Ajankohtaista

Väitös: 28.10.2017 Oppimisen vaikeudet eivät estä soitonopiskelua (Hasu)

Alkamisaika: lauantai 28. lokakuuta 2017, 12.00

Päättymisaika: lauantai 28. lokakuuta 2017, 15.00

Paikka: Seminaarinmäki, M103

JohannaHasu2netti.jpg
Johanna Hasu Kuva: Foto Monza
FM Johanna Hasun musiikkikasvatuksen väitöskirjan ”Kun siihen pystyy kuitenkin, ei oo mitään järkee olla tekemättä. Oppimisen vaikeudet pianonsoiton opiskelussa - oppilaiden kokemuksia ja opetuksen keinoja” tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä FT, puheterapeutti Paula Salmi (Niilo Mäki Instituutti) ja kustoksena professori Jukka Louhivuori (Jyväskylän yliopisto). Väitös on suomenkielinen.

 

Pianonsoitonopettajan vuorovaikutus- ja opetustaidot sekä halu ymmärtää oppilasta tämän elämäntilanteessa ovat ratkaisevampia soitonoppimiselle kuin tieto mahdollisesta oppimisvaikeudesta. Tämä on yksi Johanna Hasun soitonoppimisen ja oppimisvaikeuksien suhdetta käsittelevän väitöskirjan päätuloksista.

Koska soitonopettaja ei usein tiedä oppilaan oppimisvaikeudesta, on jokaista opetettava yksilöllisesti.

-  Saattaa olla, että oppimisen vaikeudet havaitaan vasta lukiossa, vaikka oppilaalla on ollut tämä ominaisuus koko soitonopiskeluajan. Tästä syystä soitonopettajan on alkeisvaiheesta lähtien opetettava mahdollisimman monikanavaisesti ja monipuolisesti oppilaan motivaatiosta huolehtien, Hasu sanoo.

Hasu vertasi oppimista mittaavien testien tuloksia oppilaiden soitonoppimisen tapoihin. Haastatteluilla hän selvitti, miten erilaiset opetusmenetelmät toimivat oppilaiden näkökulmasta. Testituloksilla oli yhteyksiä soittamisen helppouteen tai vaikeuteen, mutta Hasun mukaan oppilaan vahva motivaatio ja opettajan opetuksen tavat ovat olennaisempia edistymiselle kuin mahdolliset oppimisvaikeudet.

- Tutkimuksessa mukana olleilla oppilailla ei kenelläkään ollut vakavia oppimisvaikeuksia, mutta lievätkin vaikeudet voivat näkyä soitonopiskelussa edistymisen hitautena ja vaivalloisuutena, Hasu selvittää.

Avainasemassa motivaatio ja soitonopettaja

Hasun mukaan pianonsoittoa opiskelemaan hakeutuvilla lapsilla ja nuorilla on sisäinen motivaatio soittamiseen. Tämän ylläpitämiseksi tarvitaan usein ulkoista motivointia, ja oppilaan harjoittelumotivaatioon vaikuttavat niin soitettavat sävellykset kuin tunnelma soittotunnilla.

- Opettajalla on oltava opetustaidon ja erilaisten opetuksen keinojen lisäksi vahvat vuorovaikutustaidot ja kyky motivoida oppilaita sekä tekemällä oppimisesta helppoa että etsimällä sopivaa ohjelmistoa soitettavaksi, Hasu sanoo.

Kahdenkeskinen opetustilanne auttaa oppilasta

Mestari–oppipoika-perinteeseen perustuva soitonopetus on edelleen paras tapa opettaa pianonsoittoa. Yksilöllisessä soitonopetustilanteessa opettaja voi antaa oppilaalle aikaa ja ohjausta juuri oppilaan tarpeiden mukaan. Opettajan ei kuitenkaan tule olla kaikkitietävä mestari, vaan oppilasta ymmärtävä ja häntä soitonoppimisessa auttava aikuinen. Opettaja on vastuussa soittotunnin vuorovaikutuksesta. Turvallisessa ilmapiirissä oppilaalla on lupa myös kertoa, jos motivaatio on katomassa tai jos soitettavat teokset eivät kiinnosta.

