27.09.2017

Kirsi Heiskanen 22.2.2017: Mielenkiinnon kohteena multitasking oppimistilanteessa

Kevät 2017 on jännittävä, henkisen hikoilun ja uudelleen innostumisen vuodenaika, sillä onhan tavoitteenani tiivistää kaikki osaamiseni graduun ja valmistua maisteriksi vielä ennen kesää.

heiskanen kirsi.jpgOpiskelen kognitiotieteitä. Kognitiotieteissä käsitellään ja tutkitaan hyvin poikkitieteellisesti ihmisen tiedonkäsittelyä ja käyttäytymistä suhteessa ympäröivään maailmaan. Tarkastelun kohteita ovat muun muassa havaintokykymme, tarkkaavaisuutemme ja muistimme. Kun nämä inhimilliset tekijät yhdistetään erilaisilla digilaitteilla ja älyvempaimilla rikastettuun nykypäiväämme, olemme kognitiotieteen ytimessä ihmettelemässä, miten ihmisen ja teknologian vuorovaikutus toimii. Kognitiotieteellisen tutkimuksen tavoitteena onkin avata tietä parempaan ja turvallisempaan arkeen kasvattamalla ymmärrystä siitä, miten ihmisestä ja teknologiasta hiotaan mahdollisimman hyvin erilaisissa arkipäivän tilanteissa yhteensopivaa paria.

Havaintoja ja kokemuksia arjesta

Nykyihmisellä on rajoitteistaan huolimatta tarve nähdä, kuulla, tuntea ja kokea paljon asioita samanaikaisesti. Voi olla, että tämä nälkä on ollut olemassa ennenkin, mutta tekniikka tarjoilee tänä päivänä meille lähes rajattomat mahdollisuudet saavuttaa valtavan määrän tietoa yhdessä hetkessä. Digitaalisia laitteita käytetään töissä, luennoilla, yöllä, päivällä, luonnossa ja liikenteessä. Digilaite on monissa arkipäivän tilanteissa ihmisen paras kaveri, renki, isäntä ja orjuuttaja. Online-tilassa olemme jättiläisen olkapäillä ja kaiken saatavilla olevan tiedon äärellä, ystäviä niidenkin kanssa joita emme tunne, viehtyneitä peleistä ja mielenkiintoisista videoista. Yksi meistä kokee elävänsä täyttä elämää laitteiden parissa sukkuloidessaan, mutta toinen saattaa jo haikailla hetkeä, jolloin ei tarvitsisi antaa ajatustakaan sille, miksi digilaite vilkkuu taas ja pyrkii varastamaan huomion.

Opintojen ja gradun punainen lanka

Olen kirjoittanut isoon ruutuvihkoon ylös opintojeni alusta alkaen kaiken olennaisen. Tämä on ollut tietoinen toimintatapa, vaikka pidänkin digilaitteilla näpyttelystä ja työskentelystä. Olen tehnyt paperille muistiinpanoja kursseilla esille nostetuista asioista, kirjannut omia mieleen tulvineita ajatuksia ja kysymyksiä sekä piirtänyt itselleni opetuksen sisältöjä selventäviä kuvia ja kaavioita. Olen pohtinut lukemaani, näkemääni ja kuulemaani aiemmin oppimieni asioiden ja kokemukseen perustuvien tietojeni pohjalta.

Ruutuvihkoni on muuttunut ajan myötä pulleaksi tietopankiksi. Olen luottanut siihen, että aihepiiri, joka toistuvasti kirjautuu vihkoon ja ponnahtelee esille muistiinpanoistani, on se suurin mielenkiinnon kohteeni, jossa piilevät graduni ainekset.

Gradun aihe löytyi ruutuvihkosta

Palasin tuon ruutuvihkon ääreen gradun aihetta pohtiessani; sen sisältämä kaikkeus oli edessäni parilla silmäyksellä. Sivuilta nousi esiin yksi aihepiiri ylitse muiden. Muistiinpanot ja tavalliset arkipäivän kokemukset kuljettivat minut uudelleen ja uudelleen ihmisen tarkkaavaisuuden äärelle. Siinähän se! Päätin tutkia gradussani multitaskingin vaikutusta oppimistilanteessa. Miten JYU:n opiskelijat kokevat digilaitteiden käyttäminen luennoilla? Onko se oppimistilanteessa hyödyllistä vai haitallista tai kenties molempia? Näitä ja muita aiheeseen liittyviä mielipiteitä kartoitan nyt helmikuussa julkaistavassa verkkokyselyssä. Olisikin kiva, jos mahdollisimman moni opiskelija ehtisi vastaamaan kyselyyn, sillä tavoitteenani on tietenkin kerätä kattava aineisto ja kirjoittaa kevään kuluessa siitä mielenkiintoinen gradu. Kysely löytyy tästä: https://link.webropolsurveys.com/S/5E0B7D83BB855326

Energiaa, sinnikkyyttä ja kärsivällisyyttä kaikille gradun kirjoittajille!

Kirsi