20.09.2018
Väitös

13.10.2018 Tiimityössä tavoitteiden saavuttaminen ei aina tarkoita parasta lopputulosta (Raappana)

Aika:

13.10.2018 12:00 — 15:00


Sijainti: Seminaarinmaki , L304
Tiedote: 13.10.2018 Tiimityössä tavoitteiden saavuttaminen ei aina tarkoita parasta lopputulosta (Raappana)
Työelämän tiimit ovat varsin tavoitteellisia, mutta tiimityön kaikkea potentiaalia ei kuitenkaan aina osata hyödyntää. Onnistuminen onkin huomattavasti moniulotteisempi ilmiö kuin annettujen tehtävien muodollinen suorittaminen.

Mitra Raappana tutki väitöskirjassaan, mitä tiimien onnistuminen yhä teknologiavälitteisemmässä työelämässä on. Työelämän koventuneisiin vaateisiin on pyritty vastaamaan hyödyntämällä tiimityöskentelyä, jonka on ajateltu kehittävän organisaatioiden kilpailukykyä, innovatiivisuutta ja luovaa ajattelua.

– Tutkimukseni tulokset perustuvat työelämästä kerättyyn haastattelu- ja havainnointiaineistoon, joten väitöskirja tuo kaivattua uutta ymmärrystä ja työelämään sovellettavia johtopäätöksiä, Raappana sanoo.

Organisaatioiden odotuksissa tiimityö nähdään keinona saavuttaa työn tavoitteita, sekä mahdollisuutena lisätä työntekijöiden sitoutumista ja työssä jaksamista. Raappanan tutkimus kuitenkin osoittaa, että organisaation asettamien tavoitteiden saavuttaminen ei tarkoita automaattisesti myös tiimin jäsenten tyytyväisyyttä.

‒ Haastattelemieni tiimityöntekijöiden mukaan tavoitteet saavutetaan toisinaan esimerkiksi ohittamalla tiimin jäsenten välisiä haasteita ja muita ongelmallisia kohtia. Eihän tiimityö silloin ole miellyttävää, hyvää tai edes sujuvaa. Tehokkaasta suorittamisesta tulisi siis siirtää huomio myös siihen, miten tavoitteita saavutetaan, Raappana huomauttaa.

Teknologia on vain yksi tiimiä ohjaava tekijä muiden joukossa

Raappanan havainnoimissa tiimeissä niiden toteuttamat tehtävät olivat huomattavasti monipuolisempia ja monimerkityksisempiä kuin aiemmin on ymmärretty. Tiimien kehittämistyössä olisikin hyödyllistä ymmärtää, että tiimit suorittavat useita monitasoisia ja samanaikaisia tehtäviä.

– Vain osa tiimien tehtävistä on etukäteen ja ulkopuolelta annettuja. Osa niistä syntyy tiimin työskennellessä. Jotkin näistä tehtävistä voivat olla myös sellaisia, joita tiimissä ei tiedosteta, mutta jotka kehittyessään mahdollistavat jonkin uuden ja hyödyllisen syntymisen. Tällainen asia voi olla vaikkapa tiimin luottamuksen kasvaminen, Raappana sanoo.

Viestintäteknologian käyttö on yleistynyt kovalla tahdilla viime vuosina. Tämä heijastui kuitenkin oletettua vähemmän tiimien vuorovaikutukseen.

– Teknologian käyttö on verrattavissa muihin tiimiä ohjaaviin tekijöihin, kuten tiimin päätösvaltaan, normeihin tai aikatauluun, eikä siten nouse erityiseksi osaksi tiimin onnistumista. Viestintäteknologian käytön tulisikin tukea tiimin tarpeita ja tavoitteita, Raappana selventää.

Jotta tiimin tavoitteellinen toiminta konkretisoituisi ja tulisi mielekkääksi, tulisi tiimityön syitä, toimintatapoja ja merkityksiä arvioida. Tiimien kokonaisvaltainen onnistuminen edellyttää, että arvioimiselle ja kehittämiselle annetaan aikaa ja mahdollisuus.

Filosofian maisteri Mitra Raappanan viestinnän väitöskirjan "Onnistuminen työelämän tiimeissä" tarkastustilaisuus pidetään 13.10.2018 klo 12–15 salissa L304. Vastaväittäjänä dosentti, yliopistonlehtori Janne Matikainen (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Maarit Valo (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuus on suomenkielinen.


Lisätietoja:

Mitra Raappana
mitra.raappana@jyu.fi
044 0979 799

Tiedottaja Sari Laapotti
viestinta@jyu.fi
040 805 3575

Mitra Raappana kirjoitti ylioppilaaksi Kuusiluodon lukiosta keväällä 2002. Filosofian maisteriksi hän valmistui vuonna 2008 Jyväskylän yliopistosta pääaineenaan puheviestintä. Raappana työskenteli valmistuttuaan mm. äidinkielen ja viestinnän opettajana Savonia-ammattikorkeakoulussa, puheviestinnän yliopistonopettajana Lapin yliopiston kielikeskuksessa ja tiedottajana Tanssin Aika -festivaalilla. Vuodet 2011–2014 hän työskenteli projektitutkijana Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimushankkeessa Interpersonal Communication Competence in Virtual Teams (InViTe). Sittemmin hän työskenteli Jyväskylän yliopistossa tohtorikoulutettavana ja tuntiopettajana. Tällä hetkellä Raappana työskentelee Jyväskylän yliopiston kieli- ja viestintätieteiden laitoksella viestinnän ja journalistiikan yliopistonopettajana.

Julkaisutiedot:

Väitöskirja on julkaistu verkkojulkaisusarjassa JYU Dissertations numerolla 18, ISSN 2489-9003, ISBN 978-951-39-7553-1 (PDF), se on luettavissa JYX-julkaisuarkistossa osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7553-1.


Abstract

In digitalized contemporary working life virtual teams have become increasingly ubiquitous. Teams are seen as platforms for synergy, productiveness, and efficacy. However, manifold organizational environments, technological developments, and extended working possibilities—as well as conceptual, methodological, and theoretical features—make successful teams complex to outline and examine.

The focus of this doctoral dissertation is in examining working-life teams’ success in the times of digitalization and communication technology expansion. The study embraces a qualitative and inductive research agenda. This dissertation comprises four articles, including one systematic literature review and three empirical research reports.

The empirical studies are based on naturalistic data from Finnish contemporary working life, including one interview dataset from team members (n = 11) and another observable video and audio dataset from virtual meetings (9 meetings from 3 teams). The theoretical background stems from the tradition of small group communication research.

The findings show that teams in working life are goal-oriented, heterogeneous, dynamic, and use technology in their communication varyingly. The concept of a team can refer to an experience of collaboration or to the way in which work is organized. Despite the meaning or form a team gets, teams are goal-oriented. Certain factors in teams’ interaction can strengthen or improve their productivity. The same features, however, can also stall or deteriorate team productivity. The use of technology can be one certain feature.

Furthermore, the findings indicate that the manifold tasks team implements and teams’ capability to recognize and reflect on their interactions are more essential to team interaction than the use of communication technology. Moreover, the use of technology is not a more determinant factor in team success process than any other group communication variable or feature.

To conclude, success in working-life teams is a complex phenomenon, and it should not be simplified to merely achieving certain goals. It should be recognized that every team has the possibility to perform well, but success is not a self-evident characteristic of a team.

Keywords: communication, efficacy, productivity, small group communication, success, task, virtual team, virtual team efficacy, working life, working-life team