30.05.2018
Väitös

24.08.2018 Lasten ja aikuisten suhteet saavat vuoropäiväkodissa monenlaisia merkityksiä (Siippainen)

Aika:

24.8.2018 12:00 — 15:00


Sijainti: Seminaarinmaki , S212
Tiedote: 24.08.2018 Lasten ja aikuisten suhteet saavat vuoropäiväkodissa monenlaisia merkityksiä (Siippainen)
KM Anna Siippaisen varhaiskasvatustieteen väitöskirjan "Sukupolvisuhteet, hallinta ja subjektifikaatio: Etnografinen tutkimus lasten ja aikuisten suhteista vuorohoitopäiväkodissa" tarkastustilaisuus on perjantaina 24.8. salissa S212 (Seminaarinmäki, Vanha juhlasali). Vastaväittäjänä on dosentti Anna-Maija Puroila (Oulun yliopisto) ja kustoksena professori Maarit Alasuutari (Jyväskylän yliopisto).

Päiväkoti on keskeinen suomalaislasten elämään kuuluva instituutio. Varhaiskasvatuksen toimintatapoihin ja -periaatteisiin vaikuttavat yhteiskunnalliset ilmiöt, kuten muutokset työelämässä. Muun muassa pätkä- ja vuorotöiden myötä lisääntynyt lasten vuoropäivähoito haastaa pohtimaan varhaiskasvatuksen pedagogiikkaa, mutta se voi myös monipuolistaa lasten ja aikuisten suhteita. Tämä selviää KM Anna Siippaisen varhaiskasvatustieteen alaan kuuluvassa väitöstutkimuksessa, jossa hän tarkasteli lasten ja aikuisten suhteita vuorohoitopäiväkodissa.

Huolenpitoa ja huumoria

Vuorohoito ja varhaiskasvatus ylipäänsä herättävät monenlaisia keskusteluja. Viime vuosina varhaiskasvatuksen positiiviset vaikutukset on tunnustettu, ja sitä on alettu tarkastella osana elinikäisen oppimisen polkua. Varhaiskasvatuksen hyödyllisyys tunnistetaan ja tunnustetaan, mutta myönteinen suhtautuminen ei näytä ulottuvan vuorohoitoon.

Vuorohoito ja lasten epäsäännölliset hoitoajat on nähty toisinaan riskinä lapsen kehitykselle. Ristiriitaiset tavat suhtautua vuorohoitoon näkyivät myös Siippaisen väitöstutkimuksessa. Tutkimuksessa nimettiin neljä erilaista lasten ja aikuisten välisisiä suhteita ohjaavaa ajattelutapaa eli rationaliteettia, joita olivat opetus, hyvinvointi, kodinomaisuus ja samanvertaisuus. Tulokset monipuolistavat kuvaa vuorohoidosta:

– Kukin nimetyistä ajattelutavoista ohjaa sekä lapsia että aikuisia erilaisiin suhteisiin. Opettamista korostavassa rationaliteetissa lapsi oli aikuisen opettamisen kohde, hyvinvoinnissa korostui puolestaan lasten turvallisuuden ja terveellisuuden takaaminen. Kodinomaisuudessa painottui hoiva, kun sen sijaan samanvertaisuuden rationaliteetti perustui lasten ja aikuisten väliseen kumppanuuteen, jossa merkityksellistä oli esimerkiksi yhdessä jaettu huumori. Aineistosta olikin löydettävissä myös sellaisia lasten ja aikuisten keskinäisiä suhteita, jotka eivät välttämättä ole kasvatusinstituutiolle tyypillisiä, Siippainen selventää.

Vuorohoito – haasteita ja mahdollisuuksia

Siippaisen tutkimus tarjoaa varhaiskasvatuksen opiskelijoille, ammattilaisille, vanhemmille ja päättäjille kriittisen näkökulman vuorohoidon arkeen. Vuorohoidossa oleville lapsille 24/7-yhteiskunta on osa sitä todellisuutta, jossa he elävät. Siippainen kehottaakin huomioimaan vuorohoidon mahdollisuudet, sillä epäsäännöllisten hoitoaikojen näkeminen uhkana ei auta kehittämään pedagogiikkaa.

– Yhtenä tärkeimmistä tuloksista pidän sitä, että lapset pystyivät vaikuttamaan tekemisiinsä huomattavan paljon ja olemaan erilaisissa suhteissa aikuisiin, Siippainen toteaa.

Tutkimuksen pohjalta Siippainen näkee, että monipuolisuudesta huolimatta vuorohoidon käytännöissä on myös kehitettävää. Varhaiskasvatuksen piirissä on joukko lapsia, joiden hoitoaikojen voi olettaa sijoittuvan toistuvasti aamuun, iltaan tai viikonloppuihin.

– Jos näinä ääriaikoina korostuu ainoastaan kodinomaisuus, tarkoittaa se, että tietyt lapset jäävät hoitoaikojensa vuoksi toistuvasti pedagogisesti suunnitellun, ohjatun toiminnan ulkopuolelle. Kodinomaisuuteen liittyvät lasten ikävän tunteisiin vastaaminen ja tavoitteellinen rentous ovat merkittävä osa vuorohoitoa. Ne eivät kuitenkaan saa sulkea pois mahdollisuutta monipuoliseen ja suunnitelmalliseen toimintaan, Siippainen teroittaa.

Tutkimuksessa havainnoitiin ja haastateltiin 3–5-vuotiaiden lasten vuorohoitopäiväkotiryhmän lapsia ja aikuisia yhden lukukauden ajan.

Lisätietoja:

Anna Siippainen puh. +358408054033, anna.siippainen@jyu.fi
tiedottaja Anitta Kananen puh. +358 40 805 4142, tiedotus@jyu.fi

Anna Siippainen on kirjoittanut ylioppilaaksi Siilinjärven lukiosta vuonna 2001. Hän valmistui kasvatustieteiden kandidaatiksi ja lastentarhanopettajaksi vuonna 2006 sekä varhaiskasvatustieteen maisteriksi 2009 Jyväskylän yliopistosta. Siippainen on työskennellyt aiemmin lastentarhanopettajana ja vuodesta 2010 alkaen Jyväskylän yliopistossa tohtorikoulutettavana ja projektitutkijana. Tutkimusta ovat rahoittaneet Suomen Akatemian rahoittama Sukupolviset kumppanuudet -tutkimushanke ja Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden tiedekunta.

Väitöskirjansa Siippainen on viimeistellyt jo työskennellessään Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamassa CHILDCARE-hankkeessa: Tasa-arvon kysymykset varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja lastenhoidon tukien järjestelmässä (2015–2021), jossa hän työskentelee edelleen.

Väitöskirja on julkaistu verkkojulkaisusarjassa JYU Dissertations numerona 4, ISSN 2489-9003, ISBN 978-951-39-7512-8 PDF, se on luettavissa JYX-julkaisuarkistossa osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7512-8