Ajankohtaista

Väitös: 9.8.2017: Ympäristön ja uhanalaisten lajien suojeluun kaivataan oikeudenmukaisuusajattelua (Kortetmäki)

Alkamisaika: keskiviikko 09. elokuuta 2017, 12.00

Päättymisaika: keskiviikko 09. elokuuta 2017, 15.00

Paikka: Vanha juhlasali, S212

YTM Teea Kortetmäen filosofian väitöskirjan ”Justice in and to Nature: An Application of the Broad Framework of Environmental and Ecological Justice” tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä professori Marion Hourdequin (Colorado College) ja kustoksena professori Mikko Yrjönsuuri (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuus on englanniksi.

Teea Kortetmäki tutki artikkeliväitöskirjassaan, miten nykyaikaisiin ympäristöongelmiin liittyviä vastuun ja oikeuksien kysymyksiä voidaan tarkastella oikeudenmukaisuuden käsitteistön kautta. Kortetmäki soveltaa filosofista teoriaa ilmastonmuutokseen, luonnon monimuotoisuuden vähenemiseen ja ekosysteemejä uhkaaviin haittoihin liittyvissä tutkimuksissa.

Teea_Kortetmki.jpg
Teea Kortetmäki
Kortetmäen tutkimus osoittaa, että alun perin ihmisyhteisöjen toiminnan arviointiin luotu oikeudenmukaisuuden näkökulma soveltuu myös ympäristökysymysten tarkasteluun. Muun muassa filosofi Martha Nussbaumin tunnetuksi tekemä toimintaedellytysten (capabilities) näkökulma on sovellettavissa ihmisten lisäksi myös ekosysteemeihin ja eri lajeihin.

Esimerkiksi ekosysteemeiden resilienssi, eli kyky sietää muutoksia, on yksi ekosysteemeiden keskeisimmistä toimintaedellytyksistä.

– Meillä on velvollisuus suojella ekosysteemien resilienssiä poliittisin keinoin. Koska emme tiedä ympäristöongelmien täsmällisiä vaikutuksia, meidän tulisi keskittyä suojelemaan ekosysteemien kykyä sopeutua erilaisiin muutoksiin, Kortetmäki toteaa.

Lajien kohdalla kyse on puolestaan elinvoimaisuuden suojelusta. Jääkarhujen sukupuuton estäminen ei riitä, vaan lajin tulee voida jatkaa olemassaoloaan luontaisessa elinympäristössään.

Kortetmäen tutkima laaja oikeudenmukaisuusajattelu kyseenalaistaa myös perinteisen käsityksen siitä, että rahallinen tai muilla resursseilla tapahtuva korvaus voisi hyvittää aiheutettuja haittoja.

– Jos pieni saarivaltio jää nousevan merenpinnan alle, asukkaat menettävät pysyvästi heille tärkeän alueen ja paikkaidentiteettinsä. Mikään korvaus ei hyvitä sellaista haittaa.

Samoin jos vaikkapa kaivostoiminta pilaa läheisen mökkialueen asukkaiden mahdollisuuden puhtaaseen luontoon ja järveen, rahallinen korvaus tai säiliöissä paikalle tuotu puhdas vesi eivät korvaa menetettyä luontokokemusta.

– Tämän vuoksi ympäristöhaittojen arvottaminen taloudellisin mittarein on ylipäänsä hyvin ongelmallista, Kortetmäki painottaa.

Filosofinen näkökulma tärkeä

Ympäristöongelmien lähestyminen oikeudenmukaisuuden perspektiivistä tarjoaa uusia näkökulmia ympäristöpolitiikalle ja korostaa luonnon kykyä sopeutua laajoihinkin muutoksiin, kunhan ekologisten järjestelmien terveyttä ja elinvoimaisuutta suojellaan riittävän laajasti.

Kortetmäki painottaa sekä filosofian että biologian tutkimustiedon tärkeyttä ympäristökysymyksissä.

– Luonnontieteet tuottavat tietoa siitä, millainen ja missä tilassa maailma on. Filosofian tehtävä on tarjota järkiperäisiä ja harkittuja ehdotuksia siitä, miten meidän tulisi tähän tietoon reagoida.

Lisätietoja:

Teea Kortetmäki, puh. 041 548 6483, teea.kortetmaki@jyu.fi
Viestintäharjoittelija Anni Laine, puh. 040 805 4483, anni.l.k.laine@jyu.fi

YTM Teea Kortetmäki kirjoitti ylioppilaaksi Kankaanpään lukiosta vuonna 2001. Hän valmistui yhteiskuntatieteiden maisteriksi vuonna 2011 ja aloitti väitöskirjatutkimuksen vuonna 2012. Väitöskirjatyön lisäksi Kortetmäki on työskennellyt osana monialaista Food System Studies -tutkimusryhmää tutkien ruokajärjestelmien kestävyyttä. Väitöstyötä ovat tukeneet Oskar Öflundin Säätiö, Ellen ja Artturi Nyyssösen Säätiö, Suomen Kulttuurirahasto ja Koneen Säätiö.

Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research numerona 587, 52s. + tutkimusartikkelit, Jyväskylä: University of Jyväskylä, 2017, ISSN 0075-4625; ISBN 978-951-39-7126-7 (nid.), ISBN 978-951-39-7127-4 (PDF). Kirjaa myy yliopistokauppa Soppi ja yliopiston verkkokauppa, puh. 040 805 3825 tai myynti@library.jyu.fi.

Abstract:

This dissertation applies and develops the broad framework of environmental and ecological justice. It is a new relational approach to justice, whose elements have been introduced by David Schlosberg in his works on environmental and ecological justice. The present study provides a systematisation of the framework and applies it to contemporary environmental topics using the methods of conceptual analysis and case-implication critique. The main outcome of this study is that the elements comprising the broad framework of environmental and ecological justice provide fresh and useful insights into topics like species extinctions and ecosystem wellbeing. In particular, the holistic and conflict-resolutive characteristics of the framework show promise. The dissertation consists of four original research articles and an introductory chapter. The introductory section outlines the context of the study, articulates its theoretical background and methodological choices, and sums up the research contributions of the essays. In the end, remarks on the limitations of the present study and on questions for future research are presented. The first article provides a comparative analysis of the broad framework of environmental and ecological justice with deep ecology. The article demonstrates that many central ideas of the broad framework are remarkably similar to those of deep ecology. The article situates the broad framework in the continuum of environmental normative theorising and demonstrates how the approaches can learn from each other. The second essay applies the broad framework in the context of global climate negotiations. The essay asserts that a focus on distributive justice cannot capture all the relevant aspects of climate injustice. The essay demonstrates how the notions of recognition and representation help reveal various forms of injustice, which is crucial for understanding the problems inherent in climate negotiations. In the third article, the capabilities-based elements of the framework are developed in the context of ecosystems. With reference to studies on ecosystem wellbeing, it is proposed that resilience comprises a central ecosystem capability. The implications of this argument for policymaking are also discussed. The fourth article examines whether species as groups can have capabilities. The outcome is that species as evolutionary groups can be viewed to possess capabilities, which enables but does not necessitate making the claim that species are recipients of justice.

Lisätietoja

Teea Kortetmäki
teea.kortetmaki@jyu.fi
+358401834918
kuuluu seuraaviin kategorioihin: ,