Arvokkaat perinteet tarvitsevat rinnalleen uutta tutkimustietoa

Suomalainen musiikkioppilaitosjärjestelmä on ainutlaatuinen ja maailmalla arvostettu, mutta moni oppilas myös lopettaa opintonsa kesken ja kokee epäonnistumista. Hasun mukaan pianonsoiton opetuksen perinteet ovat arvokkaita, mutta uutta tutkimustietoa tarvitaan nimenomaan soitonoppimisen alueelta. Hasu aikoo jatkaa tutkimuksensa tuloksena syntyneiden opetuksen keinojen jalostamista oppimateriaaliksi soitonopettajien käyttöön.

Lisätietoja:

Johanna Hasu, 040 548 3608, johannahasu1@gmail.com,

Viestintäharjoittelija Sinikka Kauhanen, 040 8054483, sinikka.m.kauhanen@jyu.fi

Johanna Hasu kirjoitti ylioppilaaksi Kouvolan iltalukiosta vuonna 1992. Hän valmistui musiikkioppilaitoksen opettajaksi Keski-Suomen konservatoriosta vuonna 1996 pääaineenaan pianonsoitto, ja suoritti samaan oppilaitokseen myös musiikkioppilaitoksen opettajan jatkotutkinnon 1999. Hasu on valmistunut musiikkipedagogiksi Jyväskylän ammattikorkeakoulusta vuonna 2007 ja filosofian maisteriksi Jyväskylän yliopistosta vuonna 2012 pääaineenaan musiikkikasvatus. Hasu on toiminut kanttorin viransijaisena Iitin seurakunnassa ja pianonsoiton opettajana Mikkelin ja Lahden musiikkiopistoissa. Hän on toiminut pianonsoiton lehtorina Pohjois-Kymen musiikkiopistossa, jossa työskentelee tällä hetkellä apulaisrehtorina. Hasu on esiintynyt pääasiassa kamarimuusikkona ja lied-pianistina, soittanut cembaloa Iitin musiikkijuhlilla sekä opettanut juhlien musiikkikurssilla. Hasu on toiminut myös musiikkikriitikkona ja kolumnistina ja häneltä ilmestyy keväällä runokirja Reuna-kustantamon kustantamana.

Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Humanities numerona 330, 258 s., Jyväskylä 2017, ISSN: 1459-4323; 330 (nid.)

ISSN: 1459-4331; 330 (PDF) ISBN: 978-951-39-7186-1 (nid.), ISBN: 978-951-39-7187-8 (PDF) . Kirjaa myyvät yliopistokauppa Soppi puh. 040 805 3825 tai myynti@library.jyu.fi ja yliopiston verkkokauppa. Linkki väitöskirjan pdf-versioon: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7187-8

Abstract

Music is a strong element of the empirical world of the young. Playing an instrument creates meanings, and it can help to feel and deal with emotions. Music itself is a source of immense joy and motivation for young players, even when learning is not easy. Year after year, the piano is the most popular instrument chosen by Music Institute applicants. The aim of this study was to investigate the difficulties encountered by piano students who are slower to learn than might be assumed from their talent and practising. The study also examined whether the piano teacher’s observations about the student's learning difficulties in piano playing tally with the results of tests measuring learning difficulties. It also aimed to find teaching methods that will help these students to learn faster and more easily.

The study involved 27 young piano pupils. They all participated in tests measuring reading and spelling skills, rapid naming, and mathematical skills. Fifteen pupils had difficulties in one or more tests (n=15). Based on these tests, eight students of different ages were selected for interviews (n=8). The interview data lets the students speak: it allows them to say how they feel about their playing and learning.

The findings showed that the results of the tests partly corresponded to the ease or difficulty of playing. Pupils with similar test results seemed to progress and encounter similar problems of playing. The results also showed that the piano teacher cannot tell whether the pupil has other learning difficulties or not based only on the piano lessons. Pupils must be taught “according to the symptoms”.

According to the interviews, playing meant much to the students, despite any difficulties that may arise. Most important was the teacher’s role as motivator and learning facilitator, and above all as an adult willing to encounter them in their ongoing life situation. This study also yielded a collection of teaching methods that can be used to teach all kinds of pupils.

The findings indicate that whether or not a pupil has any learning difficulties is not very relevant if they are motivated to play. When each student is taught as an individual, seeking the most appropriate method, whether the student has dyslexia, naming difficulties or some other problem is irrelevant. Anyone who is taught well and listened to as an individual can learn to play the piano.

Lisätietoja

Johanna Hasu
johannahasu1@gmail.com
040 548 3608
kuuluu seuraaviin kategorioihin: