Ajankohtaista

Väitös: 6.6.2017 LitM Daniela Eklund (Liikuntatieteellinen tiedekunta, valmennus ja testausoppi)

Alkamisaika: tiistai 06. kesäkuuta 2017, 12.00

Päättymisaika: tiistai 06. kesäkuuta 2017, 15.00

Paikka: Seminaarinmäki, S212

LitM Daniela Eklundin valmennus- ja testausopin väitöskirjan ”Different-day and same-session combined strength and endurance training: Adaptations in neuromuscular and cardiorespiratory performance, body composition, metabolic health and wellbeing in men and women” tarkastustilaisuus. Vastaväittäjä professori Dusan Hamar (Comenius University, Slovakia) ja kustoksena professori Keijo Häkkinen (Jyväskylän yliopisto). Väitös on englanninkielinen.

LitM Daniela Eklundin valmennus- ja testausopin väitöskirjan ”Different-day and same-session combined strength and endurance training: Adaptations in neuromuscular and cardiorespiratory performance, body composition, metabolic health and wellbeing in men and women” tarkastustilaisuus. Vastaväittäjä professori Dusan Hamar (Comenius University, Slovakia) ja kustoksena professori Keijo Häkkinen (Jyväskylän yliopisto). Väitös on englanninkielinen.

Daniela_Eklund_nettisivu.jpg
Daniela Eklund
Eri päivinä toteutettu harjoittelu vaikuttaisi olevan tehokkain keino kestävyyskunnon kehittämiseen, kehon rasvamäärän vähentämiseen ja metabolisen terveyden kohentamiseen, selviää Jyväskylän yliopistossa tohtoriksi väittelevän Daniela Eklundin väitöstutkimuksesta. Jos kestävyysharjoittelu puolestaan tehdään samana päivänä, aina ennen voimaharjoittelua, saattaa lihaksen tahdonalainen aktivaatio heiketä pitkällä aikavälillä.

– Voima- ja kestävyysharjoittelu saavat aikaan kehossa useita suorituskyvyn ja terveyden kannalta suotuisia muutoksia. Optimaalisten tulosten saavuttamiseksi tulee kumpaakin harjoitusmuotoa toteuttaa säännöllisesti, jotta systemaattisia muutoksia saavutetaan, Eklund muistuttaa.

Eklundin tutkimuksessa selvitettiin, eroavatko harjoitusvaikutukset, mikäli voima- ja kestävyysharjoitukset suoritetaan samalla harjoituskerralla peräkkäin tai jos harjoitukset sijoitetaan omille päivilleen. Tutkimuksessa verrattiin kolmen eri yhdistetyn voima- ja kestävyysharjoitteluohjelman vaikutuksia maksimivoimaan, lihasten tahdonalaiseen aktivaatioon, kestävyyssuorituskykyyn, kehon koostumukseen, seerumin hormonipitoisuuksiin, kolesteroliin sekä koettuun terveyteen ja ajankäyttöön.

Tutkimukseen osallistui 101 tervettä, 18–40 -vuotiasta miestä ja naista, jotka jaettiin 24 viikon ajaksi kolmeen harjoitusryhmään. Yksi ryhmistä harjoitteli ohjatusti voimaa ja kestävyyttä eri päivinä, yhteensä 4–6 erillistä harjoituskertaa viikossa. Kaksi muuta ryhmää harjoittelivat saman harjoitusmäärän, mutta tekivät samana päivänä ja samalla harjoituskerralla kestävyysharjoituksen ennen voimaharjoitusta tai päinvastaisessa järjestyksessä 2–3 kertaa viikossa.

Eri päiville jaettu harjoittelu on kehonkoostumuksen kannalta hyödyllisintä

Kummatkin sukupuolet kaikissa harjoitusryhmissä paransivat kestävyyssuorituskykyä ja lihasvoimaa harjoittelujakson aikana. Eri päivinä harjoitelleiden kestävyyssuorituskyky parani kuitenkin huomattavasti enemmän, kuin samana päivänä harjoitelleilla.

Treenien jakaminen eri päiville vaikutti myös kehon rasvan määrään.

–  Merkittävää kehon rasvamassan vähenemistä havaittiin vain eri päivinä harjoitelleiden ryhmässä. Kehon rasvaton massa ja reisilihaksen poikkipinta-ala lisääntyivät kuitenkin kaikilla ryhmillä, Eklund kertoo.

Saman harjoituskerran järjestyksellä ei ole merkitystä suorituskyvyn kannalta

Mikäli voimaa ja kestävyyttä treenataan samana päivänä, ei kestävyys- ja voimaharjoitusten järjestyksellä ole merkitystä suorituskyvyn kannalta.

– Lihasten tahdonalainen aktivaatio ei kuitenkaan parantunut niillä, jotka tekivät samana päivänä kestävyysharjoittelun ennen voimaharjoittelua. Joillain yksilöillä se jopa huononi. Tämän vaikutuksesta voiman kehitykseen tarvitaan kuitenkin pidempiaikaisia harjoitteluseurantatutkimuksia, Eklund kertoo.

Myös yksittäisen harjoituskerran aiheuttaman kasvuhormonipitoisuuden nousu oli naistutkittavilla tällä harjoitusjärjestyksellä pienempää kuin ryhmällä, joka teki voimaharjoittelun ennen kestävyysharjoittelua.

– Mikäli halutaan priorisoida hermolihasjärjestelmän kehittämistä, kannattaa voimaharjoittelu tehdä ennen kestävyysosiosta, tai kokonaan eri päivinä. Kaikilla kolmella harjoitusmuodolla voidaan kuitenkin saavuttaa positiivisia muutoksia suorituskyvyssä sekä lisätä lihasmassaa, Eklund toteaa.

Lisätietoja:

Daniela Eklund daniela.eklund@jyu.fi, +358408054591

Viestintäharjoittelija Anni Laine, anni.l.k.laine@jyu.fi, +358504965141

Daniela Eklund valmistui ylioppilaaksi Helsinge Gymnasiumista vuonna 2004. Hän aloitti syksyllä 2005 opinnot Jyväskylän yliopiston liikunta- ja terveystieteiden tiedekunnassa liikuntabiologian laitoksella, josta hän valmistui liikuntatieteiden maisteriksi syksyllä 2012. Hän on työskennellyt liikuntabiologian laitoksella tohtorikoulutettavana keväästä 2013 alkaen. Hänen väitöskirjansa ohjaajina ovat toimineet professori Keijo Häkkinen liikuntabiologian ja professori Arja Häkkinen terveystieteiden tieteenaloilta liikuntatieteellisestä tiedekunnasta.

Teos on julkaistu sarjassa Studies in Sport, Physical Education and Health numerona 258, 132p, Jyväskylä 2017, ISSN 0356-1070; 258, ISBN 978-951-39-7070-3 (nid.), ISBN 978-951-39-7071-0 (PDF). Sitä saa Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksiköstä, puh. 040 805 3825, myynti@library.jyu.fi. Pysyvä linkki julkaisuun: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7071-0

Abstract

This thesis investigated 1) acute neuromuscular and hormonal responses to combined strength and endurance loadings with different orders and their long-term adaptations (women), 2) adaptations in neuromuscular, hormonal, cardiorespiratory and health variables following 24 weeks of volume-equated protocols of combined training (men and women). Subjects were assigned to one of three groups: strength and endurance training on different days (DD: men n=21, women n=18), training in the same-session with either endurance before strength (ES: men n=16, women n=15) or vice versa (SE: men n=18, women n=14). DD trained 4-6 d·wk-1 with strength and endurance on alternating days. ES and SE trained 2-3 d·wk-1 of [1E+1S] or [1S+1E] with strength and endurance in immediate succession. Training consisted of endurance cycling and hypertrophic and maximal strength training. Both ES and SE led to significant acute neuromuscular fatigue. Post-exercise growth hormone concentrations were significantly larger in SE than ES before and after the intervention. All three groups improved strength and endurance performance. The increase in maximal oxygen uptake was significantly larger in DD than in ES and SE in both genders. DD and SE increased voluntary muscle activation while ES did not. The individual changes in voluntary activation and maximal knee extension force were correlated in ES during weeks 13-24. Lean mass and vastus lateralis (VL) cross-sectional area increased similarly in all groups. Decreased fat mass was observed only following DD-training. Changes in blood lipids and abdominal fat were correlated in DD and the entire subject sample. Self-esteem and wellbeing improved and time-management behavior deteriorated in DD, but remained unchanged in the same-session groups. The results suggest that increased physical performance and muscle hypertrophy can be achieved with any of the training modes in previously untrained adults. Individuals adhering to ES training may be susceptible to neural interference, although it is unclear if strength development is affected. DD training simultaneously optimizes body composition and physical performance. DD-training does not result in a feeling of excessive general fatigue despite requiring more individual weekly training sessions than ES and SE.

Keywords: concurrent training, physical performance, neuromuscular adaptations, hormones, metabolic health, HRQoL


Lisätietoja

Daniela Eklund
daniela.m.eklund@student.jyu.fi
+358408054591
kuuluu seuraaviin kategorioihin: