Ajankohtaista

Väitös: 30.5.2017 Mysata, spelata ja plugata – kaksikieliset nuoret yhdistelevät sujuvasti suomea ja ruotsia (Kolu)

Alkamisaika: tiistai 30. toukokuuta 2017, 10.00

Päättymisaika: tiistai 30. toukokuuta 2017, 13.00

Paikka: Seminaarinmäki, S212

FL Jaana Kolun ruotsin kielen väitöskirjan "Me ollaan mukana tässä exsperimentissä" Lingvistiska resurser och språkpraktiker i tvåspråkiga ungdomssamtal i Haparanda, Stockholm och Helsingfors tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä professori Jarmo Lainio (Tukholman yliopisto) ja kustoksena Åsa Palviainen (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuus on ruotsinkielinen.

Jaana KoluKaksikieliset nuoret eivät käytä kahta eri kieltä, vaan kielistä on muodostunut yhtenäinen, kaksikielinen koodi. Muodostuneessa koodissa sanoja ja kielioppisääntöjä ei mielletä erillisiksi järjestelmiksi, vaan yhtenäiseksi kieliresurssiksi, selviää Jaana Kolun väitöstutkimuksesta.

Kaksikielisten nuorten kielelliset käytännöt muuttuvat ja muovautuvat jatkuvasti. Jokaisessa vuorovaikutustilanteessa käytännöt neuvotellaan uudelleen osallistujien kesken. Suomen ja ruotsin kieliresurssien käyttöön ja kommunikaatiotilanteisiin vaikuttavat paitsi puhujat itse, myös keskustelun aihepiirit sekä kielellinen ja kulttuurinen ympäristö.

Kolun väitöstutkimuksessa selvitettiin, miten kaksikieliset 13–15-vuotiaat haaparantalaisnuoret hyödyntävät kieliresurssejaan ollessaan vuorovaikutuksessa koulutovereidensa kanssa oppituntien ulkopuolella. Haaparantalaisnuorten kielellisten resurssien käyttöä verrattiin myös samanikäisten kaksikielisten tukholmalaisten ja helsinkiläisten nuorten kielenkäyttöön.

Haaparantalaisnuorten keskustelujen pääkieli on yleensä suomi, johon puhujat upottavat yksittäisiä ruotsin kielen sanoja.

– Yli puolet upotetuista ruotsin kielen sanoista on substantiiveja, joiden taivutus useimmiten noudattaa suomen kielioppia, kuten esimerkiksi sminkborstet ’meikkiharjat’. Myös upotetut verbit taipuvat suomen kieliopin mukaan, kuten my:sata ’nautiskella’ ja pluggasin ’opiskelin’, Kolu kertoo.

Ainoastaan adjektiivit taivutetaan ruotsin kieliopin mukaan: ”meidän piti puhua vaan norma:lt” ’normaalisti’. Myös ruotsin sana typ 'tyyliin' esiintyy nuorten suomen kielessä sellaisenaan.

Tukholman ruotsinsuomalaisella koululla oppilaat käyttävät keskustellessaan pääasiasiassa ruotsia. Koodinvaihtoa ruotsiin tapahtuu erityisesti silloin, kun nuoret käyttävät suomea pääkielenä. Tällöin he taivuttavat suomeen upotettuja ruotsinkielisiä sanoja samalla tavalla kuin Haaparantalaisnuoret. Ruotsia puhuttaessa koodinvaihtoa suomeen tapahtuu vähemmän.

Helsinkiläisnuorilla, joiden pääkieli koulussa on yleensä ruotsi, suomen kieli näyttäisi olevan aktivoituna ruotsin ohella.

– Näin on syytä olettaa, koska upotetut suomen sanat taipuvat koodinvaihdossa yleensä suomen kieliopin mukaan, esim. han sku ha sulanu ’hän olis sulanu’, Kolu kertoo.

Kieliresurssien käyttö koodinvaihdossa eroaa jonkin verran kolmella eri paikkakunnalla. Helsinkiläisnuoret viittaavat suomeksi ilmiöihin koulun ulkopuolella ja referoivat kuulemaansa suomeksi.  Haaparannassa ja Tukholmassa nuoret puolestaan viittaavat usein ulkopuoliseen maailmaan ja kuulemaansa ruotsiksi.

Todennäköisesti ympäristön kielten valtasuhteet näkyvät nimenomaan nuorten referoinnissa.

– Esimerkiksi Helsingissä koulu on ruotsinkielinen, eikä oppilailla ole samanlaista tarvetta vaihtaa kieltä kouluasioista puhuttaessa. Suomen kieli on kuitenkin valtaväestön kieli Helsingissä, mistä johtuen nuoret käyttävät suomea puhuessaan ympäröivän yhteiskunnan ilmiöistä tai referoidessaan kuulemaansa suomenkielistä puhetta, Kolu toteaa.

Lisätietoja:

Jaana Kolu, jaana.k.kolu@jyu.fi045-8820690
Viestintäharjoittelija Anni Laine, anni.l.k.laine@jyu.fi, 050-4965141

Jaana Kolu on valmistunut ylioppilaaksi Keminmaan lukiosta vuonna 1985. Hän on suorittanut filosofian maisterin tutkinnon vuonna 2001 pääaineenaan ruotsin kieli ja kulttuuri. Filosofian lisensiaatiksi hän valmistui vuonna 2007. Tällä hetkellä Kolu työskentelee Jyväskylän yliopistossa yliopistonopettajana.

Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Humanities numerona317, 116 s., Jyväskylä 2017, ISSN 1459-4323; 317 (nid.) ISSN 1459-4331; 317 (PDF), ISBN 978-951-39-7075-8 (print) ,ISBN 978-951-39-7076-5 (PDF). Kirjaa myyvät yliopistokauppa Soppi puh. 040 805 3825 tai myynti@library.jyu.fi ja yliopiston verkkokauppa. Pysyvä linkki julkaisuun: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7076-5

Abstract

The thesis explores bilingual adolescents’ language use, linguistic resources, and language practices in interaction at three junior high schools in Haparanda, a Swedish town on the country’s northeastern border with Finland. A comparison is also made with interaction among bilingual adolescents at two Sweden-Finnish junior high schools in Stockholm and at one Swedish-speaking junior high school in Helsinki. The aim of the study is to increase our knowledge of bilingual adolescents’ interaction practices and language repertoires, i.e. translanguaging, in interaction.

The primary data consists of close to eleven hours of video- and audio-recorded informal group and pair conversations. The data was collected in 2014–2015 among 14–15-year-old bilingual adolescents at three junior high schools in Haparanda. The first set of material for comparison, comprising six hours of bilingual 13–15-year-old adolescents’ informal conversations, was collected in 2014 at a Swedish junior high school in Helsinki. The second set consists of 8 hours of video- and audio-recorded group conversations among 13–15-year-old bilingual adolescents in two Sweden-Finnish high schools in Stockholm in 2015–2016. Each of the conversations lasted for between fifteen minutes and one and a half hours.

The theoretical framework is found in the field of translanguaging, which aims to describe bilingual language use and interactional practices (including code-switching), rather than focusing on the languages themselves. In translanguaging, research on interaction has the multilingual speaker, not the monolingual individual, as the norm. The analysis of the conversation data collected is mainly qualitative.  

The qualitative analysis of the bilingual adolescents’ conversations in Haparanda reveals patterns in their use of linguistic resources and translanguaging practices in interaction. The interlocutors fluidly and flexibly make use of their language resources, including grammar, morphology, syntax and language practices in their interaction. Not only are Standard Swedish and Finnish used in the negotiation processes, but also Meänkieli, local dialects, youth slang, and English. They translanguage in order to make sense beyond the resources of any one particular language. Examined from the viewpoint of translanguaging, similar patterns could be found in Haparanda, Stockholm and Helsinki, but there were also differences: in the recordings from Haparanda, Finnish was the matrix language, i.e. the base language in eleven of the fourteen conversations, but the bilingual adolescents frequently switched from Finnish to Swedish. In the conversational data collected in Helsinki in 2014, the relationship between the languages in the conversations was the reverse. In all the seven conversations from Helsinki the interlocutors generally used Swedish as the matrix language and they switched from Swedish to Finnish. In Stockholm, the interlocutors used more Swedish than Finnish and they switched more between languages if they used Finnish as the matrix language. Their language use seems to be more influenced by Swedish than adolescents’ language use in Haparanda. It can be assumed that sociolinguistic factors, like the different language settings, have an impact on adolescents’ language use in Haparanda, Stockholm and Helsinki.

Keywords: translanguaging, code-switching, youth language, hybrid language use, negotiation of meaning, language repertoire, language resources matrix language, Swedish, Finnish, language contact


Lisätietoja

Jaana Kolu
jaana.k.kolu@jyu.fi
045 8820690
kuuluu seuraaviin kategorioihin: ,