Väitösuutiset

Väitös:

Aika:

27.4.2019 12:00 — 15:00


Sijainti: Seminaarinmaki, H320
Uudet lukijakeskeiset kertomuksen teoriat auttavat ymmärtämään, miten ja miksi herätämme mediassa kohtaamamme keinotekoiset olennot henkiin ja punomme ne osaksi jokapäiväistä ajatteluamme.

Essi Varis pyrkii väitöskirjassaan uudistamaan kirjallisuudentutkimuksen käsitystä henkilöhahmoista vertaamalla niitä Frankensteinin hirviöön. Vertauksen tarkoituksena on korostaa fiktiivisten henkilöiden ainutlaatuisia ristiriitoja ja niiden mahdollistamia ajattelun tapoja. Hahmot ovat yhtä aikaa esimerkiksi inhimillisiä ja ei-inhimillisiä. Ne koetaan usein sekä hyvin henkilökohtaisesti että sosiaalisesti. Lisäksi niiden keinotekoisuus tekee niistä paitsi aukkoisia ja epätäydellisiä myös avoimia yhä uusille merkityksille ja tarinoille.

Game of Thronesin viimeisen kauden edetessä on taas mielenkiintoista seurata, kuinka hahmoista puhutaan mediassa ja kaveriporukoissa. Yhtäältä niihin kohdistetaan tunteita ja moraalisia arvioita aivan kuin ne olisivat ihmisiä. Saatetaan esimerkiksi kiistellä siitä, millaisen lopun jokin hahmo ”ansaitsee”. Toisaalta huolettomat spekuloinnit siitä, kuka kuolee seuraavaksi, tai siitä, saako kirjasarja ehkä erilaisen lopun kuin TV-sarja, muistuttavat, että tiedämme puhuvamme täysin keinotekoisista olioista, Varis havainnoi.

Kertomuksen teoriat ovat suoneet henkilöhahmoille huomattavasti vähemmän huomiota kuin fanit, mutta sama kahtalainen suhtautumistapa näkyy myös niissä. Hahmoja on vanhastaan pidetty joko kertomusten rakenneosina tai niiden tulkitsemista on verrattu tapaamme ”lukea” todellisia ihmisiä.

Uusimpien lukijakeskeisten kertomusteorioiden mukaan merkitys ei kuitenkaan asu tekstissä tai synny aivoissa, vaan keriytyy auki niiden vuorovaikutuksessa. Variksen työ alleviivaa, että useiden eri tekstien ja useiden eri lukijoiden väliset jännitteet tekevät näistä vuorovaikutusprosesseista vieläkin monimutkaisempia. Tämä tarkoittaa, että lukijat voivat Frankensteinin tapaan kuvitella hahmot eläviksi, mutta eivät täysin kykene hallitsemaan niitä.

– Henkilöhahmot eivät ole olemassa valmiina ja kokonaisina missään, vaan kokemuksemme niistä rakentuvat monenmoisten kuvien, sanojen, vaikutelmien ja tulkintojen varaan. Tämä tekee niistä erittäin epävakaita ja ristiriitaisiakin olioita, mikä taas voi selittää sen, miksi ne usein tuntuvat niin eläviltä ja kiinnostavilta, Varis tiivistää.

Essi Varis_kuvitus_netti.jpg

Yksi kansikuva tai keräilyfiguuri ei siis ole sama asia kuin henkilöhahmo, vaan niiden esittämät kuvalliset ruumiit tarjoavat lukijalle mahdollisuuden kuvitteelliseen vuorovaikutukseen, jossa hahmot ikään kuin heräävät henkiin. Variksen tutkimus keskittyykin sarjakuviin, joiden visuaaliset ja pirstaleiset esitystavat tekevät hahmoihin sisältyvät tulkinnalliset jännitteet erityisen näkyviksi.

– Frankenstein-vertaus ja sarjakuva ovat auttaneet löytämään uusia näkökulmia vanhaan aiheeseen, Varis kertoo. – Pohjimmiltaan työssäni on kuitenkin kyse siitä, että henkilöhahmot ovat hyvin omanlaisiaan olioita ja mahdollistavat siksi erilaisia ajattelun, kuvittelun ja ilmaisun tapoja kuin vaikkapa muut kertomuksen elementit tai todelliset olennot. Vaikka henkilöhahmojen uskotaan kytkeytyvän läheisesti lukijan käsitykseen itsestään ja muista ihmisistä, niillä voi leikkiä, niitä voi muovata, tai ne voi jopa tappaa ja herättää uudestaan henkiin. Todellisten ihmisten kanssa tämä harvemmin onnistuu, enkä missään nimessä suosittele kokeilemaan!

Filosofian lisensiaatti Essi Variksen kirjallisuuden alan väitöskirjan ”Graphic Human Experiments: Frankensteinian Cognitive Logics of Characters in Vertigo Comics and Beyond” tarkastustilaisuus järjestetään 27.4.2019 klo 12–15 salissa H320. Vastaväittäjänä toimii professori Karin Kukkonen (Oslon yliopisto) ja kustoksena professori Mikko Keskinen (Jyväskylän yliopisto). Lectio praecursoria on suomeksi, muuten tilaisuus on englanninkielinen.


Lisätietoja

Essi Varis
essi.e.varis@jyu.fi
050 382 5842

Tiedottaja Sari Laapotti
viestinta@jyu.fi
040 805 3575

Essi Varis on kirjoittanut ylioppilaaksi Lahden yhteiskoulusta vuonna 2007, valmistunut filosofian maisteriksi Jyväskylän yliopistosta vuonna 2012 ja tehnyt tutkimustaan Jyväskylän yliopiston musiikin, taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitoksella siitä lähtien.

Väitöskirja on julkaistu verkkojulkaisusarjassa JYU Dissertations, numerona 73, Jyväskylä 2019. ISSN 2489-9003; 73, ISBN 978-951-39-7725-2 (PDF). Julkaisu on luettavissa JYX-julkaisuarkistossa, osoitteessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7725-2