Ajankohtaista

Väitös: 20.5.2017 FM Tiina Piilola (Humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, kirjallisuus)

Alkamisaika: lauantai 20. toukokuuta 2017, 12.00

Päättymisaika: lauantai 20. toukokuuta 2017, 15.00

Paikka: Seminaarinmäki, Historica, H320

FM Tiina Piilolan kirjallisuuden väitöskirjan "Kalevalan naiset ja tiedon yöpuoli — Lönnrotin jalanjäljissä kohti Kalevalan naisten tarinoita" tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä FT Eva Maria Korsisaari (Helsingin yliopisto) ja emeritusprofessori Seppo Knuuttila (Itä-Suomen yliopisto) sekä kustoksena professori Sanna Karkulehto (Jyväskylän yliopisto). Väitös on suomenkielinen.

Tiina PiilolaFM Tiina Piilolan kirjallisuuden väitöskirjan "Kalevalan naiset ja tiedon yöpuoli — Lönnrotin jalanjäljissä kohti Kalevalan naisten tarinoita" tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä FT Eva Maria Korsisaari (Helsingin yliopisto) ja emeritusprofessori Seppo Knuuttila (Itä-Suomen yliopisto) sekä kustoksena professori Sanna Karkulehto (Jyväskylän yliopisto). Väitös on suomenkielinen.

Kalevalaa on tulkittu suomalaisessa julkisessa keskustelussa melko kirjaimellisesti. Kalevalan naishahmojen tarinoissa on kuitenkin kerroksia, joiden huomaaminen vaatii lukijalta intuitiota — tai Lönnrotin ilmausta käyttäen — tiedon yöpuolen kuuntelua, selviää Piilolan väitöstutkimuksesta. Kaavamaisessa luennassa varsinkin eepoksen keskeisten naishahmojen, Ainon, Louhen, Marjatan ja Lemminkäisen äidin hahmojen koko syvyys on jäänyt oivaltamatta.

Erityistä huomiota Piilolan väitöskirjassa saa Aino, nuori neito, joka hukkuu ja muuttuu vedenneito Vellamoksi kuultuaan, että veli Joukahainen on luvannut hänet vaimoksi vanhalle Väinämöiselle.

— 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun miestutkijat kiittelivät Ainon sielun hienoutta ja tinkimättömyyttä, vaikka se johtaakin hänen kuolemaansa. Viime vuosina tutkijat ovat, ymmärrettävästi, kiinnostuneet Ainoa enemmän kapinallisesta ja vapautensa säilyttävästä Vellamosta, Piilola analysoi. — He ovat nähneet Vellamossa voimaantuneen ja oman äänensä löytäneen naisen, mutta kuinka kestävää Vellamon voima on, kun hän kuitenkin häviää ikiajoiksi aaltojen alle, siinä missä hänestä nykynäkökulmasta epäreilusti kauppaa tehneet miehet jatkavat seikkailujaan?

Piilola esittää, ettei Ainon taru pääty vedenneitomuodonmuutokseen tai Kalevalan lopussa tapahtuvaan sovitukseen, vaan siitä on kuultavissa pitkin eepoksen tarinaa kaikuja, jotka ilmenevät juonen outouksina ja epäloogisuuksina. Kysymyksiä herättää muun muassa se, miksi Aino muuttuu hukuttuaan vedenneito Vellamoksi ja näyttäytyy vain ja ainoastaan Väinämöiselle? Miksi suuri tietäjä Väinämöinen päätyy Vellamon kohtaamisen jälkeen itkuisena ukkopahana Pohjolaan Louhen hoiviin? Miksi Louhi hoivaa Väinämöistä ja pyytää tätä takomaan Kalevalan himotuimman taikakalun sammon? Entä mistä Marjatan vastasyntynyt poikalapsi tietää, että Väinämöisellä on ollut osansa Ainon kuolemassa?

Piilolan tulkinnassa Ainon taru saa huipennuksensa Kalevalan 41. runossa, jossa Väinämöisen kalanluisen kanteleen soitto keskeyttää päämäärätietoisen samporetken. Piilola esittää, että musiikin koskettavuus ei synny yksin Väinämöisen soittajantaidoista, vaan myös kalanluisesta soittimesta, joka kantaa mukanaan kaikuja Vellamoksi muuttuneen Ainon maailmasta.

— Tavallaan Aino oli oman aikansa downshiftaaja: hän ei taipunut ulkoisiin odotuksiin eli rooliin vanhan tietäjän vaimona, vaan oli uskollinen itselleen. Kalanluisen kanteleen soittokohtaus on kuin välähdys hetkestä, jossa Ainolle tärkeä sisäinen maailma, eli tunteiden ja tiedon yöpuolen maailma, tulee vihdoin kuulluksi ja saa ilmauksensa koskettavana musiikkina. Osuvasti, ja Ainon maailmankuvan mukaisesti, tässä kohtauksessa Kalevalan päämäärätietoinen juoni taukoaa ja tekee tilaa lyyrisemmille sävyille ja elämälle tässä ja nyt.

