kansaneläkelaitos (Kela), Suomen Kulttuurirahasto ja Yrjö Jahnssonin säätiö.

Waller B, Munukka M, Rantalainen T, Lammentausta E, Nieminen MT, Kiviranta I, Kautiainen H, Häkkinen A, Kujala UM, Heinonen A. Effects of high intensity resistance aquatic training on body composition and walking speed in women with mild knee osteoarthritis: a 4-month RCT with 12-month follow-up. Osteoarthritis Cartilage. 2017 Mar 2. pii: S1063-4584(17)30869-5. doi: 10.1016/j.joca.2017.02.800. [Epub ahead of print].

Lisätietoja:

Tutkijatohtori Benjamin Waller, puh. 040 805 3569, ben.waller@jyu.fi

Professori Ari Heinonen, puh. 040 805 3551, ari.o.heinonen@jyu.fi

kuuluu seuraaviin kategorioihin: ,