21.11.2016

Anu Ainasoja 21.11.2016: Gradulista

En ole aivan samanlainen kuin ennen gradua. Muutoksen sisältö konkretisoituu järjestellessäni työhuonettani, joka pursuaa graduun liittyviä listoja ja ajatuskarttoja. Teen erotyötä ja heittelen rutistamiani papereita sytykkeiksi uuniin. Valmistaudun tulevaan ja pohdin, mitä siltä toivon. Ehkä teen siitäkin listan.

Anu AinasojaPidän listojen kirjoittamisesta. Jotkut listoistani ovat arjen sujumisen kannalta tärkeitä, kuten kauppalistat ja ”to do” -listat. Osa auttaa elämän jyrkissä kurveissa, joihin sisältyy valintoja. Kirjoitin listoja myös gradua tehdessäni. Jaan tässä yhden niistä. Ehkäpä kokemuksistani on jollekin apua.

 

1.    Alku

Yksi tutkimuksen suunnittelun ja toteutuksen kurssi järjestettiin puolitoista vuotta sitten, mutta pelkäsin. Uskottelin itselleni, ettei vielä ollut sen aika. Mieluummin olisin siirtänyt koko tuskallista asiaa tuonnemmaksi. Otin kuitenkin yhteyttä kurssin opettajaan, joka kannusti mukaan. Vaikka helpotti huomata, että aihe puuttui useimmilta osallistujilta, harmaita hiuksia synnytti ajatus siitä, että oli tuotettava työ tulevasta graduaiheesta. Valmiit aiheet eivät tuntuneet omilta, joten aloin pohtia, mistä olen kiinnostunut. Jälkeenpäin ajateltuna helpoin tie olisi ollut valita aihe johonkin projektiin liittyen, josta olisi ollut valmiiksi pureskeltuna gradun kokoinen palanen. Minä tein toisin ja takerruin listojeni kautta karsiutuneeseen aiheeseen.  


2.    Lahjat

Varasin tapaamisen mahdollisen ohjaajan kanssa, jonne saavuin graduaihio kainalossani. Halusin tehdä tutkimuksen Kirkon ympäristödiplomista. Mukaani tapaamisesta sain kolme lahjaa: ohjaajan graduuni, vahvistuksen, että ”kyllä tästä gradu syntyy”, sekä neuvon olla työssäni kriittinen ja itseohjautuva. Varsinainen työ olisi minun itseni vastuulla.


3.    Miten kiinnostavaa vs. ei tästä mitään tule

Pikkuhiljaa aloin ymmärtää muuttunutta todellisuutta. Alkoi tasapainoilu, jossa yritin samalla suojautua sietämättömältä kokemukselta ja toisaalta aloittaa työtä. Pyysin Oulun hiippakunnan ympäristövastaavilta ajatuksia tutkimustarpeista. Seurakuntien työntekijöiden sitouttaminen ympäristötekoihin oli heidän mukaansa vaikeinta. Aihe rajautui edelleen ja päädyin selvittämään, miten johto edistää työntekijöiden sitoutumista.  Tuhlasin merkittävän määrän paperia rustaten erilaisia listoja.  Mielialani vaihteli hetkittäisestä euforiasta alemmuuden tunteeseen. Tunsin tarvetta puhua gradustani kaikille korville, jotka suinkin olivat saapuvilla.


4.    Jospa sittenkin…

Ajan ja ohjauksen vaikutuksesta tutkimukseni alkoi edistyä.  Mieli ei enää kieltänyt tapahtunutta, vaan totesi, että tässä ollaan – gradua tekemässä. Vähitellen hahmotin gradussa huomioon otettavat asiat samalla tajuten, että kyseessä oli sittenkin vain gradu.  Koneen äärelle raahautuminen ei ollut minulle vaikeaa. Sen sijaan haasteellista oli jättää työ käsistään. Kiivaimpana aikana en olisi malttanut nukkuakaan ja peilistä katsoi väsähtänyt yli nelikymppinen mustarenkaisine silmineen.


5.    Äkkipysäys

Oli ymmärrettävää, ettei ohjaajaa tavoittanut kesällä.  Mutta kun tämä ei vastannut yhteydenottoihini syksylläkään, tuntui oudolta. Selvittelin asiaa ja ilmeni, että ohjaajani oli lähtenyt laitokselta. Nyt suututti kunnolla, sillä mielestäni olisi ollut kohtuullista ilmoittaa asiasta. Toisaalta olin peloissani. Varmasti saisin järjestettyä uuden ohjaajan, mutta entä jos tämä ei hyväksykään tähänastista työtäni.


6.     Loppukiri

Lisätyötä tuotti tehdyn ja suunnitellun välittäminen uudelle ohjaajalleni. Sähköposti vonkui tekstinäytteiden painosta.  Kolme kuukautta jatkuneen loppurutistuksen jälkeen tuli viimein se päivä, jolloin työ oli valmis tarkastukseen. Olin saanut aikaan ohjaajieni tuella jotain, jota ei aiemmin ollut olemassa.


7.    Eteenpäin

Jonkin aikaa arvioinnin saatuani koin suurta helpotusta ja riemua. Sitä seurasi kuitenkin luopumisen tuska, eräänlainen tyhjän sylin syndrooma. Tätä kirjoittaessani rakentelen edelleen mielessäni graduani osaksi kokemustani. Tajuan, etten ole aivan samanlainen kuin ennen gradua. Muutoksen sisältö konkretisoituu kuitenkin vasta vähitellen järjestellessäni työhuonettani, joka pursuaa graduun liittyviä listoja ja ajatuskarttoja.  Teen erotyötä ja heittelen rutistamiani papereita sytykkeiksi uuniin, jossa ne hulmahtavat iloisesti. Valmistaudun tulevaan ja pohdin, mitä siltä toivon. Ehkä teen siitäkin listan.

Ympäristötieteen ja -teknologian pro gradu, Ympäristövastuullisuuden edistäminen seurakunnissa – johdon rooli työntekijöiden sitouttamisessa:
https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/51841