Ajankohtaista

Väitös: 11.8.2017: Sosiaalinen aktiivisuus ylläpitää ikäihmisten terveyttä (Pynnönen)

Alkamisaika: perjantai 11. elokuuta 2017, 12.00

Päättymisaika: perjantai 11. elokuuta 2017, 15.00

Paikka: Seminaarinmäki, S212

TtM Katja Pynnösen gerontologian ja kansanterveyden väitöskirjan Social engagement, mood, and mortality in old age” tarkastustilaisuus. Vastaväittäjä professori Kaisu Pitkälä (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Taina Rantanen (Jyväskylän yliopisto). Väitös on suomenkielinen.

VitskuvaPynnnen.jpg
Katja Pynnönen
Katja Pynnönen tarkasteli väitöskirjatutkimuksessaan sosiaalisen aktiivisuuden ja sosiaalisten suhteiden kokemisen yhteyttä ikäihmisten terveyteen. Tutkimuksen mukaan yksinäisyys väheni ajan kuluessa riippumatta lisääntyneestä sosiaalisesta osallistumisesta. Tutkimus osoitti myös, että aktiivisempi osallistuminen erilaisiin sosiaalisiin toimintoihin saattaa hidastaa ikäihmisten terveyden heikkenemistä.

 

Tulokset perustuvat Ikivihreät-projektin aineistoon, jossa osallistujat olivat 65–84-vuotiaita ja HyväMieli-hankkeeseen, jonka osallistujat olivat 75-79-vuotiaita. HyväMieli-hankkeeseen osallistuneet jaettiin interventio- ja kontrolliryhmiin. Interventioryhmään kuuluvat osallistuivat liikuntaryhmään, sosiaaliseen virikeryhmään tai henkilökohtaiseen neuvontaan. Kontrolliryhmäläiset taas tapasivat neuvojan yhden kerran, ja jatkoivat sen jälkeen tavanomaista elämäänsä ilman mitään erityisempää ulkopuolista aktivointia.

Tulokset sisältävät mielenkiintoista ristiriitaa

Ikivihreät-projektin aineistossa kuolleisuuden riski oli pienempi niillä ikäihmisillä, jotka osallistuivat sosiaalisissa konteksteissa tapahtuviin harrastuksiin.

–  Esimerkiksi kulttuuriharrastuksiin, opiskeluun, liikuntaryhmiin ja järjestöjen toimintoihin osallistuvilla sekä ystäviä, sukulaisia ja naapureita auttavilla ikäihmisillä oli pienempi kuolleisuuden riski 21 vuoden seurannassa. Osa tästä yhteydestä näytti selittyvän paremman liikkumiskyvyn kautta, Pynnönen kertoo.

HyväMieli-hankkeen ryhmäaktiviteetteja ja neuvontaa sisältänyt interventiojakso ei puolestaan vaikuttanut hankkeeseen osallistuneiden ikäihmisten masennusoireisiin eikä nopeuttanut yksinäisyyden ja alakulon lievittymistä. Osallistujat raportoivat kokevansa yksinäisyyttä ja alakuloa vähintään silloin tällöin.

–  Yksinäisyys ja alakulo lievittyivät hieman ajan kuluessa, mutta muutos oli samansuuntaista niin interventioon osallistuneilla kuin kontrolliryhmäläisilläkin. Sosiaalisen liittymisen kokemus tosin lisääntyi hieman intervention seurauksena, Pynnönen kertoo.

Läheisyys ja tarpeellisuuden tunne ylläpitävät mielen hyvinvointia

Ikäihmiset, joilla oli paremmat kognitiiviset kyvyt ja joilla oli vähemmän masennusoireita, osallistuivat aktiivisemmin sosiaalisiin toimintoihin. Niillä ikäihmisillä, joilla oli enemmän masennusoireita tai yksinäisyyden kokemusta, koetun yhteisyyden kuten esimerkiksi kiintymyksen, sosiaalisen liittymisen ja arvostuksen kokeminen oli vähäisempää.

Kognitiivisten ongelmien ja masennusoireiden huomioiminen on tärkeää, kun pyritään edistämään ikäihmisten aktiivisuutta ja hyvinvointia, jotta heidän elämänpiirinsä ja sosiaaliset suhteensa eivät entisestään kapeutuisi.

–  Esimerkiksi osallistumisen tuen ja terapeuttisen keskustelutuen tarjoaminen saattavat lisätä aktivoitumista. Ihmisten elämäntilanteet ovat yksilöllisiä ja yksinäisyyden ja masennusoireiden taustalla on kuitenkin monenlaisia tekijöitä, Pynnönen muistuttaa.

Kiintymyksen, pidettynä ja hyväksyttynä olemisen kokemus sekä kokemus siitä, että on tarpeellinen ja voi edistää toisten ihmisten tai yhteistä hyvää, olivat yhteydessä vähäisempiin masennusoireisiin.

– Nämä psykososiaaliset tarpeet on syytä ottaa huomioon niin tutkimusten kuin kuntien, seurakuntien ja järjestöjen ikäihmisille suunnatun toiminnan suunnittelussa ja toteuttamisessa, Pynnönen muistuttaa.

Esimerkiksi ohjattu vapaaehtoistoiminta voi lisätä kokemusta kiintymyksen ja tarpeellisuuden tunteista sekä vapaaehtoisella että avun vastaanottajalla.

–  Ikäihmisten toiveiden kuuleminen on tärkeää. Lisäksi osallistava ja vuorovaikutusta sisältävä toiminta, keskustelu ja kokemusten jakamisen mahdollisuus saattavat edistää ryhmään kuulumisen kokemusta.

Lisätietoja:

Katja Pynnönen, 040 805 4314, katja.pynnonen@jyu.fi

Viestintäharjoittelija Anni Laine, 050 496 5141, anni.l.k.laine@jyu.fi

Katja Pynnönen on valmistunut Jyväskylän Kesyn lukiosta vuonna 1991. Diakonissa-sairaanhoitajaksi hän valmistui Lahden ammattikorkeakoulusta vuonna 1995. Maisteriopinnot hän suoritti Jyväskylän yliopistossa pääaineenaan gerontologia ja kansanterveys vuonna 2007.

Tutkimusta ovat tukeneet Juho Vainion säätiö, Suomen Kulttuurirahasto sekä Ikääntyminen, hyvinvointi ja teknologia -tutkijakoulu. Ikivihreät-projektia ovat rahoittaneet Suomen Akatemia, Kansaneläkelaitos, Sosiaali- ja terveysministeriö, Opetusministeriö, Suomen Lions -liitto ry., Jyväskylän kaupunki ja Jyväskylän yliopisto sekä useat eri tahot Glostrupissa ja Göteborgissa. HyväMieli-hanke on saanut tukea Sosiaali- ja terveysministeriöltä sekä Raha-automaattiyhdistykseltä.

Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Sport, Physical Education and Health, nro 259, s. 98, Jyväskylä 2017, ISBN 978-951-39-7129-8 (PDF), ISBN 978-951-39-7128-1 (nid.), ISSN 0356-1070. Sitä saa Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksiköstä, puh. 040 805 3825, myynti@library.jyu.fi. Pysyvä linkki julkaisuun: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7129-8

Abstract

Social relationships, social activity, and experiencing fulfilment of interpersonal needs are essential aspects of well-being in older people. The purpose of this research was twofold: first, to investigate the associations of various dimensions of social activity and perceived togetherness with indicators of health decline; and second, to identify potential mediators in these associations.

This dissertation is based on data from two research projects. The first, the Evergreen project, is a multidisciplinary, longitudinal follow-up study on the health and functional capacity of people aged 65–84 in 1988 (n=1 181) resident in Jyväskylä, Finland. Data on institutionalization and mortality were obtained from local and nationwide registers. The second, Promotion of mental well-being in older people (GoodMood), was a randomized controlled trial lasting for 1.5 years targeting persons aged 75–79 years (n=222–223) who reported symptoms of loneliness or melancholy at study entry. In both studies, data on social factors and health were gathered in face-to-face interviews.

The results showed that those who were more active in collective social activity had reduced risk for mortality and institutionalization over the 17-year follow-up. Better mobility partially explained the association between collective and productive social activities and mortality risk. Better cognitive functioning and fewer depressive symptoms were prerequisites for participating in social activities. Of the dimensions of perceived togetherness, higher sense of attachment and opportunity for giving nurturance at baseline predicted a lower number of depressive symptoms at follow-up. In addition, the presence of depressive symptoms and loneliness at baseline predicted lower scores in the dimensions of perceived togetherness at follow-up. A social intervention of choice increased experiences of social integration, but did not affect depressive symptoms. Loneliness and melancholy were attenuated over time, also equally among controls, suggesting no additional benefit from the social intervention.

Collective and productive social activity may contribute to preventing health decline in older people. A higher level of social activities and contentment in perceived togetherness, less frequent feelings of loneliness and fewer depressive symptoms often co-exist, but increased social activity may not lead to improvements in these variables.

Keywords: Social activity, loneliness, perceived togetherness, mortality, depressive symptoms, old age


Lisätietoja

Katja Pynnönen
katja.pynnonen@jyu.fi
kuuluu seuraaviin kategorioihin: ,