05.12.2017

Minna-Riitta Luukka: Onnistunut rakenneuudistus edellyttää yhteistyötä

Uudistuksiin liittyy aina epävarmuutta, epäluuloja, pelkoja – ja vastarintaakin. Nelivuotisen dekaanikauteni aikana olen saanut tutustua muutoksen johtamisen "erityisopintoihin" ihan kantapään kautta. Voimakkaimmat Jyväskylän yliopiston rakenteellisen muutoksen tuulet ovat nimittäin puhaltaneet omassa tiedekunnassani.

Olen juuri päättämässä ensimmäistä kauttani uuden humanistis-yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan dekaanina. Tämän vuoden alussa yliopistoon synnytettiin uusi tiedekunta, kun humanistinen tiedekunta ja yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos yhdistyivät. Samaan aikaan teimme kaksi laitosfuusiota: kieli- ja viestintätieteet yhdistyivät yhdeksi laitokseksi, samoin musiikin- ja taiteiden ja kulttuurintutkimuksen laitos.

Meillä muutokset ovat sujuneet kuitenkin yllättävän hyvin. Tiedekunta- ja laitosfuusioiden onnistumisen takeena oli se, että henkilökunta pääsi avoimesti keskustelemaan ja suunnittelemaan tulevaa. Tätäkin tärkeämpää oli oivallus, että fuusio nähtiin mahdollisuutena vankentaa yhteistyötä ja löytää tiedekunnalle muista yliopistoista eroava profiili. Lähtökohta oli hyvä, sillä yhteisiä intressejä on ollut aikaisemminkin paljon ja ne ovat nyt entisestään syventyneet.

Eivät uudistukset tähän loppuneet, sillä Jyväskylän ja Vaasan yliopistot tekivät rohkean strategisen avauksen ja toteuttivat yliopistomaailmassa ainutlaatuisen liikkeenluovutuksen, jossa koko Vaasan yliopiston kieliaineiden tutkintoon johtava koulutus siirrettiin elokuun alussa Jyväskylään. Se oli myös hallinnollisesti kompleksinen uudistus, joka on työllistänyt ja työllistää edelleen molempien yliopistojen johtoa ja henkilökuntaa. Se oli suuri ja varmasti kipeämpikin muutos, erityisesti vaasalaisille.

Henkilökunta on jo siirtynyt Jyväskylän yliopiston työntekijöiksi, vaikka osa heistä työskenteleekin vielä Vaasassa. Opiskelijoita ei nimittäin noin vain siirretä yliopistosta toiseen edes liikkeenluovutuksen yhteydessä. Heillä on oikeus valita, missä vaiheessa siirtyvät vai tekevätkö opintonsa loppuun Vaasan yliopistossa. Toistaiseksi hieman yli 100 perustutkinto-opiskelijaa ja yli 30 jatko-opiskelijaa on jo siirtynyt meidän opiskelijoiksemme.

Uudessa tiedekunnassamme ja sen viidessä laitoksessa työskentelee nyt yli 500 tutkijaa ja opettajaa. Opiskelijoita on yli 4500 – eli noin joka kolmas yliopistomme opiskelija on humanisti tai yhteiskuntatieteilijä. Olemme siis vahva toimija yliopistossamme sekä koulutuksen että tutkimuksen saralla.

Ehkä yksi osoitus siitä, että suuretkin rakenteelliset uudistukset voivat onnistua suhteellisen hyvin, on se, että tämän syksyn henkilöstön hyvinvointikyselyn tulokset olivat tiedekunnassamme tilanteeseen nähden hyvin positiiviset – jopa parhaat koko yliopistossa. Ilman kaikkien toimijoiden panosta ja ennakkoluulotonta asennetta tämän muutoksen johtaminen olisi ollut hyvin vaikeaa. Siksi haluankin kiittää muutoksen kohteena olleita, laitosjohtajia, henkilökuntaa sekä opiskelijoita avusta ja yhteistyöstä.

Maailma tarvitsee humanisteja ja yhteiskuntatieteilijöitä nyt enemmän kuin koskaan ennen. Olen varma, että nämä rakenteiden uudistukset ovat tehneet meistä entistäkin vahvempia. Yhdessä olemme enemmän.

Minna-Riitta Luukka, humanistis-yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan dekaani

Fokus-kolumnisarjassa rehtori, vararehtorit ja dekaanit avaavat näkemyksiään akateemisen johtajuuden eri aspekteista.