Lisätietoja:

Tiina Piilola, tiina.a.piilola@jyu.fi, puh. 040 701 81 69
Viestintäharjoittelija Anni Laine, tiedotus@jyu.fi, puh. 050 496 51 41

Tiina Piilola kirjoitti ylioppilaaksi Oulaisten lukiosta vuonna 1996 ja aloitti samana vuonna Jyväskylän yliopistossa romaanisen filologian opinnot. Vuonna 2004 hän valmistui Jyväskylän yliopistosta toimittajaksi ja vuonna 2011 kirjallisuuden maisteriksi. Hän on työskennellyt toimittajana ja kirjailijana. Väitöksensä jälkeen hän avaa Kalevalan naisia populaarilla tavalla käsittelevän blogin Ainoilua.

Tutkimusta ovat rahoittaneet Suomen Kulttuurirahaston Keski-Suomen rahasto, Jyväskylän yliopiston humanistinen tiedekunta sekä Ellen ja Artturi Nyyssösen säätiö. Piilolan väitöskirja ja väitöstilaisuus ovat osana Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa.Suomi 100

Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Humanities
numerona 312. ISSN 1459-4323, ISBN 978-951-39-7055-0 (nid.)
ISBN 978-951-39-7056-7 (PDF). Väitöskirjaa myyvät yliopistokauppa Soppi, puh. 040 805 3825 tai myynti@library.jyu.fi ja yliopiston verkkokauppa. Pysyvä linkki julkaisuun: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7056-7.

Abstract

”The Kalevala Women and the Night Side of Knowledge – In Lönnrot's Footsteps towards the Stories of the Poem's Female Figures”

My dissertation deals with the most important female figures of the Finnish national epic New Kalevala (1849): Aino, Louhi, Lemminkäinen’s mother and Marjatta. The epic was compiled by Elias Lönnrot (1802–1884) from Karelian and Finnish oral folklore. My reading leans on the intuitive night side of knowledge, which Lönnrot (1832) introduced as a counterpart to the day side of rational knowledge. To illustrate the logic of the night side of knowledge, I analyse Lönnrot as both a collector of oral folklore and a compiler of a work of epic poetry. I propose that Lönnrot’s choice of presenting the Kalevala as an epic – a total work of art – provided the stories of its female characters with the kind of depth the individual poems would not permit.

                      I also approach the female characters of the Kalevala from the point of view of feminist literary criticism and gender studies, utilising the philosophies of wonder by Luce Irigaray, metamorphic posthuman by Rosi Braidotti, and narratable self by Adriana Cavarero. I apply the methods of rewriting and the play with mimesis of Luce Irigaray, meaning that I tackle those parts of the stories of Kalevala that contain something weird or inexplicable and build a new, alternative story based on hints contained in the plot. I consider as weird and inexplicable the metamorphoses of Louhi, her invention of the Sampo, the magical device that brings its possessors great fortune, and the tale of Lemminkäinen’s mother diving into the river of Tuoni to save her dead son. I propose that these death-defying female characters can be regarded as figures that both embody the diversity of their nature and submit to change. Additionally, the story of Lemminkäinen’s mother, who has traditionally been considered as an archetypal mother figure, reveals features that in the context of my work make her appear as a posthuman character.

                      At the heart of my dissertation is, nevertheless, the story of Aino. I propose that the tale of Aino ends with neither her drowning nor the part played by the anomalous Vellamo, but echoes of her distinctive world-view can be heard in poem 41 of the Kalevala. Cavarero’s philosophy of narratable self is founded on the idea of the self as a story that is borne in interaction with others. This is exemplified by the stories both of Marjatta, who answers the call of the lingonberry and gives birth to a new king, and of the dynamic between Aino and Väinämöinen. After an encounter with Vellamo, the confused Väinämöinen ends up in Pohjola, the land ruled over by Louhi, his archenemy. Louhi can be interpreted as a witch who seeks to foster Väinämöinen’s self-understanding, which relates her to the witch Baba Yaga in the folktale about the wise Vasalisa. Only when Marjatta’s son reminds him of his part in Aino’s drowning, Väinämöinen finally realises his role in the tragedy and gives way to the new king. This ushers in a new era, which in my interpretation better understands the importance of love to both Cavarero’s narratable self and Irigaray’s feminine self.

Lisätietoja

Tiina Piilola
tiina.a.piilola@jyu.fi
kuuluu seuraaviin kategorioihin: ,