Ajankohtaista

Väitös: 27.10.2017 YTM Ari-Elmeri Hyvönen (Humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, valtio-oppi)

Alkamisaika: perjantai 27. lokakuuta 2017, 12.00

Päättymisaika: perjantai 27. lokakuuta 2017, 15.00

Paikka: Seminaarinmäki, S212

YTM Ari-Elmeri Hyvösen valtio-opin väitöskirjan ”Illuminating Political Experience: Exercises on Hannah Arendt´s Thought” tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä apulaisprofessori Patchen Markell (Chicagon yliopisto) ja kustoksena professori Mika Ojakangas (Jyväskylän yliopisto). Väitös on englanniksi.

AriElmeri_Hyvonennetti.JPG
Ari-Elmeri Hyvönen Kuva: Jenni Laaksonen
YTM Ari-Elmeri Hyvösen valtio-opin väitöskirjan ”Illuminating Political Experience: Exercises on Hannah Arendt’s Thought” tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä apulaisprofessori Patchen Markell (Chicagon yliopisto) ja kustoksena professori Mika Ojakangas (Jyväskylän yliopisto). Väitös on englanniksi.

Tutkimus tarkastelee poliittisten toimijoiden ja politiikan tutkijoiden kykyä reagoida uuteen kokemukseen ja uudelleenarvioida käsityksiään maailmasta. Väitöskirja selvittää, millaiset tekijät vaikuttavat kykyymme sisäistää kokemuksen tarjoama ymmärrys uudesta poliittisesta tilanteesta.

Työ osoittaa, että sekä arkiajattelussa että tieteellisessä tutkimuksessa vakiintuneet ajattelu- ja puhemallit ohjaavat havaintojamme tavalla, joka helposti vähättelee uusien ilmiöiden merkitystä. Samalla se pyrkii avaamaan poliittisille toimijoille ja tutkijoille hedelmällisempiä tapoja reagoida kokemukseen ja haastaa aiempia näkemyksiä.

Hannah Arendt kritiikin lähteenä
Artikkeliväitöskirja lähestyy aihettaan soveltamalla Saksasta Yhdysvaltoihin paenneen juutalaisen politiikan teoreetikon Hannah Arendtin (1906–1975) ajattelua nykyiseen poliittiseen kontekstiin. Työ tarkastelee Arendtin kokemuskäsitettä, ja hänen ajatteluunsa nojautuen erittelee erilaisia kielellisiä viitekehyksiä, jotka ohjaavat tapaamme tarkastella maailmaa. Se korostaa muun muassa ongelmia, joita syntyy, kun politiikka nähdään laaja-alaisten prosessien hallinnoimisena.

- Esimerkiksi vuoden 2011 ”arabikevään” eli Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan vallankumousten yhteydessä tällainen ajattelutapa johti siihen, että kansannousut nähtiin pyrkimyksenä liittyä osaksi samaa historiallista siirtymäprosessia, jonka vaikkapa eri Euroopan valtiot olivat jo aloittaneet vuosikymmeniä aiemmin. Tällöin poliittisten ilmiöiden uudet piirteet ja niiden aiempia uskomuksiamme kyseenalaistava vaikutus sivuutetaan, Hyvönen kertoo.

Vuoden 2011 vallankumouksiin liittyen väitöskirja kritisoi myös yhteiskuntatieteissä viime vuosina vallalla ollutta tapaa puhua poliittisesta vastarinnasta.

- Toiminnan kehystäminen vastarinnaksi jättää huomiotta demokraattiseen toimintaan erottomattomasti liittyvän tarpeen luoda ja muokata instituutiota. Samoin vastarintaviitekehyksen parissa toimivat tutkijat eivät ole onnistuneet valottamaan poliittisen toimintaan liittyviä myönteisiä tunnekokemuksia, Hyvönen sanoo.

Tutkimuksen artikkeleissa käydään läpi erilaisia kielen, kertomisen ja kirjoittamisen käytäntöjä, joilla poliittisiin kokemuksiin kyettäisiin nykyistä paremmin vastaamaan. Työ keskustelee aktiivisesti paitsi oman tieteenalansa, myös muiden yhteiskuntatieteiden ja filosofian tutkijoiden kanssa.

Lisätietoja:

Ari-Elmeri Hyvönen, 0505690861, arhyvone@jyu.fi

Viestintäharjoittelija Sinikka Kauhanen, 040 8054483, sinikka.m.kauhanen@jyu.fi

Ari-Elmeri Hyvönen suoritti ylioppilastutkinnon Kaarilan lukiossa Tampereella 2005. Hän valmistui yhteiskuntatieteiden maisteriksi Tampereen yliopistosta vuonna 2012. Hyvönen työskentelee Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksella apurahatutkijana. Hän on toiminut vierailevana tutkijana myös Hannah Arendt Center for Politics and Humanities -keskuksessa (Bard College, New York, Yhdysvallat) ja Tampereen yliopiston Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskus TAPRIssa.

Teos on julkaisu sarjassa Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research numerona 592, 230s, Jyväskylä 2017. ISBN 978-951-39-7188-5 (nid.) ISSN 0075-4625.

Abstract

This study focuses on our ability to meaningfully respond to political events and experience. It provides a reading of Hannah Arendt’s (1906–1975) political thought in a context informed by recent political events – such as the so called ‘Arab Spring’ of 2011 – and contemporary political theory. The dissertation consists of four articles and a summary chapter, each of which makes a separate but related contribution to the field. The study explores Arendt’s notion of political experience and its role in political thinking more broadly. It argues that while the importance of experience is often noted in the existing scholarship on Arendt, a proper exploration of its meaning is lacking. It also inquires into the contemporary relevance of her experiential thought, and seeks to identify various political and conceptual obstacles on the way to doing justice to experience. The main contributions of the study are fourfold. First, using both published and archive materials, it provides a richer description of Arendt’s notion of experience. It argues that the idea of vicarious re-experiencing of political events plays more important a role for Arendt than is usually granted. By focusing on the role of metaphoric concepts, it is also suggested that the notion of experience so understood remains provocative in the context defined by the linguistic turn. Second, the study highlights the original aspects of this understanding of experience against the background of other well-known concepts of political experience. Third, it maintains that Arendt’s emphasis on the experience-based nature of her theorizing is embodied in her choice of the essay as a key literary platform. Focusing on this genre, the thoroughly tentative nature of political thought comes to the fore. Fourth, the dissertation offers detailed analyses of ways of framing experience that have harmful effects on our ability to apprehend political events. It examines process-oriented thinking that dominates our approach to events and modern administration. In both cases, particular experiences are reduced to functions of an all- encompassing process, hence eroding important aspects of worldly experience. Additionally, the study criticizes the ascendancy of the ‘resistance’ frame in the discussion of political action. This approach, like the process frame, tends to dim aspects of political experience: practices of world-changing as a form of freedom and the related joyous affective experiences. On these grounds, the dissertation as a whole defends Arendt’s thinking as a promising attempt to embrace both the subjective and the worldly, temporally durable aspects of political experience in a way that also speaks to our most recent experiences from the Arab Spring to the emergence of ‘post- factual’ politics.

Lisätietoja

Ari-Elmeri Hyvönen
ari-elmeri.a-e.hyvonen@jyu.fi
kuuluu seuraaviin kategorioihin: