Ajankohtaista

Väitös: 17.6.2017: Saamelainen nykyrunous päivittää saamelaiskuvastoa (Ahvenjärvi)

Alkamisaika: lauantai 17. kesäkuuta 2017, 12.00

Päättymisaika: lauantai 17. kesäkuuta 2017, 15.00

Paikka: Seminaarinmäki, S212

Kaisa Ahvenjärvi, kuvaaja Tarja Vänskä-Kauhanen
Kaisa Ahvenjärvi, kuvaaja Tarja Vänskä-Kauhanen

FM Kaisa Ahvenjärven kirjallisuuden väitöskirjan ”Päivitettyä perinnettä. Saamelaisen nykyrunouden saamelaiskuvastoja” tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä professori Vuokko Hirvonen (Saamelainen korkeakoulu, Norja) ja dosentti Olli Löytty (Turun yliopisto). Kustoksena professori Sanna Karkulehto (Jyväskylän yliopisto). 

Viime vuosina julkisuudessa käyty keskustelu saamelaisuudesta ja sen määrittelystä perustuu usein vastakkainasetteluille. Saamelainen nykyrunous tuo sen sijaan esiin 2000-luvun saamelaiskulttuurin moninaisuuden. Runoudessa on tilaa erilaisille kuville ja kokemuksille.

Ahvenjärven tutkimus osoittaa, että monet saamelaisrunoilijat hakevat tuotantoonsa aineksia perinteisestä saamelaisesta elämäntavasta ja maailmankuvasta. Runoissa saamelaisuutta rakentavat esimerkiksi saamen kieli, käsityötaito, poronhoitokulttuuri sekä tarina- ja uskomusperinne. Nykyrunoudessa vakiintunutta kuvastoa kuitenkin päivitetään ja problematisoidaan.

 – Esimerkiksi Hege Sirin runoissa käsitellään äidinkielensä menettäneen saamelaisen kokemuksia ja pyrkimyksiä kielen takaisin saamiseksi. Vaikka kieli on saamelaismääritelmän ytimessä, alle puolet saamelaisista puhuu sitä nykyään äidinkielenään, Ahvenjärvi toteaa.

Saamelaisten monikielisyys näkyy runoudessa, jota julkaistaan niin saameksi kuin pohjoismaisilla kielilläkin. Ahvenjärvi on tutkinut pohjoissaamen- ja norjankielisiä runokokoelmia keskittyen 2010-luvun taitteessa ilmestyneisiin teoksiin.

Nykyrunoudesta voi Ahvenjärven mukaan hahmottaa kolme erilaista tapaa kiinnittyä saamelaisuuteen. Arjen saamelaisuus on tietyllä tapaa itsestään selvää, kun taas tiedostavaan ja reflektoivaan saamelaisuuteen liittyy saamelaismääreiden aktiivinen pohdinta. Hybridinen ja sekoittunut saamelaisuus puolestaan rakentuu perinteen ja nykyajan kohtaamispisteissä.

– Hybridisyyttä edustavat esimerkiksi Irene Larsenin runot, joissa menneisyys on läsnä nykytodellisuudessa: shamaani klikkailee internetin noitafoorumilla ja muinainen jumalatar istuu ompelukoneen ääressä, Ahvenjärvi kuvaa.

Suomenkielisille lukijoille saamelaiskirjallisuus on ollut melko näkymätöntä käännösten vähäisyyden vuoksi. Väitöstutkimuksen rinnalla Ahvenjärvi on työstänyt saamelaisen nykyrunouden käännösantologiaa, joka ilmestyy vuoden 2018 alkupuolella.

– Antologia tuo uusinta saamelaisrunoutta suomenkielisen lukijakunnan ulottuville, Ahvenjärvi kertoo.

Lisätietoa:

Kaisa Ahvenjärvi, kaisa.ahvenjarvi@jyu.fi, 0407706824

tiedottaja Anitta Kananen, tiedotus@jyu.fi, puh. +358 40 805 4142

Kaisa Ahvenjärvi on valmistunut ylioppilaaksi Oulun Lyseon lukiosta vuonna 1996. Hän on suorittanut filosofian maisterin tutkinnon Helsingin yliopistossa vuonna 2003 pääaineenaan kotimainen kirjallisuus. Ahvenjärvi on toiminut kirjallisuuden yliopistonopettajana Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitoksella Jyväskylän yliopistossa. Tällä hetkellä Ahvenjärvi työskentelee tutkijana Koneen Säätiön rahoittamassa Arts of Belonging -hankkeessa (http://artsofbelonging.org/).

Väitöstutkimusta ovat rahoittaneet Jenny ja Antti Wihurin rahasto sekä Emil Aaltosen Säätiö.

Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in humanities numerona 318, 90 s., Jyväskylä 2017, ISSN: 1459-4323, ISBN: 978-951-39-7091-8. Kirjaa myyvät yliopistokauppa Soppi puh. 040 805 3825 tai myynti@library.jyu.fi ja yliopiston verkkokauppa. Pysyvä linkki julkaisuun: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7092-5.

kuuluu seuraaviin kategorioihin: ,