Ajankohtaista

Mitä on olla isä, kun elämä on kriisissä?

Isyys on parhaimmillaan voimaannuttavaa ja eduksi niin lapselle, puolisolle kuin isälle itselleen. Mutta entä silloin, kun elämä ei mene käsikirjoituksen mukaan? Yliopistonlehtori Johanna Mykkänen Jyväskylän yliopistosta tutkijakumppaneineen Tampereen yliopistosta selvitti isien ääntä silloin, kun perhe kohtaa mielenterveysongelmia, päihteiden käyttöä, väkivaltaa tai tilanteen, jossa isä istuu vankilatuomiota. Mistä ja miten isä saa apua?

Tutkimus osoittaa, että isyys voi olla monella tavalla kriisissä, jolloin isien oma asema ja aktiivisuus avunsaajina vaihtelee. Toisaalla miehet kokevat saavansa apua siinä missä muutkin, toisaalla taas kokevat olevansa yksin ja ulkopuolella.

Isät kertoivat neljänlaisia kertomuksia avunsaannin ja oman aktiivisuutensa suhteen: selviytymis- ja uhritarinoita sekä ulkopuolisuus- ja onnekkuustarinoita.

Selviytymistarinoiden miehet kertoivat selvinneensä lähes mahdottomasta, esimerkiksi ”entisestä kodittomasta nististä” sukeutui perheen ulkopuolisen ja läheisiltä saadun tuen avulla jaettua vanhemmuutta toteuttava perheenisä: ”Sen ensikodin työntekijän kans mä oon saanu keskusteltuu, se on antanu mulle semmosta valoa tai semmosta et asiat järjestyy”. Nämä kertomukset muistuttivat klassisia sankaritarinoita.

Osa isistä puolestaan kertoi vanhemmuudesta ja tuesta tragediana. Näissä kertomuksissa isät kertoivat itsestään uhreina, jotka kokivat erään isän tavoin: ”Mä jäin aika yksin sen tilanteen kanssa, mä todella itkin et auttakaa, et tää hajoaa mun käsiin”. Näissä tarinoissa portinvartijana esiintyivät muun muassa sosiaaliviranomaiset tai lasten äidit, joiden toiminnan myötä isälle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin astua kokonaan taustalle.

Sekä ulkopuolisuus- että onnekkuustarinat sisälsivät kokemuksia, joissa oman aktiivisuuden ja tunteiden nousut ja laskut olivat selviytymis- ja uhritarinoita maltillisempia.

Kaikkiaan kriisissä olevilla isillä on vahva tarve ja toive saada apua perhettä koskeviin ongelmiinsa yksilöllisesti ja sensitiivisesti, kuten eräs isä toteaa:

”Mä toivoisin että meille aikanaan tulis tässä maassa se aika missä isiä kriisitilanteissa tämmösissä tai muissa niin, ne ei jäisi sukupuolensa vuoksi kakkossijalle. Vaan asiat käsiteltäisiin, sen perusteella että, kumpi on kykenevämpi tai edes vähemmän huonompi. (Lauri)”

Tutkimuksen aineistona on käytetty 16 Ensi- ja turvakotien jäsenyhdistysten asiakas-isää (28-50-v).

Lisätietoja:

Johanna Mykkänen (Jyväskylän yliopisto) puh. 040 8313695. johanna.mykkanen@jyu.fi

Mykkänen, J., Eerola, P., Forsberg, H. & Autonen-Vaaraniemi, L. 2017. Fathers’ narratives on support and agency: a case study of fathers in a Finnish child welfare NGO. Nordic Social Work Research 7 (3), 236-248.  DOI: 10.1080/2156857X.2017.1356350. http://dx.doi.org/10.1080/2156857X.2017.1356350

kuuluu seuraaviin kategorioihin: