17.07.2017

Kasvatustieteilijä nauttii ihmisläheisyydestä

Jyväskylän kaupungin kasvun ja oppimisen palveluohjaus- ja kehittämisyksikön palvelupäällikkönä toimiva KT Päivi Koivisto on mainio esimerkki korkeimman akateemisen tutkinnon ja käytännönläheisen uran yhdistämisestä. Työssään Koivisto viehättyy ennen kaikkea alan ihmisläheisyydestä sekä tuoreimman tutkimustiedon hyödyntämisestä.

Koivisto valmistui lastentarhanopettajaksi vuonna 1983 ja teki kyseistä työtä reilu kymmenkunta vuotta. Ala tuntui selvästi omalta, mutta syvällisempi opiskeleminen ja tutkiminen myös teorian tasolla veti vahvasti puoleensa. Sopiva tilaisuus koitti vuonna 1995, kun varhaiskasvatuksen maisterikoulutus käynnistettiin ensimmäistä kertaa omassa kotikaupungissa Jyväskylässä.

– Pääsin onnekseni heti opiskelemaan ja sain maisterin paperit parin vuoden jälkeen. Käytännönläheisen työn rinnalle teoriaan syventyminen vei vahvasti mukanaan ja kuljetti lopulta aina väitöstyöhön asti, Koivisto muistelee.

Varhaiskasvatuksen opintojen lisäksi hän sisällytti tutkintoihinsa muun muassa kehityspsykologiaa, erityispedagogiikkaa, alkuopetusta sekä opettajan pedagogiset opinnot.

Urapolku vei esimiestehtäviin

Jo maisteriopintoja tehdessään Koivisto teki samalla lyhyitä sijaisuuksia yliopistolle ja valmistuttuaan hän jatkoi muutamia vuosia yliopiston opettajana sekä tutkijana apurahan turvin. Kun kaupungilta avautui mahdollisuus päiväkodin johtajan virkaan vuonna 2002, ei Koivisto voinut olla tarttumatta tilaisuuteen. Muutama vuosi hurahti töiden ja väitöskirjan parissa. KT tutkinto valmistui vuonna 2007.

– Haasteellisimmat hetket opinto- ja urahistorian aikana sijoittuvat väitöskirjan viimeistelyn aikaan, sillä tein tutkimusta työn ohella useamman vuoden. Aineiston kerääminen ja teorioihin syventyminen on hyvin kiinnostavaa, mutta jossain vaiheessa työ on osattava myös viimeistellä loppuun, Koivisto pohtii.

Tällä hetkellä Koivisto toimii noin 25 asiantuntijan esimiehenä kaupungin kasvun ja oppimisen palveluohjaus- ja kehittämisyksikössä. Tehtävässä vaaditaan laaja-alaisen ammatillisen ymmärryksen lisäksi ennen kaikkea tiimien johtamisen taitoja sekä kykyä kuunnella ja luottaa muihin asiantuntijoihin.

– Olen toki esimies, mutta vielä vahvemmin koen itseni tukijaksi ja rinnalla kulkijaksi, tarvittaessa myös eteenpäin tuuppaajaksi ja visioijaksi. Hyödynnämme vahvaa tiimityötä, sillä erilaista osaamista yhdistämällä meidän on mahdollista löytää aivan uusia ajatuksia ja ulottuvuuksia, kuin vain omalle asiantuntija- tai mukavuusalueelle syventyessä, Koivisto kertoo.

Akateemisuus on jatkuvasti tukena

Suhde Jyväskylän yliopistoon on pysynyt tiiviinä. Kunnan hallinnon puolella Koivisto näkee jatkuvan yhteistyön tarjoavan molemmista puolista hyötyä, jota ilman varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen ohjaaminen ja kehittäminen olisi varmasti paljon hankalampaa.

– Saamme yliopistolta jatkuvasti tukea ja uusinta tietoa, minkä avulla meidän on mahdollista tarkastella ajankohtaisia asioita kattavammin sekä tehdä perusteltuja päätöksiä. Tarjoamme myös itse yliopistolle tietoa muun muassa siitä, minkä tyyppiselle tutkimukselle kentällä on tarve ja mitä olisi seuraavaksi hyvä tutkia, Koivisto valottaa.

Ehkä perinteisestä urapolusta poiketen Koivisto ei jatkanut väitöskirjan jälkeen akateemista uraa, mutta hän kokee vahvan koulutuksen aivan yhtä tärkeänä myös yliopiston ulkopuolisessa työssä.

– Jatko-opinnot ja väitöskirjan tekeminen vahvistivat kykyä tarkastella asioita analyyttisesti ja useista näkökulmista. Tästä on ollut paljon hyötyä, etenkin, kun puhutaan niinkin tärkeiden asioiden ohjaamisesta ja kehittämisestä, kuin varhaiskasvatus ja perusopetus, Koivisto pohtii.

Alan opiskelijoita Koivisto rohkaisee teorian ja käytännön yhdistämiseen mahdollisimman paljon jo opintojen aikana. Lyhyetkin pätkät työelämässä auttavat hahmottamaan konkreettisemmin asiayhteydet teorian ja käytännön työn välillä sekä vahvistavat omaa ammatillista kehittymistä. 

– Alana kasvatus ja opetus on aina ajankohtainen. Tällä hetkellä käydään paljon keskustelua muun muassa siitä, mitä koko varhaiskasvatuksella ylipäätään tarkoitetaan. Samoin esimerkiksi kultaisen keskitien löytäminen oppimisen digitalisaatiota ajatellen puhututtaa paljon, Koivisto arvioi.

– Siihen, miten oppiminen parhaiten tapahtuu, ei varmasti koskaan löydy täysin yksiselitteistä vastausta. Mielenkiinnolla kuitenkin seuraan, mihin suuntaan keskustelu, tutkimus sekä käytännön kasvatus- ja opetustyö jatkossa kehittyvätkään, Koivisto summaa.

Teksti ja kuva: Birgitta Kemppainen