17.01.2018

Lasse Kannas: Strategia on tiedekunnan navigaattori

Harjoittelimme liikuntatieteellisessä tiedekunnassa hiljattain strategian työstämistä. Tavoitteena oli tunnistaa ja määrittää tulevaisuuden tekemisemme painopistealueita ja muotoilla visio tiedekunnan ambitiotasosta.

Strategiatyö oli parhaimmillaan erittäin kiinnostava ja hyödyllinen oppimisprosessi. Kollektiivista vuoropuhelua jaetun ymmärryksen löytämiseksi käytiin useissa työpajoissa, keskustelutilaisuuksissa ja lukuisissa kokouksissa. Ja kaiketi moninaisissa kaffiporukoissa heitettiin päälle vielä makoisia jälkilöylyjä.

Mielestäni hyvin onnistunut strategian työstöprosessi oli yhtä arvokasta kokemuksena kuin teksteiksi ja esitysslaideiksi muotoiltu lopputulema. Visiomme on kirjattu tts:n ja tulossopimuksemme paraatipaikalle ja valitsemamme tutkimuksen vahvuusalueet näkyvät ilahduttavasti yliopistomme profilointihakemuksissa.

Yliopistojen nykyinen kehittämisideologia korostaa jo olemassa olevien vahvuuksien vahvistamista, erityisesti tutkimuksellisten. Hyvä niin. Rinnalla tulisi kuitenkin huomioida myös tulevaisuuden yhteiskunnallinen kysyntä, vaikuttavuus ja räväkät uudet avaukset riskinottoa kaihtamatta. Tällöin tutkimuksen ohella koulutuksen innovaatiot ja tulevaisuuden tarpeita ennakoivan osaamisen tuottaminen nousisivat myös lisäeurojen jakamisen keskiöön

Strategian elinkaari on verrattain lyhyt. Sen päivittäminen tulisi olla mahdollista joustavasti ja ketterästi. Itse esimerkiksi lisäisin tänä päivänä tiedekuntamme strategiaan yhteiskunnallista vaikuttavuutta korostavan tutkimuksen ja koulutuksen kehittämistä ohjaavan painoalueen, joka ei vielä strategiatyössämme noussut riittävästi esille.  Muotoilisin sen seuraavasti: ”Liikunnan ja terveyden edistäminen, liikuntakulttuurin, liikuntakäyttäytymisen ja terveysosaamisen muutokset ja muuttaminen”.

Yhdessä luodun visiomme kunnianhimoisista tavoitteista ei ole syytä tinkiä piiruakaan: ”Liikuntatieteellinen tiedekunta on yksi maailman johtavista liikunnan- ja terveystiedon opettajien sekä liikunnan asiantuntijoiden kouluttajista sekä fyysisen aktiivisuuden, liikunnan vaikutusten sekä liikunnan ja terveyden edistämisen tutkimusyksiköistä”.

Kriittisessä tiedeyhteisössä on luonnollisesti myös niitä, jotka tuhahtavat strategiatyölle.  Tuhahtelun sijasta suosittelen aktiivista osallistumista tiedeyhteisön tulevaisuuspyrkimyksiä rakentavasti edistäen. Kyky ja valmiudet keskustella ja pohtia strategiaan liittyviä kysymyksiä tulisi olla yliopistolaisen perustaito, siinä missä tutkimukselliset ja pedagogiset taidot. 

Emme voi ajelehtia kohti huomista. Strategian tehtävä on samankaltainen kuin navigaattorin – paikantaa lähtöruutu, määrittää päämäärä ja valita reitti. Yksinkertaista eikö totta…

Strategioiden pohtiminen ja akateeminen johtajuus jakavat mielipiteitä. Itse olen molemmista kovasti pitänyt ja nauttinut.

Dekaanivuosista kiitollisena.

Lasse Kannas, liikuntatieteellisen tiedekunnan dekaani vv. 1989–90, 2005–2017

17.1.2018