Ajankohtaista

Väitös: 25.5.2018 Pätsin Virossa valtio yhtenäisti ja vahvisti kansallista identiteettiä (Leukumaa-Autto)

Alkamisaika: perjantai 25. toukokuuta 2018, 12.00

Päättymisaika: perjantai 25. toukokuuta 2018, 15.00

Paikka: Seminaarinmäki, S212

FM Saila Leukumaa-Autton yleisen historian väitöskirjan "Tavoitteena vahva ja yhtenäinen kansa. Historia ja kieli kansallisen identiteetin rakentamisen välineinä Pätsin aikakauden Virossa 1934–1940" tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä dosentti, FT Pertti Grönholm (Turun yliopisto) ja kustoksena akatemiatutkija Simo Mikkonen (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuus on suomenkielinen.

Saila Leukumaa-Autto. Kuva: Sari Jokirinne
Saila Leukumaa-Autto. Kuva: Sari Jokirinne

FM Saila Leukumaa-Autton yleisen historian väitöskirjan "Tavoitteena vahva ja yhtenäinen kansa. Historia ja kieli kansallisen identiteetin rakentamisen välineinä Pätsin aikakauden Virossa 19341940" tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä dosentti, FT Pertti Grönholm (Turun yliopisto) ja kustoksena akatemiatutkija Simo Mikkonen (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuus on suomenkielinen.

Viron itsenäistymisestä tuli tänä vuonna kuluneeksi sata vuotta. Viron kansallinen identiteetti muokkautui voimakkaasti Konstantin Pätsin aikana. Pätsin autoritaarisen hallinnon toiminta ilmeni Virossa hyvin laajana tieteen, urheilun ja taiteen käyttönä kansallismielisen politiikan välineenä. Kansallismielinen virolaistamispolitiikka kohdistui ennen muuta saksalaisvaikutuksen poistamiseen.

Saila Leukumaa-Autto tarkasteli väitöstutkimuksessaan Viron historia- ja kielipolitiikkaan liittyneitä kansallisia kampanjoita, joihin kuuluivat nimien virolaistaminen ja vanhan kansantaiteen elvyttäminen. Tutkimuskohteena oli virolaisen kansallisen identiteetin rakentuminen ja vahvistuminen Konstantin Pätsin, Kaarel Eenpalun ja Johan Laidonerin johtamassa autoritaarisessa Virossa vuosina 1934–1940.

Leukumaa-Autton tutkimus valottaa Pätsin hallinnon toimintaa ja tuo uutta tietoa niin kansallispoliittisesta toiminnasta kuin 1930-luvun virolaisesta yhteiskunnasta.

– Johdon nationalistisesta näkökulmasta katsottuna yhteisön etu meni usein kansalaisvapauksien ja -oikeuksien edelle. Demokratian peruspilarit työnnettiin syrjään, kunnes kansa olisi ”tervehtynyt” sitä vaivanneesta oman edun tavoittelusta ja hajautuneisuuden tilasta, johon sen katsottiin päätyneen aiemman ääriparlamentarismin seurauksena. Viron johto katsoi, että kansa oli saatava yhtenäiseksi ja vahvaksi, jotta valtiolla oli mahdollisuus säilyä itsenäisenä, Leukumaa-Autto kertoo.

Valtio toteutti kansallispoliittisia hankkeita yhdessä kansalaisjärjestöjen kanssa, mutta hallinto oli viime kädessä se, joka kampanjoita ohjasi. Valtion, tieteentekijöiden ja kansalaisjärjestöjen intressien mennessä yhteen toiminta oli tehokasta ja kaikki hyötyivät hankkeista.

– Käytännössä valtio kuitenkin tuki toimia ainoastaan siihen pisteeseen asti ja siinä laajuudessa kuin ne hyödyttivät myös sen päämääriä. Kansanperinteiden harrastamisesta ja tieteellisestä edistämisestä tuli valtion ohjauksessa historiapoliittista toimintaa, Leukumaa-Autto sanoo.

Kampanjat yhdistivät, mutta myös jakoivat

Nimien virolaistamiskampanjassa tai muissa kielipoliittisissa toimissa ei ollut valtion näkökulmasta kyse viron kielen vahvistamisesta. Tarkoitus oli vahvistaa valtiota yhtenäistämällä kansan, katukuvan ja kartan nimistö. Historiapoliittinen tarkoitus kummankin kansallisen hankkeen, eli nimien virolaistamisen ja kansantaiteen elvyttämisen, taustalla puolestaan oli todistaa virolaisten pitkä kansallinen olemassaolo sekä kyky toimia yhdessä ja hallita itse aluettaan.

– Tästä näkökulmasta katsottuna kampanjat epäonnistuivat, mutta Viro kuitenkin näytti niiden myötä aiempaa yhtenäisemmältä ja vahvemmalta. Virolaisten saksalaisperäisistä nimistä noin 58 prosenttia oli virolaistettu vuoden 1940 alkuun mennessä ja virolaisista yhteensä 80 prosentilla oli virolainen nimi, Leukumaa-Autto kertoo.

Kansalliset kampanjat eivät ainoastaan yhdistäneet Viron yhteiskuntaa. Niistä seurasi myös syvempää poliittista jakautuneisuutta:

– Kansallispoliittisen toiminnan ulkopuolelle jättäytyminen muodostui keinoksi protestoida Pätsin politiikkaa vastaan. Protestoijiin kuuluivat esimerkiksi Viron pitkäaikainen vaikuttava poliitikko Jaan Tõnisson ja hänen ympärilleen muodostunut oppositio, Leukumaa-Autto kertoo.

Vaikka Pätsin kansallispoliittinen toiminta suuntautui pääasiassa saksalaisvaikutuksen poistamiseen, niin virolaisten vahva identiteetti näyttäytyy tänä päivänä erityisesti virolaisten ja vironvenäläisten välisissä erimielisyyksissä ja vironvenäläisväestön kohtelussa.

– Tähän vaikuttavat Pätsin kauden ohella toki myös neuvostoajan kokemukset, Leukumaa-Autto huomauttaa.


Lisätiedot:

Saila Leukumaa-Autto
saila.leukumaa-autto@jyu.fi
040 805 4385

Tiedottaja Sari Laapotti
sari.laapotti@jyu.fi
040 805 3575

Saila Leukumaa-Autto kirjoitti ylioppilaaksi Tornion yhteislyseon lukiosta 2002. Hän toimi väitöskirjatutkijana Emil Aaltosen säätiön apurahalla 2011–2015 ja Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitoksen ja humanistisen tiedekunnan apurahoilla 2016–2017. Nykyään hän työskentelee Alkio-opistossa yhteiskunta- ja valtiotieteellisen linjan johtajana.


Julkaisutiedot:

Jyväskylä Studies in Humanities numerona 342, Jyväskylä 2018. ISSN 1459-4323 (nid.); 342 ISSN 1495-4331 (pdf); 342)) ISBN 978-951-39-7433-6 (nid.) ISBN 978-951-39-7434-3 (pdf). Linkki väitöskirjan pdf-versioon: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7434-3

Kirjaa myyvät yliopistokauppa Soppi (040 805 3825 myynti@jyu.fi) ja yliopiston verkkokauppa (https://kirjasto.jyu.fi/kauppa#b_start=0).


Abstract:

Leukumaa-Autto, Saila Aiming for a Strong, Unified Nation. History and Language as Tools for Constructing National Identity in Estonia during the Päts Era 1934–1940. Jyväskylä: University of Jyväskylä, 2018; 318 p. (Jyväskylä Studies in Humanities ISSN 1459-4323 (print); 342 ISSN 1495-4331 (pdf); 342)) ISBN 978-951-39-7433-6 (print) ISBN 978-951-39-7434-3 (pdf) 

In this dissertation, I study national campaigns aimed at constructing Estonian national identity in 1934–1940. The campaigns were organized through the cooperation of Konstantin Päts’ authoritarian government and civil society. I focus on the folk art campaign and on the name changing campaign. The name changing campaign was the largest national project in Estonia, aiming at the Estonification of names. Initially, the campaign focused on changing individuals’ surnames and first names, but later also on changing the names of places, streets and properties. The name changing campaign had history political and language political dimensions. Through the folk art campaign, the state tried to affect the Estonians’ historical identity. The purpose of the campaign was to promote old Estonian handicrafts and the use of national costumes. With the folk art campaign, the state used historical culture for political purposes. I tried to find out how national campaigns were used to construct and unify Estonians’ national identity. What kind of Estonians did the state try to create through the history and language political campaigns and how did history and language politics affect society during the reign of Päts? National identity and the way in which it has been formed over decades and centuries has an effect on current Estonians. This manifests itself, for example, in how individual Estonians relate to their own people and to their national symbols.

My study tells about the construction of a national identity and the unification of the people through state-owned projects aimed at the whole nation. In the interwar period, similar construction and unification of national identity was also a trend elsewhere, especially in the states that had recently become independent or reestablished their sovereignty. National campaigns were also organized elsewhere, and the most important role model for Estonia was Finland. Yet, in Estonia the campaigns were more extensive and the role of the government was more significant than in Finland. With the role of the Estonian state, there was more similarity to authoritarian Poland. The most important promoter of the campaigns was the National Propaganda Office, and its role models were probably in totalitarian Germany and the Soviet Union. As the main sources of the study, I use campaign proceedings and correspondence, as well as articles and speeches that were published in the newspapers to promote the campaigns. I also use literature from the period associated with the campaigns. I use historical qualitative research methods and content analysis. The theoretical background of my study is in the study of nationalism and of the politics of history and language. The main purpose of the national campaigns was to strengthen national identity and to unify the people, but the result was partly the opposite, because people who criticized Päts’ government did not take part in the campaigns. Even so, campaign outcomes reveal that the majority of Estonians were more united and had a stronger national identity than before. Externally, Estonia also seemed more united and stronger. Experiences of the decades of the Soviet period affected current Estonians and their national identity, but Estonians’ current national identity is mostly based on the national identity created at the time of the national awakening at the end of the nineteenth century and strengthened during the two decades of the first period of Estonian independence.


kuuluu seuraaviin kategorioihin: