Ajankohtaista

Yhteisöenergialla kohti vähähiilistä energiatulevaisuutta Suomessa

Viime vuosina kiinnostus yhteisöenergiaprojekteja kohtaan on kasvanut kohisten. Salvatore Ruggerio, Mari Martiskainen ja Tiina Onkila analysoivat tutkimuksessaan yhteisöenergian kehitystä Suomessa – maassa, jonka aktiivisuus yhteisöenergian suhteen on tähän asti ollut melko vähäistä.

Yhtä tyypillistä yhteisöenergiaprojektia ei ole olemassa. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa ne tarkoittavat uusiutuvan energian projekteja, joita aloitetaan, johdetaan ja kehitetään kansalaistoimintana. Kansalaistoimintaa harjoittavat mm. hyväntekeväisyysjärjestöt, osuuskunnat ja naapurustoverkostot.

Suomessa yhteisöenergia ymmärretään usein pienimuotoisena ja paikallisena uusiutuvana energiana ja yhteisöenergiaprojekteja on tällä hetkellä vähän. Kiinnostusta niiden kehittämiseen löytyy, mutta täällä tuetaan hyvin vähän pienimuotoista energiantuotantoa ja kansalaistoimintaa.

Nyt tehdyssä tutkimuksessa haluttiin selvittää, minkä tyyppisiä yhteisöenergiaprojekteja Suomessa syntyy ja mitkä tekijät estävät niitä kasvamasta eli siirtymästä kokeiluasteelta tuotantoon. Tilanteen kartoittamiseksi haastateltiin 13 jäsentä yhdeksästä yhteisöenergiaprojektista ja 11 alan asiantuntijaa.

Haastattelujen pohjalta tunnistettiin kolme erityyppistä yhteisöenergiaprojektia. 1) Kustannuksia vähentävät projektit, joiden päätavoite on säästää energiakuluissa. 2) Tekniset projektit, joita tekniset asiantuntijat johtavat. 3) Projektit, joilla nykyisiä energiajärjestelmiä pyritään muuttamaan uusiutuvammaksi levittämällä uusia teknologioita ja tietoa, esimerkiksi kansalaiset tuottamassa tuulivoimaa.

Suomessa on joitain verkostoja, jotka mahdollistavat kokemusten ja oppien jakamisen projektien välillä, mutta ne rajoittuvat Suomeen. Eniten kasvua ja verkostoitumista tavoiteltiin järjestelmää muuttavissa projekteissa. Yhteisöprojektien kasvuun vaikuttavat olennaisesti yhteisöllisten ryhmien ominaispiirteet ja kulttuuriset tekijät.

Yhteisöenergiaprojektien kasvua rajoittavat yleensä ulkopuoliset tekijät. Esimerkiksi Suomessa alaa ei vielä ymmärretä ja monet käytänteet ja säädökset itse asiassa estävät kasvua. Alaa edistäviä organisaatioita on myös hyvin vähän.

Toisaalta yhteisöenergian laajentumiseen Suomessa on myös rohkaisevia merkkejä. Asialle omistautuneet organisaatiot, esimerkiksi Lähienergia, Motiva ja SYKE, voivat edistää laajentumista tukemalla verkostoitumista ja jakamalla tietoa. Kansalaisvetoiset, paikallisten yhteisöjen energiaprojektit voivat auttaa osaltaan Suomea saavuttamaan vähähiilisen energiatulevaisuuden.

Tutkimus toteutettiin osana laajempaa tutkimusprojektia Salvatore Ruggieron väitöstutkielmaan. KTM Salvatore Ruggieron ympäristöjohtamisen väitöskirjan ”People Power: The Role of Civil Society in Renewable Energy Production” tarkastustilaisuus on 5.1.2018. Vastaväittäjänä Senior Research Fellow, dosentti, KTT Paula Kivimaa (University of Sussex) ja kustoksena professori Hanna-Leena Pesonen (Jyväskylän yliopisto).

Työtä on rahoittanut Jyväskylän yliopisto ja tukenut Centre on Innovation and Energy Demand.

Artikkeli tutkimuksesta löytyy julkaisusta Journal of Cleaner Production http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0959652617321388

Lisätietoja:

Salvatore Ruggiero, salvatore.ruggiero@jyu.fi, +358458571272

kuuluu seuraaviin kategorioihin: