Ajankohtaista

Väitös: 2.12.2017 LitM Elina Hasanen (Liikuntatieteellinen tiedekunta, liikunnan yhteiskuntatieteet)

Alkamisaika: lauantai 02. joulukuuta 2017, 12.00

Päättymisaika: lauantai 02. joulukuuta 2017, 15.00

Paikka: Seminaarinmäki, S212

LitM Elina Hasasen liikunnan yhteiskuntatieteiden väitöskirjan ”´Me ollaan koko ajan liikkeessä´ Tutkimus nuorten omaehtoisen liikkumisen muodoista ja merkityksistä tilan kehyksissä” (“We’re on the move all the time”: A study on the forms and meanings of young people’s self-organised physical activity in the framework of space) tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä dosentti Sari Näre (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Hannu Itkonen (Jyväskylän yliopisto). Väitös on suomenkielinen.

elinahasanennettikuvaajaTuomoKohvakka.jpg
Elina Hasanen kuvaaja: Tuomo Kohvakka
LitM Elina Hasasen liikunnan yhteiskuntatieteiden väitöskirjan ”´Me ollaan koko ajan liikkeessä´ Tutkimus nuorten omaehtoisen liikkumisen muodoista ja merkityksistä tilan kehyksissä” (“We’re on the move all the time”: A study on the forms and meanings of young people’s self-organised physical activity in the framework of space) tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä dosentti Sari Näre (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Hannu Itkonen (Jyväskylän yliopisto). Väitös on suomenkielinen.

Hasanen tutki yläasteikäisten nuorten organisoimatonta vapaa-ajan liikuntaa. Omaehtoisesti liikutaan enemmän kuin organisoidusti, mutta tieto tästä osasta nuorten vapaa-aikaa on ollut vajavaista.

- Tutkimuksessa keskityin siihen, mitä nuoret itse liikkumisesta ja liikkumaan lähtemisen edellytyksistä kertovat. Paljastui, että omalla ajalla liikkumisen taustalla on poikkeavia lähtökohtia siitä, miten liikunnan harrastamisesta on totuttu ajattelemaan, Hasanen kertoo.

Tärkeintä ei välttämättä ole liikunta

Tulokset osoittavat, että liikuntalajien harjoittaminen liikuntapaikoilla on vain osa nuorten fyysistä aktiivisuutta. Usein liikkuminen on oheistoimintaa jollekin muulle, joka on nuorelle omalla ajalla tärkeää. Tutkimushavainnot ovat huomionarvoisia sekä liikuntapolitiikan että liikuntatutkimuksen kannalta.

- Paljon nuorille olennaisia asioita jää piiloon, jos liikkumista arvioidaan vain aikuisten määrittelemiin lokeroihin asettuvana liikunnan harrastamisena. Nuorten omaehtoisessa liikkumisessa silmiinpistävän usein pääosassa on esimerkiksi mahdollisuus vapaaseen yhdessäoloon, vetäytymiseen tai vain vaihteluun tavallisesta arjesta, Hasanen korostaa.

Nuoret toivat haastatteluissa esiin omaehtoisen liikkumisen muotojen ja paikkojen kirjavuuden. Liikkumisen muodot ulottuvat esimerkiksi pyörällä ajelusta luistelukentällä ”pyrähtelyyn” ja jalkapallomaalin ylärimaan laukomisiin. Liikkumismuotoja harjoitetaan monin tavoin soveltaen, lähtökohtana usein se, kenen kanssa ja missä aikaa halutaan viettää.

Liikkumisen paikat ovat vastaavasti monenlaisia ympäristöjä kotipihasta uimahalliin, metsäautotiestä laskettelurinteeseen ja rantapolusta luistelukenttään. Laadukkuuden sijasta tärkeämpää on läheinen sijainti sekä vapaan tilan löytyminen sopivalla hetkellä.

Omaehtoisuuden sallimiseen

Merkittävä tutkimustulos on, että nuoret törmäävät tilanteisiin, joissa he tahtomattaan jäävät liikkumisen paikkojen ulkopuolelle. Etenkin taitojen tai kavereiden puutteet voivat luoda kokemuksen ulkopuolisuudesta. Hasanen tunnisti nuorten kokevan myös ikään ja sukupuoleen liittyviä rajoituksia.

Ratkaisevaa onkin, kokeeko nuori olevansa oikeutettu käyttämään liikkumisen paikkaa valitsemallaan tavalla.

- Liikunnan edistämisen kannalta tulisi osata arvostaa nuorten toimintaa silloinkin, kun he käyttävät jotakin paikkaa epätavanomaisesti. Mahdollistettaessa paikkojen käyttö liikkumisen sisältöjä ja tavoitteita itse muotoillen sallitaan monenlaisille nuorille sopiva tekeminen. Tästä näkökulmasta riittävän isot kotipihat sekä muokkaamaton lähiluonto ovat sallivia tiloja omaehtoiselle liikkumiselle. Huippulaadukkaat ja valvotut urheilupaikat sulkevat helposti ulos sellaisia, jotka eivät halua tai pysty liikkumaan tiukkoihin normeihin mukautuen, tutkija toteaa.

Lisätietoja:

Elina Hasanen, elina.hasanen@gmail.com, p. 044 546 6842.

Tiedottaja Anitta Kananen, tiedotus@jyu.fi, 040 805 4142

Teos on julkaistu sarjassa Studies in Sport, Physical Education and Health numerona 261, 261 s., Jyväskylä 2017, ISSN 0356-1070, ISBN 978-951-39-7203-5. Sitä saa Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksiköstä, puh. 040 805 3825, myynti@jyu.fi. Pysyvä linkki julkaisuun http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7204-2

Elina Hasanen kirjoitti ylioppilaaksi Mäntyharjun lukiosta vuonna 1993. Jyväskylän yliopistosta hän sai liikuntatieteiden maisterin tutkinnon vuonna 2001. Hän on työskennellyt mm. liikuntahallinnon tehtävissä Jyväskylän sekä Joensuun kaupungilla ja toimii tällä hetkellä yliopistossa projektitutkijana. Väitöstutkimusta ovat tukeneet opetus- ja kulttuuriministeriö, Ellen ja Artturi Nyyssösen säätiö sekä Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Savon rahasto.

Abstract

This study examines the meanings and prerequisites of self-organised physical activity from young people’s perspective. The theoretical framework is social space, which enables young people’s experiences to be interpreted in parallel with their physical, social, and cultural environment. Three research questions are addressed: (1) Where does young people’s self-organised physical activity take place? (2) What are the forms of the activity? (3) What meanings do young people associate with the spaces of the activity?

The research data were collected within one municipality. The main data consist of 34 theme interviews with young people aged 12 to 16 years. The interviewees were selected mainly with the help of a questionnaire in three lower secondary schools. Interview data were also collected at the sites of selforganised physical activity. The chosen interviewees were boys and girls with different physical activity orientations in terms of the forms and frequency of physical activity, and with different living environments: a small city centre, the residential areas of the city, a rural town centre, and rural areas. The data also include activity maps and on-site observation. The data were analysed using content analysis.

The ideal places of self-organised physical activity were situated close to home, available for spontaneous use, and occasionally modifiable. Open and sufficiently large spaces appeared to be more significant than high-quality sites or facilities. The forms of activity were characterised by the adaptation of sports and movement to suit the place, time frame, and particularly the reference group. Physical activity environments proved to be divergent social spaces for different young people. Spaces of sociality and spaces of playfulness were of major importance for the activity, implicating a distinction from the discourse of rationality. The spatial power held by adults over the spaces for the activity was also relevant for the meanings. In conclusion, the role of physical activity in unstructured leisure time varied from spontaneous supplementary motion to goal-oriented training. Finding space for meaningful activity required variable degrees of agency because it often connected with opportunities to negotiate acceptable uses of functionalised and limited space.

Lisätietoja

Elina Hasanen
elina.hasanen@jyu.fi
kuuluu seuraaviin kategorioihin: