23.02.2018

Pirja Hyyryläinen 23.2.2018: Sinne ja takaisin

Maisterintutkielman tekeminen voi olla seikkailu Tolkienin malliin: saadaan aarrekartta, lähdetään matkalle, kohdataan vaaroja, etsitään aarre ja palataan se repussa kotiin. Opinnäytteen valmistumiseen tarvitaan seikkailumielen lisäksi hyviä istumalihaksia: gradun valmistuminen vaatii 5% inspiraatiota ja 95% perspiraatiota. Tämä on totta monen projektin kohdalla, olivatpa kyseessä opinto- tai työelämän projektit.

Valmistuin vuonna 2001 yhteiskuntatieteiden maisteriksi. Silloin gradut saattoivat olla ajallisesti, ja miksei sivumäärällisestikin, laajempia opinnäytteitä. Graduseminaari kesti kolme lukukautta ja itse gradun valmistumiseen lisäaikaa. Silloin gradu tuntui isolta G:ltä, möhkäleeltä, jopa Smaugilta, joka piti päihittää. Valmistuihan se opinnäytetyö aikanaan ja pystyin antamaan pari hyvää neuvoa sitä vasta aloitteleville: istu ja kirjoita. Ihan sama, millä sanoilla aloitat – delete on keksitty. Pääasia on, että ylität tyhjän arkin kammon.

Jokaiselle tulee jossain vaiheessa infoähky ja writer´s block. Niitä voi tulla somasti peräkkäin ja päällekkäin, yllättäen ja pyytämättä. Niistä kuitenkin selviää. Joku lähtee lenkille, toinen katsoo suosikkisarjaa pari tuotantokautta putkeen, kolmas saa vertaistukea ainejärjestön sohvalla. Tapoja on monia. Pääasia on, ettei jumia pelästy. Graduohjaaja auttaa kyllä sen selättämisessä.

Palasin opintojen pariin tänä syksynä. Tarkoituksenani oli tehdä maisteriopintoja etnologiasta ja antropologiasta omaan tahtiini, kun valmistumisella ei ole nyt kiire. Minulla oli oppiaineesta kandin paperit vuodelta 2000 ja ennakko-oletuksenani oli, että asiat ovat varmasti muuttuneet 17 vuodessa.

Kyllä ne ovatkin. Opiskelen nykyään Helassa eli historian ja etnologian laitoksella humanistis-yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa. Rakenteet ovat siis muuttuneet. Opiskelukin on ripeämpää ja määrätietoisempaa. Professori suositteli, että aloittaisin opinnot heti graduseminaarista. Hetken aikaa nikottelin, mutta päätin hypätä gradukelkan kyytiin. Nyt olen tyytyväinen, että uskalsin niin pitkän tauon jälkeen ryhtyä heti tekemään akateemista opinnäytetyötä.

Isoin muutos lienee seminaarityöskentelyn luonne. Nykyinen prosessityöskentely sopii minulle. Lukuvuoden alussa laadittiin aikataulu syksylle eli mitä asioita käsitellään kullakin viikolla ja missä järjestyksessä. Sovimme myös tutkimussuunnitelmien opponointipäivämäärät. Gradujeni välissä olen oppinut arvostamaan yhtä kirjoittajan aarretta eli deadlinea, kalmanlinjaa. Se saa kummasti puntteihin vipinää. Se on myös arvokasta kokemusta työelämää varten. Gradun jälkeen vasta pääseekin aikatauluttamaan, koordinoimaan ja johtamaan itseään.

Etnologian ja antropologian maisteriseminaarissa gradujen ei ole tarkoitus olla valmiita ensi toukokuun lopussa. Ne saavat olla, se on täysin mahdollista, mutta ne kirjoitetaan valmiiksi ohjaajan opastuksella. Syksyn alussa ikään kuin astuu myllyyn, joka pyöräytetään talven aikana ympäri, ja keväällä pullautetaan ulos. Se on tehokasta, mutta myös HOPSin mukaisesti joustavaa.

Opiskelijoista, heidän hyvinvoinnistaan ja opintopolun valmiiksi saattamisesta pidetään nykyään enemmän huolta. Helassa järjestetään mm. kuukausittain aamukahvit, joille gradun tekijät tulla juttelemaan prosessistaan sekä muiden opiskelijoiden että henkilökunnan kanssa.

Ja se opinnäyte? Sinne gradumaailmaan on hauska sukeltaa, mutta sieltä pääsee myös takaisin. Asetin itselleni deadlinen toukokuun loppuun. Silloin on gradu numero 2 selätetty.