Ajankohtaista

Metsien käsittelymenetelmien monipuolistaminen pienentää biotalouden haittoja

Suurimman kestävän hakkuumäärän tavoittelu on haitallista metsien monimuotoisuudelle ja muille käyttötavoille.  Hakkuiden lisääminen biotalouden vauhdittamiseksi vähentää lahopuun määrää ja indikaattorilajien elinympäristöjä sekä pienenentää metsien hiilivarastoja ja mustikkasatoja. Haittojen pienentämisessä metsänhoitomenetelmien monipuolistaminen ja suunnittelu ovat avainasemassa. Tämä ilmenee Jyväskylän yliopiston bio­ ja ympäristötieteiden laitoksen uudesta tutkimuksesta.

Suurimman kestävän hakkuupotentiaalin tavoittelu aiheuttaa menetyksiä luonnon monimuotoisuudessa
Tutkimuksessa hakkuutason nostaminen nykytasosta suurimman kestävän hakkuun tasolle vähensi lahopuun määrää vähintään 70 %, indikaattorilajien elinympäristöjen määrää 23 %, hiilivaraston kokoa 12 % ja mustikkasatoa 30 %. Näinhinkin lukuihin pääseminen edellyttää metsien hakkuiden tarkkaa monitavoitteista suunnittelua alueellisella tasolla. Indikaattorilajeina tutkimuksessa oli viisi lintulajia, mm. metso ja pyy, sekä liito-orava.

- Koska metsien käyttöä tällä hetkellä suunnitellaan tilatasolla, hakkuiden lisäys voi todellisuudessa aiheuttaa näitä arvioita suuremmat menetykset, ennustaa tutkija Kyle Eyvindson

Suunnittelua ja suojelua tarvitaan lisää
Mikäli ei tavoitella suurimman kestävän hakkuun tasoa, voidaan hakkuiden kielteisiä vaikutuksia vähentää metsien käytön aluetason suunnittelulla.

- Metsänhoidon ja kasvatusmenetelmien monipuolistaminen ovat avainasemassa, kertoo tutkija Anna Repo.

Haittojen minimointi edellyttää metsien kiertoajan muutoksia sekä säästöpuiden lisäämistä ja jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen eli eri-ikäisrakenteisen metsänhoidon osuuden kasvattamista . Tulosten mukaan yhteiskunnan kokonaisedun kannalta on myös kannattavaa merkittävästi lisätä suojeltujen metsien määrää. Hyvän suunnittelun avulla suojelusta saadaan suurin mahdollinen vaikuttavuus mahdollisimman vähäisin kustannuksin.

Metsäkuva
Kuva: Anna Repo

- Maisematason suunnittelu mahdollistaa siis sekä suuren puuntuotannon että monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen turvaamisen, kiteyttää professori Mikko Mönkkönen.

Keinot metsien käytön eri tavoitteiden yhteensovittamiseen ovat ajankohtaisia, sillä metsien korkean hyödyntämisasteen ja luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on tunnistettu metsäalan lähivuosien merkittävimmäksi haasteeksi. Biotalousstrategia ja hallitusohjelma tavoittelevat metsien hakkuiden merkittävää lisäystä. Samaan aikaan Suomi on sitoutunut kansainvälisiin tavoitteisin monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseen vuoteen 2020 mennessä ja monimuotoisuudelle suotuisan tilan varmistamiseen 2050 mennessä.

Lisätietoja: 

  • Dekaani, professori Mikko Mönkkönen, mikko.monkkonen@jyu.fi, 050 4413682
  • Yliopistotutkija Kyle Eyvindson, kyle.j.eyvindson@jyu.fi
  • Tutkija Anna Repo, anna.m.repo@jyu.fi, 040 701 3695
  • Artikkelin tiedot: Eyvindson, K., Repo, A, & Mönkkönen, M. 2018. Mitigating forest biodiversity and ecosystem service losses in the era of bio-based economy. Forest Policy and Economics 92:119-127. doi: 10.1016/j.forpol.2018.04.009
kuuluu seuraaviin kategorioihin: ,