20.05.2018
Väitös

25.5.2018: Jaakko Junikka (Matemaattis-luonnontieteellinen tdk, ekologia)

Aika:

25.5.2018 12:00 — 15:00


Sijainti: Ylistonrinne , YAA303
Tiedote: 25.5.2018: Evoluutio vaikuttaa ihmisen yhteistyöhön ja konfliktikäyttäytymiseen (Junikka)
FM Jaakko Junikan ekologian ja evoluutiobiologian väitöskirjan "Evolution of conflict and cooperation in human groups" tarkastustilaisuus.

Junikka.jpgIhmiskunnan menestys perustuu yhteistyökykyymme. Silti halki tunnetun historian ja kulttuurien kirjon olemme käyttäneet yhteistyökykyämme tehokkaimmillaan ryhmien välisiin konflikteihin. Tänäkin päivänä ihmiskunnan suurimmat haasteet liittyvät näihin käyttäytymispiirteisiin: kuinka estää väkivaltaiset konfliktit ja kuinka saavuttaa yhteistyö esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjunnassa. Vaikka kulttuuriset tekijät vaikuttavat paljon sekä yhteistyö- että konfliktikäyttäytymiseen, pohjaavat ne silti biologiseen perintöömme. Mitä paremmin ymmärrämme näiden taipumusten evolutiiviset juuret, sitä paremmin pystymme ennustamaan niiden luonnetta ja toimintaa.

Filosofian maisteri Jaakko Junikka tutki väitöskirjatyössään kokeellisesti ihmisen yhteistyö- ja konfliktikäyttäytymistä, niiden evoluutiota sekä lapsuusajan kasvatusmenetelmien vaikutusta. Yhteistyön ja konfliktien evoluutiosta sekä kulttuurievoluutiosta on esitetty useita teorioita, joiden ennusteita hän vertaili havaittuun käyttäytymiseen.

Yhteistyötaipuvuus poikkeaa merkitsevästi yksilöiden välillä
Tutkimuksen mukaan ryhmien kyky ylläpitää yksilölle kustannuksellista, mutta ryhmää hyödyttävää yhteistyötä vaihteli merkitsevästi ryhmän yksilöiden yhteistyötaipumusten mukaan. Yhteistyömäärän eroista seurasi yksilöiden yhteistyötaipuvuuden ja menestymisen välinen positiivinen korrelaatio.

- Havaitsimme lisäksi, että ryhmien yhteistyön onnistuvuuteen vaikutti yhteistyötaipuvaisten yksilöiden tendenssi seurata ryhmänsä eniten yhteistyötä tekevän esimerkkiä, kun taas vähemmän yhteistyötaipuvaiset seurasivat ryhmänsä yhteistyötä tekemättömimmän esimerkkiä, kertoo Junikka.

Sotimisalttius yhdistyy miehillä yhteistyötaipuvuuteen
Ryhmien välisten konfliktien, eli sotimisen evolutiiviset teoriat, pohjaavat joko koko omalle ryhmälle tai vain sotilaille seuraaviin lisääntymishyötyihin. Vaikka antropologien havainnot tukevat näkemystä hyökkääjien yksilöllisten hyötyjen oleellisuudesta konfliktikäyttäytymiselle, niiden roolia ei ole aikaisemmin kokeellisesti testattu. Toiseen ryhmään kohdistuvan hyökkäävyyden havaittiin motivoituvan huomattavasti yksilölle koituvista eduista, jopa oman ryhmän etujen kustannuksella.

- Saimme uutta tietoa, että vain miesten yhteistyötaipuvaisuus korreloi alttiuteen voimistaa ryhmien välistä konfliktia. Yhdessä tulokset viittaavat sotimisalttiuden evolutiivisten juurien olevan ennen kaikkea yhteistyötaipuvaisille miehille seuranneissa yksityisissä lisääntymishyödyissä, omalle ryhmällä koituvien hyötyjen sijaan, kertoo Junikka.

Uusi hypoteesi lastenkasvatuksen ja sotaisuuden kulttuurievoluutiosta
Ankarien lastenkasvatusmenetelmien -fyysisen ja henkisen kurinpidon ja kaltoinkohtelun- maailman laajuinen yleisyys, metsästäjä-keräilijäyhteisöjä lukuun ottamatta, on kulttuurinen arvoitus sen haitallisten psykososiaalisten ja -emotionaalisten vaikutuksien takia. Junikan väitöstutkimuksen pohjalta muodostui uusi hypoteesi, jonka mukaan ankara lastenkasvatus vahvistaa useita psykologisia piirteitä, jotka edistävät ryhmän sotamenestystä. Tutkimuksessa havaittiin hypoteesia tukevasti ankarien lastenkasvatusmenetelmien kasvattavan miehillä sotamenestykseen yhdistyvää uhrautuvaa yhteistyötaipuvaisuutta sekä ulkoryhmään kohdistuvaa hyökkäävyyttä.

- Tulokset yhdessä monien muiden hypoteesia tukevien tutkimusten kanssa viittaavat ankarien lastenkasvatusmenetelmien mahdollisesti levinneen parantuneen sotamenestyksen seurauksena, sanoo Junikka.

FM Jaakko Junikan ekologian ja evoluutiobiologian "Evolution of conflict and cooperation in human groups" perjantaina 25.5.2018 klo 12:00 salissa YAA303. Vastaväittäjänä professori Michael McCullough (University of Miami, Yhdysvallat) ja kustoksena professori Johanna Mappes (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuus on englanninkielinen.

Lisätietoja:

Väitöskirja julkaistaan sarjassa Jyväskylä Studies in Biological and Environmental Science numerona 347, 131 p., Jyväskylä 2018, ISSN: 1456-9701; 347, ISBN 978-951-39-7442-8. Väitöskirja on sähköisesti saataville osoitteessa: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/57973

Abstract: The scale of human cooperation and conflict is outstanding and evolutionarily challenging to explain. Cooperative and hostile behaviours have deep evolutionary roots and adaptive functions. However, theoretical models differ in how they explain these functions. Thus, my thesis aims to empirically test functional predictions about human cooperation and conflict. These experiments use a behavioural ecological framework, and pay also attention to the effects of social and developmental environments. In the first two chapters, I studied how group composition affects cooperation and individual success, and how people react to information of each other’s cooperative behaviour. I found that cooperative contributions increased with greater group heterogeneity for those with high baseline cooperativeness, and decreased for those with lower baseline cooperativeness. However, people were insensitive to pre-information of group composition, even though group composition was essential for cooperation to be successful. In Chapter III, I compared evolutionary theories of human intergroup conflict by empirically testing whether intergroup aggression is motivated by public goods as predicted by models of group selection (i.e. Parochial Altruism models) or by private goods as predicted by models of individual selection (i.e. Male Warrior and Chimpanzee models). My results challenge group selection models by implying that private goods motivate intergroup hostilities even when

they are socially inefficient. In chapter IV, I propose and test a hypothesis that harsh parental treatment intensifies group-beneficial prosocial and bellicose norms and thus contributes to group success in intergroup conflicts. I found, in accordance with my hypothesis, that harsh parental treatment increased both these traits in males and harsh parenting may thus bear cultural evolutionary consequences. Together, my results contribute further knowledge to our evolutionary understanding of the dynamics, backgrounds and patterns of human cooperation and conflict.

Lisätietoja

Jaakko Junikka

jaakko.j.junikka@jyu.fi