21.09.2015

Sosioemotionaalisen käyttäytymisen viitekehys

Takaisin

JYLS-tutkimuksen alku oli sosioemotionaalisessa käyttäytymisessä esiintyvien yksilöiden välisten erojen tutkimuksessa. Viitekehyksenä oli kaksiulotteinen sosioemotionaalisten käyttäytymiserojen malli (Pitkänen, 1969; Pulkkinen, 1982, 1994, 2006; Pulkkinen, Feldt & Kokko, 2005), joka on antanut perustan kehityskulkujen seuraamiselle. Mallin (kuvio 1) perusajatus on ollut, että ihmiset voivat säädellä kognitiivisesti tunneperäistä käyttäytymistä olipa se luonteeltaan ulospäin suuntautuvaa tai sisäänpäin kääntyvää ja että säätelyssä on jo lapsena havaittavia eroja. Erot eivät ole kategorisia vaan luokitukset kuvaavat yksilöiden välisten erojen vaihtelun sisältöä.

 

Vahva tunteiden säätely ulospäin suuntautuvaan käyttäytymiseen kytkeytyneenä (tyyppi B) lisää sosiaalisesti rakentavan ja muita huomioon ottavan käyttäytymisen todennäköisyyttä. Tehokkaasti tunteitaan säätelevät mutta sosiaalisesti vetäytyvät yksilöt (tyyppi C) puolestaan todennäköisesti joko välttävät sekaantumasta tunteita kiihottaviin asioihin sillä perusteella, etteivät ne heille kuulu, tai mukautuvat tilanteeseen selittelemällä asiat parhain päin. Heikko tunteiden säätely yhtyneenä ulospäin suuntautuvaan käyttäytymiseen (tyyppi A) lisää aggressiivisen käyttäytymisen todennäköisyyttä, kun taas heikko tunteiden säätely yhtyneenä sosiaaliseen vetäytyvyyteen (tyyppi D) lisää kokemusta ahdistuneisuudesta ja voimattomuudesta. Tyyppi A on äärimuodossaan rinnastettavissa alan kirjallisuudesta tunnettuun ulospäin suuntautuvaan ongelmakäyttäytymiseen ja tyyppi D sisäänpäin suuntautuvaan ongelmakäyttäytymisessään. Niille yhteisenä piirteenä on heikko tunteiden säätely. Tyypit B ja C puolestaan edustavat sosiaalisesti adaptiivista käyttäytymistä.