Ajankohtaista

Väitös: 10.6.2017 Kuvan materiaalisuus on ratkeamaton ongelma (Tanhuanpää)

Alkamisaika: lauantai 10. kesäkuuta 2017, 12.00

Päättymisaika: lauantai 10. kesäkuuta 2017, 15.00

Paikka: Seminaarinmäki, S212

Ari Tanhuanpää

FM Ari Tanhuanpään taidehistorian väitöskirjan ”Huoli kuvasta – merkitys, mieli, materiaalisuus” tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä dosentti Riikka Stewen (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Annika Waenerberg (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuus on suomenkielinen.

Tanhuanpää pyrkii tutkimuksessaan tarkastelemaan taideteosta tavalla, jossa sen erityislaatuinen materiaalisuus otetaan huomioon. Tanhuanpään mukaan etenkään vanhaan eurooppalaiseen taiteeseen keskittyvä taidehistoriallinen tutkimus ei kykene ajattelemaan taideteoksen materiaalisuutta. Pystyäkseen ajattelemaan sitä, olisi taidehistorian tutkimuksen siirryttävä omien vakiintuneiden kysymyksenasettelujensa ulkopuolelle ja oivallettava että kyseessä on ongelma joka ei ole ratkaistavissa. Myös konservaattori joutuu päivittäisessä työssään kohtaamaan toisen ratkeamattoman ongelman: miten säilyttää? Hänen tähän ongelmaan tarjoamansa ratkaisut osallistuvat säilyttämisen Ideaan ratkaisematta sitä.

Tanhuanpään tutkimuksen tärkein viittauskohde on ranskalainen taiteentutkija Georges Didi-Huberman, joka on todennut jokaisen kuvan antavan oman ”väliaikaisen, hauraan, epätäydellisen ja paradoksaalisen” vastauksensa ruumiillistumisen ongelmaan. Tutkimuksessa esitetään, ettei taideteoksen materiaalisuus ole oliomaista vaan tapahtumaluonteista. Siinä kritisoidaan asemaa, jonka luonnontieteelliset tutkimusmenetelmät ovat saaneet teknisen taidehistorian ja konservointitieteen piirissä. Taideteoksen materiaalisuutta on kyetty ajattelemaan pääsääntöisesti vain fyysisen oliomaisuuden pohjalta. Tältä perustalta nouseva ajattelu ei kykene kohtaamaan sitä, mitä tutkimuksessa kutsutaan materiaalisuuden mieleksi. Vaikkakin tekninen taidehistoria on viime vuosikymmenten aikana arvokkaalla tavalla kyennyt avaamaan taidehistorioitsijoille pitkään aivan liian vähälle huomiolle jäänyttä taideteoksen materiaalista ulottuvuutta, sekään ei kykene kohtaamaan materiaalisuuden mieltä, joka vetäytyy kaikkein kehittyneimpienkin analyyttisten tutkimusmenetelmien ulottumattomiin. Tanhuanpään tutkimuksen pyrkimyksenä on osoittaa tuohon vetäytymiseen.

Se, mitä tutkimuksessa ryhdytään kutsumaan Toiseksi materiaalisuudeksi, on päämääräsuuntautuneesta intentionaalisuudesta ja muodon ensisijaisuudesta vapautunutta materiaalisuutta: Kuvan materiaalisuutta. Kuva luo oman materiaalisuutensa – se luo myös omat ehtonsa, oman aikansa ja tilansa sekä oman erityisen läsnäolonsa. Tutkimuksessa esitetään, että Kuvan materiaalisuus olisi nähtävä sinä välttämättömänä keskeytyksenä, joka vasta avaa meille mahdollisuuden ajatella Kuvaa. Kuva esittää oman vaatimuksensa tulla ajatelluksi, kritisoiduksi, uusinnetuksi – mutta myös vaalituksi. Vaaliessaan Kuvaa konservaattori ei palauta menneitä asiantiloja vaan luo täysin uusia asiantiloja. Kuvan vaalimisen vaade jää vaikuttamaan pakottavana jokaisessa ratkaisuyrityksessään, jotka ovat yhtä epätäydellisiä ja hallinnastamme pakenevia kuin elämä itse.

Lisätietoja

Ari Tanhuanpää, p. 040 550 4242, ari.tanhuanpaa@kansallisgalleria.fi

Viestintäharjoittelija Kirke Hassinen, p. 040 805 3638, tiedotus@jyu.fi

Tanhuanpää on kuvataide- ja konservointialan opintojen jälkeen valmistunut filosofian maisteriksi pääaineena taidehistoria Jyväskylän yliopistosta vuonna 2005. Hän on kahdenkymmenen vuoden ajan työskennellyt konservaattorina Valtion taidemuseossa/Suomen Kansallisgalleriassa. Vuodesta 2010 hän on toiminut Sinebrychoffin taidemuseon konservointiateljeen vastaavana konservaattorina keskittyen vanhan eurooppalaisen taiteen konservointiin ja maalaustekniikan tutkimukseen.

Tutkimusta on tukenut Suomen Kulttuurirahasto, Emil Aaltosen säätiö, Alfred Kordelinin Jyväskylän rahasto ja Jyväskylän yliopiston Humanistinen tiedekunta. Väitöskirja on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Humanities numerona 315, Jyväskylä 2017, ISSN 1459-4323, 315 (nid.), ISSN 1459-4331; 315 (PDF)), ISBN 978-951-39-7068-0 (nid.), ISBN 978-951-39-7069-7 (PDF). Sitä saa Jyväskylän yliopiston julkaisuyksiköstä, puh 040-805 38 25, myynti@library.jyu.fi Pysyvä linkki julkaisuun: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7069-7

Abstract

This research is a hybrid of a monograph and a multiple-article dissertation. Its theoretical starting point is a phenomenologically based view of the being of the image, in which Georges Didi-Huberman´s work plays a central role. For him, as well as for Mieke Bal, a historical work of art is never only in the distant past only but also exists in the present actuality. This makes the temporality of the Image extremely complex. The Image can be encountered only “pre-posterously” (Bal) or by reading it “against the grain” (Didi-Huberman). The Image is necessarily anachronistic; it is not in time but opens up time. This fact should be taken into account not only in art history, but also in art conservation. One of the central aims of this research is critical assessment of prevailing premises in conservation-restoration and technical art history. This study attempts to show that instead of being puzzles to be solved, physical art objects are paradoxical in nature. The Image, in its temporality and materiality, is necessarily conflictual. The Image discussed in this study is not comparable to the concept of image which iconography, iconology, Bildwissenschaft, visual studies or semiotics deal with. The Image discussed here is not an entity but a relation. Edmund Husserl showed that image consciousness requires a specific kind of intentionality, and similarly, consciousness of the Materiality of the Image presupposes a consciousness of a materiality that is ontologically distinct to the Image. The final chapter of the monograph section offers a view on the materiality of artworks which I call the “Other Materiality”. That “there is” (il y a) materiality evades perception – it is not approachable through the analytical methods of technical art history. Yet this sense of materiality actually precedes any ontic extensity. The five articles complete the themes discussed in the monograph section. The first article deals with theoretical issues of conservation-restoration, focusing especially on Cesare Brandi´s theory of conservation. The second article is a heuristically oriented critical discussion of technical art history based on Didi-Huberman´s concepts le détail and le pan. The idea for the third article, which discusses second order representations of artworks, can be traced back to Husserl´s lectures on Bildbewusstsein, and to Jean-Luc Marion´s theory of “givenness”, donation. The fourth article deals with artist Jorma Puranen´s photographs. Puranen has made interventions in several museums, photographing old portrait paintings in prevailing daylight and using light reflections to make these paintings waver and make them “undecidable” in Derridean terms. In the last article I focus on Didi-Huberman´s thinking, especially on his quasi-concepts that operate on the “barely apparent” region: inframince, informe, visuel, and le pan.

kuuluu seuraaviin kategorioihin: ,