19.10.2006

Yleiskatsaus tutkimukseen

Kunnianhimoiset seuruututkimukset

Tavoitteemme ovat olleet kunnianhimoisia, monivuotiseen seuruuseen pyrkiviä. Vanhin seuruututkimus Persoonallisuuden ja sosiaalisen käyttäytymisen kehitys lapsesta aikuiseksi on n. 35-vuotias. Se alkoi jo v. 1968. Se on kohdistunut persoonallisuudessa ja sosiaalisessa käyttäytymisessä esiintyviin muutoksiin kouluiästä aikuisuuteen edettäessä. Syksyllä 1996 tutkimus laajeni perhetutkimukseksi Emootioiden ja käyttäytymisen säätely, jonka päämääränä on selvittää perhevuorovaikutuksen ja kognitiivisten tekijöiden osuutta tunteiden ja käyttäytymisen säätelyssä. Kolmannessa, Kaksosperheiden tutkimuksessa, seurataan viittä perättäistä kaksosten ikäluokkaa 12 vuoden iästä murrosikään. Tarkoituksena on saada tietoa perinnöllisten tekijöiden osuudesta persoonallisuuden kehityksessä ja terveyskäyttäytymisessä.

Kaikilla näillä projekteilla, joissa erisuuruisin työpanoksin työskentelee useita kymmeniä henkilöitä, on laajat kansainväliset ja kansalliset kytkennät. Kaksostutkimus toteutetaan yhteistyössä Indianan yliopiston (USA) ja Helsingin yliopiston kansanterveystieteen laitoksen kanssa. Sen rahoitus tulee Yhdysvalloista. Muiden tutkimusten päärahoittaja on Suomen Akatemia.

Pitkäaikaiset seuruututkimukset ovat harvinaisia. Niiden tekemiseen sisältyy monia vaikeuksia, kuten tutkittavien henkilöiden tavoittaminen uudelleen tutkimista varten, tutkimuksen rahoitus ja tutkimusidean ja käytettyjen menetelmien kantavuus vuosien yli. Seuruututkimus vaatii tutkijalta vakavaa sitoutumista samaan tutkimusohjelmaan. Jonkin eläinlajin kehityksen seuraaminen olisi lyhyemmän elinkaaren takia yksinkertaisempaa. Ihmisen kehitystä tutkittaessa tutkija vanhenee yhdessä tutkimuksensa osanottajien kanssa.

SOSIAALISEN KEHITYKSEN TUTKIMUSPROJEKTIT


Itsehallinta suuntaa kehitystä

Vanhimman, persoonallisuuden kehitystä koskevan tutkimuksen teoreettinen ydin on itsehallinnan käsitteessä ja itsehallinnassa esiintyvien erojen kehityksellisessä merkityksessä. Sitä koskevia tuloksia on kokoavasti julkaistu kolmessa teoksessa Kotikasvatuksen psykologia (1977), Nuoret ja kotikasvatus (1984) ja Lapsesta aikuiseksi (1996). Tulokset ovat osoittaneet, että koulun alaluokilla esiintyvät erot lasten itsehallinnassa heijastavat heidän taipumustaan kohdata elämässä eteen tulevia asioita. Maltillinen muita huomioon ottava käyttäytyminen luo perustaa sopeutumiselle koulutyöhön ja yhteiskuntaan. Naisten osalta on lisäksi todettava aktiivisuuden merkitys kehityksen voimavarana. Itsehallintaan kytkeytyvänä se ennakoi mm. urakehitystä. Tyttöjen sosiaalinen avuttomuus on kehityksen riskitekijä. Heikko itsehallinta tunteiden ilmaisussa ja keskittymiskyvyssä johtaa varsinkin poikien elämässä helposti kasautuviin vaikeuksiin ensin koulussa ja sitten työelämässä ja suhteessa yhteiskuntaan. Ongelmien kasautumista yhdistävä tekijä on alkoholin runsas käyttö. Se on yhteydessä epävakaaseen työuraan ja yhteiselämän ongelmiin.

Tulokset ovat keskiarvotietoja, eivätkä siten koske kaikkia ihmisiä. Elämänpolut voivat kääntyä monista syistä, mm. siksi että ihminen itse tarttuu peräsimeensä ja vaihtaa kurssia. Silti tulokset antavat aihetta miettiä varhaiskasvatuksen tärkeyttä ja runsaan alkoholinkäytön aiheuttamia uhkatekijöitä kehitykselle. Vanhemmat, jotka tukevat lastensa myönteistä kehitystä ja kohtuullisia alkoholinkäyttötottumuksia, antavat heille arvokkaan perinnön.

Riippuuko itsehallinta perinnöllisyydestä vai ympäristöstä?

Kouluikäisten erot itsehallinnassa saattavat olla sekä perinnöllisen temperamentin määräämiä että kasvatuksen tulosta. Kaksostutkimuksen avulla on mahdollista selvitellä näiden tekijöiden osuutta vertaamalla toisiinsa identtisiä kaksosia, joiden perintötekijät ovat aivan samanlaiset, sekä epäidenttisiä kaksosia, joiden perintötekijät eivät ole sen samanlaisempia kuin sisarusten yleensä.

Alustavat tulokset viittaavat siihen, että sosiaalisen käyttäytymisen piirteet riippuvat sekä perintötekijöistä että ympäristöstä. Ympäristötekijöissä on lisäksi erotettavissa kaksi eri puolta. Toinen puoli sisältää kaksosille yhteiset vaikutukset, kuten perheen taloudellisen aseman, toinen puoli sisältää lapsen yksilöllisen ympäristön, kuten hänen omat ihmissuhteensa ja harrastuksensa. Yleisesti voidaan sanoa, että yhteinen ympäristö on osoittautunut vähemmän merkittäväksi kehityksen kannalta kuin yksilöllinen ympäristö. Siitä miten paljon kasvatus on kaksosille yhteinen kokemus ja missä määrin lapset samassa perheessä kokevat kasvatuksen omalla tavallaan, odotamme tutkimuksen antavan lisätietoa.