05.11.2018
Tutkimusuutiset

Haastaviksi koetut lapset saavat vanhemmiltaan vähemmän tukea liikuntaan

Jyväskylän yliopistossa vuosina 2015–2017 toteutettu Taitavat tenavat -tutkimus paljastaa, että lapsen temperamentti määrittää vanhemman liikunnallisen tuen tasoa. Vanhemmat liikkuivat harvoin lapsen kanssa yhdessä tai kannustivat häntä muilla tavoin liikkumaan, mikäli lapsen temperamentin piirteet koettiin kokonaisuutena haastaviksi.

Temperamentin piirteiden määritys perustui vanhempien arvioon lapsen sosiaalisuudesta, emotionaalisuudesta, rauhoittumis- ja huomion ylläpitämiskyvystä sekä aktiivisuudesta ja ruokaan reagoimisesta.

- Temperamentiltaan haastaviksi koettujen lasten vanhemmat voivat joutua turvautumaan muita vanhempia useammin kontrolloiviin vanhemmuuskäytäntöihin, jolloin liikkumiseen kannustamiselle jää vähemmän tilaa. Lisäksi esimerkiksi lapsen pukeutumisen haastavaksi kokeminen voi vähentää ulkoilumäärää ja näin ollen yhdessä liikkumista, liikuntatieteellisen tiedekunnan tutkijatohtori Arto Laukkanen sanoo.

Löydös on sikäli merkittävä, että temperamentin piirteet ovat meille kullekin ominaisia ja pysyväluonteisia.

- Temperamentiltaan haastaviksi koetuilla lapsilla voi olla korkeampi fyysisen liikkumattomuuden riski, sillä temperamentin piirteisiin ei voi vaikuttaa, mutta ne näyttävät määrittävän vanhemman liikunnallista tukea, Laukkanen toteaa.

Puolisot kannustavat lapsiaan liikkumaan yhdessä - tai eivät kannusta

Kahden vanhemman perheissä liikunnallisessa tuessa havaittiin suuri yhdenmukaisuus vanhempien välillä ja siitä syystä puolison liikunnallinen tuki oli suurin yksittäinen liikunnallisen tuen vaihtelua selittävä tekijä.

- Tutkimustulos viittaa siihen, että kahden vanhemman perheissä suhteellisen yleisesti joko molemmat vanhemmat tukevat, tai sitten kumpikaan vanhemmista ei tue, lapsen liikunta-aktiivisuutta, Laukkanen sanoo.

Liikunnanedistämistoimia tehtäessä tulisikin huomioida lapsiperheet kokonaisuudessaan.

- Tätä ei ole täysin tiedostettu, kun liikuntaa edistäviä toimia lapsiperheille on suunniteltu. Lapsiperheiden arki rakentuu yhteisille päätöksille, joten myös liikunnan edistämistoimien tulisi huomioida perheet kokonaisuutena, Laukkanen toteaa.

Vanhempien liikkumisen tuki koostui tutkimuksessa kolmesta eri vanhemmuuteen liittyvistä toimintatavasta: liikkumisesta yhdessä lapsen kanssa, liikuntaan kannustavan ilmapiiriin luomisesta sekä muusta suorasta tai epäsuorasta liikkumisen tuesta, kuten harrastuksiin kyyditsemisestä ja liikkumisvälineiden hankkimisesta.

Vanhemman korkeampaa liikunnallista tukea tutkimuksessa selittivät lisäksi lapsen matalampi ikä, suurempi ulkoiluaika ja liikuntapaikkojen käyttämistiheys, korkeammaksi koettu liikunnasta nauttiminen, varhaisempi syntymäjärjestys sisarusten keskuudessa sekä vanhemman oma liikunta-aktiivisuus.

- Aiemmissa tutkimuksissa on johdonmukaisesti havaittu, että liikkumiseen kannustava ja liikkumisen vapauksia ja virikkeitä tarjoava kotiympäristö selittää lasten liikunta-aktiivisuuden eroja, tutkijatohtori Laukkanen muistuttaa.

Alkuperäinen artikkeli Correlates of physical activity parenting: The Skilled Kids study julkaistiin arvostetussa Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports -lehdessä 30.8.2018. Jyväskylän yliopiston liikuntatieteiden tiedekunnasta mukana olivat tohtorikoulutettava Donna Niemistö, professori Taija Juutinen, tilastotieteiden maisteri Elisa Korhonen ja Taitavat tenavat -tutkimushankkeen johtaja, yliopistotutkija Arja Sääkslahti sekä Groningenin yliopistosta apulaisprofessori Marja Cantell.

Lisätietoja: