06.04.2016

Samir Itani 6.4.2016: Tarina nimeltä gradu

Sana gradu herättää ihmisissä monia ajatuksia. Itselle gradu tuli ajankohtaiseksi syksyllä 2014, kun aloitin Kauppakorkeakoulussa johtamisen opiskelijana viidennen ja viimeisen vuoden. Opinnot oli saatu hyvin loppusuoralle, ja viimeisenä lukukautena edessä oli ainoastaan tämä tarunhohtoiset mittasuhteet saanut gradu.

Samir Itani”Se on ihan kauheeta”, ”en ikinä valmistu gradun takia” ja niin edelleen. Kaikille maisterivaiheessa olleille/oleville tuttuja kommentteja joko itsensä tai kaverien kertomana, eikö? Kerronpa lyhykäisyydessään oman tarinani gradustani kumoten samalla edellä olevat väitteet.

Lähtökohdat gradun aloittamiseen olivat tosi hyvät, koska minulle oli aiemmin kesällä tarjottu kiinnostava aihe Kauppakorkeakoulun toimesta, ja toisaalta tiesin tulevan ohjaajani olevan hyvin asiantunteva, auttava mutta tarpeen tullen myös vaativa professori. Käytännössä katsoen kaikki oli siis enää itsestä kiinni.

Graduni aihe, eettiset ongelmat ja eettinen kuormittavuus ekspatriaattityössä, tuskin herättäisi ajatuksia suuntaan tai toiseen, jos sitä kysyttäisiin satunnaiselta henkilöltä. Ajauduinkin lukemattomia kertoja tilanteeseen, jossa pelkkä otsikon kertominen ei aukaissut kysyjältä muuta kuin suupielet kummastuksen merkiksi. Aiheeni ei kuitenkaan ole niin erikoinen kuin mitä otsikko antaa ymmärtää. Lyhykäisyydessään tutkin sitä, millaisia eettisiä haasteita ulkomailla työskentelevät suomalaiset henkilöt kokevat, ja millaista stressiä ja kuormittavuutta nämä eettisesti haastavat tilanteet aiheuttavat. Haastattelin yhteensä 16 suomalaista ekspatriaattia, joiden kohdemaina oli joko Kiina tai Yhdysvallat. Tuloksia voi käydä tarkastelemassa alla olevan linkin kautta, mutta muun muassa seuraavat aiheet aiheuttivat eettisiä haasteita: korruptio, valehtelu, luottamuksen puute ja työturvallisuus.

Gradun tekeminen oli tosi opettavainen ja palkitseva kokemus. Varsinkin haastattelujen tekeminen ja niiden analysointi olivat mielekästä puuhaa, koska silloin oma ääni ja luovuus pääsivät enemmän esille. Kun aamuisin oli kirjoittanut muutaman tunnin kirjastolla, oli fiilis loppupäivästä paljon positiivisempi. Pienet kahvitauot ja kavereiden kanssa lounastelu kuuluivat rutiineihini, ja niiden avulla lukeminen ja kirjoittaminen saivat lisäpotkua. Kun tekee itselle selkeät aikataululliset tavoitteet ja on määrätietoinen heti alusta alkaen, helpottaa se matkaa. Joskus tulee vaikeampia päiviä, eikä tekstiä meinaa syntyä, mutta positiivinen ja optimistinen asenne palkitsee ennen pitkää. Kärsivällisyys on tosi isossa roolissa, eikä pienistä vastoinkäymisistä saa lannistua.

Syyskuussa alkanut projekti huipentui osaltani huhtikuussa 2015, kun esitin graduni seminaariryhmälleni. Fiilis oli huojentunut ja toisaalta myös haikea. Näin lopuksi voisinkin sanoa, että gradu on kokonaisuudessaan iso haaste, mutta mukava sellainen, kun siihen asennoituu oikein ja antaa aikaa myös muille aktiviteeteille.

Tsemppiä kaikille nykyisille ja tuleville gradulaisille!

https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/45815