Ajankohtaista

Kehollisuus pariterapiassa saattaa sopia erityisesti miehille

Käsitys, että suomalainen mies ei osaa ilmaista tunteitaan, ei pidä paikkaansa. Näin vakuuttaa tutkimusten perusteella psykoterapian professori Jaakko Seikkula.

– On totta, että naisilla on laajempi sanavarasto tunteiden ilmaisuun, mutta miehet kokevat tunteensa kehollaan. Tunne-elämyksiä voi kokea monella eri tavalla.

Ruumiillisuus-teema on nykyisin suosittu psykologiassa ja sen lähitieteissä. Aiemmasta puhetta painottavasta lähestymistavasta on luovuttu myös terapiatutkimuksessa. On havaittu, että kommunikaatio ei ole ainoastaan puhetta, vaan kaikki vuorovaikutteinen ilmaisu on myös kehollista. Suuri osa kehollisuudesta on ei-tahdonalaista, esimerkiksi ilmeitä on vaikea säädellä. Toisaalta joitakin omia tapojaan, kuten käsien liikkeitä puhuessa, voi ainakin yrittää kontrolloida.

Jo lapsesta saakka kehon liike on ihmisen ensimmäinen myötäsyntyinen kieli, jolla tämä toteuttaa tunnetilojensa säätelyä ja kommunikaatiota. Vauvan liikkeet ja ääntely ovat samanaikaisesti sekä oman tunneärsytyksen säätelyä että kommunikaatiota, johon vanhemmat vastaavat. Tässä vuorovaikutuksessa vauva ja vanhemmat ovat vastavuoroisessa suhteessa toisiinsa, vanhemmat eivät kasvata lastaan.

– Lapsi tekee vanhemmista äidin ja isän kutsumalla näitä vastaamaan kehollisella dialogillaan, Seikkula tiivistää. – Ihminen on alusta lähtien intersubjektiivinen olento, eikä yksilöä voi erottaa ympäristöstään.

Joka ikinen kokemus jättää jälkensä ruumiin hermostolliseen muistiin. Niistä vain hyvin pieni osa on sellaisia, jotka ihminen tiedostaa. Kehollinen muisti toimii esimerkiksi tilanteissa, joissa yhtäkkiä koetaan puhuminen vaikeaksi tai ahdistavaksi, liikututaan, vaikkei oikein ole varsinaista syytä.

Terapiaistunnoissa saattavat purkautua hyvinkin vanhat asiat, joita ihmiset eivät edes tiedä muistavansa.

– Itku, ruumiin liikkeet, hiljaisuus, nämä kaikki ovat kehollisia tunneilmaisuja, Seikkula luettelee.

Seikkulalla ja hänen ryhmällään on pitkä kokemus terapiasta. Suomen Akatemian rahoittama Rationaalinen mieli -tutkimushanke on niistä viimeisimpiä. Sen puitteissa Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen terapiaklinikalla muun muassa seurattiin kahtatoista pariskuntaa, joilla kaikilla oli useita terapiakäyntejä.

Tunneilmaisu ei ole pelkkää puhetta

Klinikalla pariskuntien kanssa työskentelee kerrallaan kaksi terapeuttia. He eivät eristäydy tarkkailijoiksi, vaan he osallistuvat aktiivisesti istuntoon. Terapeutit keskustelevat paitsi tutkittavien kanssa, myös keskenään. Pariterapia tarjoaa hyvän tilaisuuden tutkia miten keskinäinen virittäytyminen toimii puolisoiden ja terapeuttien kesken, kun he puhuvat elämän tärkeistä asioista. Tutkimustilanteessa syntyy luottamuksellinen suhde, jossa on luonnollista kokea ja jakaa tunteita. Terapeutit ja asiakkaat ovat vastavuoroisessa suhteessa toisiinsa, jossa myös terapeutit vastaavat ruumiillisesti.

Ihon sähkönjohtavuus on yksi mittari autonomisen hermoston aktivaatiosta ja kertoo hikoilun kautta vireystason noususta ja laskusta. Terapiatilanteita myös nauhoitetaan ja tallenteita käydään läpi tutkijan kanssa.

– Usein tutkittavat kokevat nauhoitetta seuratessaan saman tunnetilan kuin varsinaisessa istunnossa, Seikkula kertoo.

Entä miten parisuhteiden hoidossa kehollista kommunikaatiota voisi hyödyntää? Jaakko Seikkula kehottaa yksinkertaisesti antamaan toiselle tilaa.

– Voi olla yhdessä hiljaa ja rauhoittua toisen kanssa. Aina ei tarvita puhetta eikä sanallista ilmaisua toisen tunteiden ymmärtämiseen, ellei se tunnu luontevalta, hän tiivistää.

Lisätietoja:

Jaakko Seikkula, puh. +358504432361, jaakko.a.t.seikkula@jyu.fi

kuuluu seuraaviin kategorioihin: ,