11.05.2018
Väitösuutiset

Väitös: Väitös 5.6.2018: Antiikin roomalainen vältti suden surmaamista (Rissanen)

Aika:

5.6.2018 12:00 — 15:00


Sijainti: Seminaarinmaki, C2
FL Mika Rissasen latinan kielen väitöskirjan "Suden uskonnollinen asema antiikin Roomassa" tarkastustilaisuus.

MikaRissanenJYU.jpg

Tunnettu taru susiemosta, joka imetti Romulusta ja Remusta, on vain yksi ilmentymä siitä, kuinka keskeisessä asemassa susi oli antiikin Roomassa. Roomalaiset välttivät susien surmaamista tai vahingoittamista, jos se vain oli mahdollista.

Näin kertoo Mika Rissanen, joka selvitti väitöstutkimuksessaan suden uskonnollista asemaa antiikin Roomassa.

– Susien suojeltu status ei perustunut lakeihin tai valtiollisiin määräyksiin, vaan kyseessä oli epävirallinen, uskonnollinen erityisasema, Rissanen sanoo.

Rooman valtakunnan länsiosista, jossa kulttuuri oli roomalaista ja käyttökielenä latina, ei esimerkiksi tunneta arkeologista tai kirjallista aineistoa sudenmetsästyksestä tai susien käytöstä amfiteattereiden metsästysnäytöksissä.

Valtakunnan kreikankielisestä ja kulttuuriltaan kreikkalaisesta itäosasta vastaavaa suojeltua asemaa ei tunneta. Myös länsiosissa uskonnollinen murros 300-luvulla jaa. näyttää muuttaneen ihmisten suhtautumista suteen.

– Kristinuskon tultua valtiouskonnoksi sutta alettiin metsästää, eikä eläinlajilla enää ollut kunnioitettua ja suojeltua erityisroolia kaupungin perustajan imettäjänä ja roomalaisten esiäitinä, Rissanen sanoo.

Roomalaisajan perintö vaikuttaa myös nyky-Italiassa

Rissasen tutkimus valottaa suden uskonnollisen aseman ohella suden roolia roomalaisten arkielämässä ja -käytännöissä.

– Tutkimuksessani ilmeni muun muassa se, että roomalaiset tulkitsivat kaupunkialueilla näkemänsä sudet valtiollisiksi enteiksi, jumalten kansalle lähettämiksi tiedonannoiksi. Susi oli ainoa nisäkäs, jolla oli antiikin Roomassa merkitystä enne-eläimenä, Rissanen kertoo.

Yksi Rooman merkittävimmistä juhlapäivistä oli vuosittain 15. helmikuuta vietetty Lupercalia. Silloin susimaiset luperci-papit suorittivat puhdistusrituaalin samassa luolassa, jossa susiemon uskottiin imettäneen Romulusta ja Remusta.

Suden uskonnollinen erityisasema ei kuitenkaan rajoittunut antiikin Italiassa pelkästään roomalaisiin.

– Myös Rooman pohjoispuolella eläneillä faliskeilla oli oma susipapistonsa nimeltään Hirpi Sorani. Etruskeiltakin tunnetaan viitteitä vastaavan kaltaisesta rituaalista, jossa susipapisto oli yhteydessä kuolleisiin esi-isiin, Rissanen sanoo.

Tutkimus pystyikin tuomaan uutta, vertailevaa tietoa Rooman ja suden yhteyden taustoista. Rissanen esittää tutkimuksessaan, että kolmen naapurikansan parissa tunnettujen suteen liittyvien uskonnollisten arvostusten taustalla voisi olla Keski-Italiassa, Tiberin laakson alueella, esihistoriallisena aikana harjoitettu suden palvonta.

Roomalaisajan perintö näyttäisi yhä vaikuttavan asenteisiin myös nyky-Italiassa:

– Italia on Suomen kokoinen, ja siellä on susia lähes kymmenen kertaa enemmän kuin Suomessa. Silti sutta ei vainota kuten Pohjois-Euroopassa, Rissanen huomauttaa.

Filosofian lisensiaatti Mika Rissasen latinan kielen väitöskirjan "Suden uskonnollinen asema antiikin Roomassa" tarkastustilaisuus pidetään 5.6.2018 klo 12–15 salissa C2. Vastaväittäjänä professori Mika Kajava (Helsingin yliopisto) ja kustoksena lehtori Raija Vainio (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuus on suomenkielinen.


Lisätiedot:

Mika Rissanen
mika.rissanen@hotmail.it
050 591 4250

Tiedottaja Sari Laapotti
sari.laapotti@jyu.fi
040 805 3575

Mika Rissanen (synt. 1978, Nurmes) kirjoitti ylioppilaaksi Valtimon lukiosta 1996. Hän valmistui Jyväskylän yliopistosta filosofian maisteriksi 2002 ja filosofian lisensiaatiksi 2006. Rissanen työskentelee historian, yhteiskuntaopin ja latinan opettajana Kouvolan Yhteislyseossa. Rissanen on myös tuottelias ja palkittu tietokirjailija. Rinnakkain väitöskirjansa kanssa hän on kirjoittanut yleistajuisen tietoteoksen "Rooma, suden kaupunki" (Atena 2018), joka suden uskonnollisen aseman ohella valottaa suden merkitystä antiikin Rooman taiteessa, arkielämässä, kirjallisuudessa ja uskomuksissa. Vaikka suden ja Rooman yhteys onkin tunnettu kautta länsimaisen kulttuuripiirin, ei aiheesta aiemmin ole julkaistu kokonaisesitystä millään kielellä. Rissasen aiempia tietokirjoja on palkittu mm. Finlandia- ja Vuoden urheilukirja -palkinnoilla sekä käännetty kahdeksalle kielelle.

Julkaisutiedot

Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Humanities numerona 341, 82 s., Jyväskylä 2018, ISSN 1459-4323; 341 (nid.), ISSN 1459-4331; 341 (pdf), ISBN 978-951-39-7426-8 (nid.), ISBN 978-951-39-7427-5 (pdf). Linkki väitöskirjan pdf-versioon: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7427-5

Teosta saa Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksiköstä, puh. 040 805 3825, myynti@jyu.fi.

Abstract

This study aims to analyze the religious significance of the wolf in Ancient Rome and throw light on the basis of the special relationship between the Romans and the wolf.

The most important research questions of the thesis are whether any common elements can be found in the various wolf cults of Central Italy, what the significance of the wolf was as a portent, and whether the Romans avoided violence against the wolf.

The study is based on the method of classical philology, studying linguistic documents critically in their historical and cultural context. I show in the thesis that in Ancient Italy the special religious significance of the wolf was not limited only to the Romans. I propose the hypothesis that the religious reverence shown to the wolf by the Romans, the Faliscans and the Etruscans could be based on the worshipping of the wolf in the Tiber valley in the prehistoric era.

The special position enjoyed by the wolf can also be seen in daily life and practices in the Roman cultural sphere. Wolves that were seen in urban areas were interpreted as portents. The wolf was the only quadruped that was considered by the Romans to be a significant portent. Wolves do not seem to have been actively hunted or displayed in the venationes of Roman amphitheaters. Whenever possible, the Romans avoided violence against wolves in other contexts, too. This must be due to the religious importance of the wolf to the Romans.

Keywords: animal ethics; animals -- antiquity; Lupa Romana; Roman history; Roman religion; wolf

Lisätietoja

Mika Rissanen

mika.rissanen@hotmail.it