Ajankohtaista

Väitös: 20.1.2018 PsL Pirjo Lehtovuori (Kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunta, psykologia)

Alkamisaika: lauantai 20. tammikuuta 2018, 12.00

Päättymisaika: lauantai 20. tammikuuta 2018, 15.00

Paikka: Seminaarinmäki, S212

PsL Pirjo Lehtovuoren psykologian väitöskirjan ”Psykoterapeutin henkilökohtaisten ominaisuuksien merkitys psykoterapiassa – ja niiden vaikutus tuloksellisuuteen identiteettihaastattelun perusteella” tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä dosentti Henrik Enckell (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Jaakko Seikkula (Jyväskylän yliopisto). Väitös on suomenkielinen.

Pirjo LehtovuoriPsL Pirjo Lehtovuoren psykologian väitöskirjan ”Psykoterapeutin henkilökohtaisten ominaisuuksien merkitys psykoterapiassa – ja niiden vaikutus tuloksellisuuteen identiteettihaastattelun perusteella” tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä dosentti Henrik Enckell (Helsinki) ja kustoksena professori Jaakko Seikkula (Jyväskylän yliopisto). Väitös on suomenkielinen.

Pirjo Lehtovuori kehitti tutkimuksessaan haastattelumenetelmän ja arvioi sen käytettävyyttä psykoterapeuttien henkilökohtaisten ominaisuuksien kuvauksessa. Hän selvitti myös ominaisuuksien mahdollista yhteyttä terapian tuloksellisuuteen vuoden kuluttua.

Videoituja terapeuttien haastatteluja arvioitiin terapeuttia kuvaavilla 16 muuttujalla. Muuttujista muodostettuja kolmea faktoria: luova tahdonvoima (kyky itsenäisiin ratkaisuihin, omien rajojen tunteminen, pitkäjänteisyys, luomisen realistisuus kykyjen ja voimien suhteen, perusmyönteinen ote elämään), empatia ja eläytyminen sekä kyky läheiseen ihmissuhteeseen, tarkasteltiin suhteessa demografisiin ja muihin terapeuttitekijöihin.

Voimavarasuuntautuneilla terapeuteilla oli enemmän ylikorostunutta luovaa tahdonvoimaa kuin psykodynaamisilla vaativan erityistason ja erityistason psykoterapeuteilla. Terapeuteilla, jotka tekivät voimavarasuuntautunutta terapiaa, oli ylikorostuneemmin luovaa tahdonvoimaa kuin niillä, jotka eivät sitä tehneet.

Voimavarasuuntautunutta terapiaa tehneillä oli vähemmän empatiaa ja eläytymistä kuin muilla. Terapeuteilla, jotka asuivat yksin yhden tai useamman alaikäisen lapsen kanssa, oli vähemmän kykyä läheiseen ihmissuhteeseen kuin niillä, jotka asuivat puolison kanssa kahdestaan tai lisäksi alaikäisen lapsen tai lasten kanssa.

Liian neutraali ja kohtaamaton terapeuttiryhmä erosi muista

Klusterianalyysin pohjalta saatiin kuusi klusteria, joita Lehtovuori kuvasi laadullisesti haastattelutilanteessa luomansa tunnelmakuvauksen ja vastatunteidensa avulla. Klustereita tarkasteltiin suhteessa terapiasta vuoden aikana saatuun hyötyyn, jota arvioivat ulkopuoliset haastattelijat.

Ryhmien parittaisen vertailun perusteella vain viides klusteri (rauhallisen verkkaisuuden ja hankalien tunteiden niukkuuden riippuvaissävyinen lämpö) erosi kaikista muista. Tämän klusterin terapeuttien potilaat hyötyivät terapiasta selkeästi vähemmän verrattuna muiden klustereiden terapeuttien potilaisiin.

- Näitä terapeutteja kuvaa korostunut neutraali suhtautumistapa, kohtaamaton vuorovaikutuksellisuus ja omien vaillinaisten puolien hyväksymättömyys. Heillä luova tahdonvoima oli reilusti alle keskitason, empatia ja eläytyminen oli matalahkoa ja kyky läheisiin ihmissuhteisiin riippuvaissävyisesti korkea, Lehtovuori kuvailee.

Pitkästä psykoterapiasta on hyötyä terapeutin persoonallisuudesta riippumatta

Ulkopuoliset haastattelijat arvioivat pitkää psykodynaamista psykoterapiaa tehneiden psykoterapeuttien potilaiden hyötyneen terapiasta keskimäärin enemmän kuin niiden potilaiden, joiden terapeutit eivät tehneet pitkää psykodynaamista psykoterapiaa. Pitkää psykodynaamista psykoterapiaa tehneiden psykoterapeuttien potilaiden terapiasta saama hyöty oli riippumatonta terapeutin ominaisuuksista.

Tutkimuksessa kuvattiin haastattelumenetelmän teoreettista taustaa, kehittämistyötä ja mittarin validointia. Tutkimuksessa oli mukana 68 Helsingin Psykoterapiatutkimuksen sopimusterapeuttia ja 333 potilasta, joista 65 terapeuttia ja 308 potilasta oli mukana terapiasta saadun hyödyn arvioinnissa.

Lisätietoja:

Pirjo Lehtovuori, puh. 050 5931018, pirjo.lehtovuori@kolumbus.fi
Viestintäpäällikkö Liisa Harjula, puh. 040 805 4403, viestinta@jyu.fi

Väitöskirja on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 602. Linkki väitöskirjaan: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7310-0

Pirjo Lehtovuori on psykologian lisensiaatti, psykoterapian erikoispsykologi, koulutuspsykoanalyytikko ja koulutuslastenpsykoterapeutti. Hänellä on ollut yksityisvastaanotto vuodesta 1988 ja hän on toiminut kouluttajana erilaisissa psykoterapeuttikoulutuksissa vuodesta 1993, pääosin Therapeia-säätiön Koulutuskeskuksessa ja valtakunnallisessa psykoterapian alan erikoispsykologikoulutuksessa. Hän on toiminut vastuullisissa luottamustehtävissä mm. koulutusyhteisöissään ja Suomen Psykologiliitossa.

Abstract

The purpose of my study was to use the Psychotherapist Identity Interview (PII) method, developed for this study and based on Erik H. Erikson's and Heinz Kohut's theories, to examine the significance of the personal characteristics of psychotherapists for psychotherapy, and their effect on treatment results. The study described the theoretical background and development of the interview method and the validation of the instrument. The study involved 68 contract therapists from the Helsinki Psychotherapy Study and 333 patients, of whom 65 therapists and 308 patients were included in the assessment of benefit from therapy. Videotaped, semistructured therapist interviews were assessed using 16 variables describing therapists and based on Erikson's and Kohut's theories. Three factors, Creative will, Empathy, and Ability to form close interpersonal relationships, were formed from the variables and examined in relation to demographic and therapist factors. Solution-focused therapists had more slightly pronounced Creative will than advanced specialist level and specialist level psychodynamic therapists. Therapists delivering solution-focused therapy had more pronounced Creative will compared to other therapists. Therapists delivering solution-focused therapy had less Empathy than other therapists. Therapists living alone with one or more minor children had less Ability to form close interpersonal relationships than those living with a spouse or with a spouse and one or more minor children. Cluster analysis provided six clusters described qualitatively on the basis of the researcher's description of the atmosphere in the interview situation. The clusters were assessed in relation to the benefit from therapy at 12 months as assessed by outside interviewers. Based on paired comparison of the clusters only the fifth cluster (Dependence-tinged warmth and calm unhurriedness, scant awkward feelings) differed from all others. The patients' benefit from therapy delivered by therapists of that cluster was clearly less than in the case of the other clusters. According to assessment by external interviewers at 12 months, patients of therapists administering long-term psychodynamic psychotherapy had benefited from therapy more, on average, than patients whose therapists did not administer long-term psychodynamic psychotherapy. The difference between the benefit obtained by the patients of therapists providing long-term psychodynamic psychotherapy and the patients of therapists not providing that therapy was independent of the therapists' characteristics.

Keywords: psychotherapy, personal characteristics of psychotherapist, identity interview, effectiveness

Lisätietoja

Pirjo Lehtovuori
pirjo.lehtovuori@kolumbus.fi
050 593 1018
kuuluu seuraaviin kategorioihin: