23.08.2018
Yliopiston uutiset

Miten miehiä tehdään?

Perhevapaauudistus ja isien asema, maanpuolustus ja asevelvollisuus, syrjäytyminen ja muut hyvinvointiongelmat, #metoo ja seksismi. Nämä ajankohtaiset teemat liittyvät erityisesti mieheyteen. Mieheys on kuitenkin pitkään ollut "näkymätön sukupuoli", luonnolliseksi ja yhtenäiseksi esitetty normi. Miestutkimus tuottaa tietoa, jota voitaisiin hyödyntää laajasti kasvatuksessa, koulutuksessa ja poliittisessa päätöksenteossa.

Onko maskuliinisuus biologinen, tai jollain muulla tavoin mieheyteen perustavalla tavalla kuuluva muuttumaton ydin, joka yhdistää kaikkia miehiä? Näin ainakin helposti ajatellaan. Jyväskylän yliopiston tohtorikoulutettava Timo Aho näkee tässä kuitenkin ongelmia.

– Tällaista käsitystä voidaan käyttää oikeuttamaan sekä sukupuolten että miesten välisten eriarvoistavien ja alistavien rakenteiden olemassaoloa. Sukupuolittavia käytäntöjä ei haluta muuttaa, koska ei haluta häiritä asioiden ”luonnolliselta” tuntuvaa tilaa. Tästä muodostuu hiljalleen yleisesti hyväksytty malli, miten miehenä ja naisena tulee elää ja olla, Aho sanoo.

Tällaiset mallit kapeuttavat merkittävästi kaikkien ihmisten elämisen ja toimimisen mahdollisuuksia.

– Edelleenhän on niin, että miehille ja pojille tarjotaan helpommin tiettyjä harrastus-, koulutus- ja ammattivaihtoehtoja vain siitä syystä, että he sattuvat olemaan miehiä. Ja ajatellaan, että naiselle on jotenkin luontevampaa jäädä kotiin hoitamaan lasta. Selitykseksi ei riitä, että miehet ja naiset nyt vain sattuvat olemaan kiinnostuneita eri asioista, sillä miehet ja naiset eivät tee ratkaisujaan ja valintojaan sukupuolittavista normeista ja kasvatusperiaatteista vapaana, Aho kertoo.

Myös maskuliinisuuteen liittyvä yleinen käsitys, jossa miehet nähdään ikään kuin yhtenäisenä ja naisille vastakkaisena ryhmänä, on Ahon mukaan hankala.

– Sukupuoli toki myös yhdistää miehiä, mutta samalla kuitenkin miesten ajattelu- ja toimintatavat sekä asema yhteiskunnassa poikkeavat toisistaan esimerkiksi iän, seksuaalisuuden, yhteiskuntaluokan ja etnisen taustan perusteella. Kun puhutaan miehistä ja maskuliinisuudesta yksikössä, suljetaan ulos sellaisia miehiä ja maskuliinisuuksia, jotka eivät edusta vallitsevaa normia. Tällainen puhetapa on vallankäyttöä, Aho huomauttaa.

Viime aikoina on puhuttu paljon toksisesta maskuliinisuudesta, joka ilmenee erityisesti naisvihana, homofobiana ja rasismina. Sisäistetyt toksiset maskuliinisuuskäsitykset voivat kuitenkin johtaa myös toimintaan, joka vahingoittaa itseä.

– Jotkut miehet saattavat esimerkiksi jättää hakeutumatta lääkärin vastaanotolle, koska tosimiehen ei kuulu valittaa pienistä. Samoin osa miehistä on sisäistänyt käsityksen, että asiat ja riidat ratkaistaan väkivallalla, koska kunnon miehen pitää kyetä puolustamaan itseään nyrkein. Tokihan näissä asioissa on tapahtunut muutosta, mutta kyllä tämän tyyppistä toimintaa on edelleen löydettävissä, Aho sanoo.

Sukupuolittuneiden rakenteiden näkyväksi tekeminen ja niiden keinotekoisuuden osoittaminen on ensiaskel sille, että asioiden tilaan voidaan vaikuttaa ja niitä voidaan muuttaa – jos halutaan.

– Miestutkimuksessa tuotettua tietoa miehistä, pojista ja maskuliinisuuksista voitaisiin hyödyntää nykyistä enemmän poliittisessa päätöksenteossa. Kun päätetään esimerkiksi leikkauskohteista, perhevapaista tai vaikkapa maahanmuutto- ja puolustuspolitiikasta, on päätösten taustalla vääjäämättä myös käsityksiä sukupuolesta ja maskuliinisuuksista, Aho selventää.

Parhaimmillaan miestutkimus voi siis murtaa konventionaalisia sukupuolirooleja ja olla siten mukana laventamassa ”positiivisia” miehenä olemisen tapoja ja mahdollisuuksia.

Kuinka sukupuoli jäsentää erilaisten miesten ja poikien elämää? Entä miten käsitykset sukupuolesta, mieheydestä ja maskuliinisuuksista muovaavat yhteiskunnallisia instituutioita, kulttuuria sekä miesten arkisia käytäntöjä? Näitä kysymyksiä pohditaan Jyväskylän yliopistossa 24.8.2018 järjestettävillä Miestutkimuspäivillä.


Lisätietoja:

Timo Aho
timo.a.m.aho@jyu.fi
040 534 7403