21.04.2016

Sanna Salomäki 21.4.2016: Yhdessä tekeminen kannustaa oppimaan kieliä

Ryhmässä työskentelyn taidot ovat tärkeitä perustaitoja niin koulumaailmassa kuin myöhemmin työelämässä. Työpistetyöskentely on yhteistoiminnallisen oppimisen muoto, jossa pienryhmät tekevät tehtäviä siirtyen pisteeltä toiselle. Ryhmäläiset oppivat yhdessä tekemällä ja ovat riippuvaisia toistensa tuesta, jotta tehtävä saadaan valmiiksi.

Sanna SalomäkiTein ruotsin kielen pro gradu –tutkielmani työpistetyöskentelystä lukion ruotsin oppitunneilla.  Työskentelytapa sopii hyvin erilaisiin ympäristöihin uusien asioiden oppimiseen tai aiemmin opittujen taitojen kertaamiseen. Suunnittelin itse seitsemän erilaista työpistetehtävää, joissa kerrattiin ruotsin sanastoa. Jaoin lukiolaiset pieniin ryhmiin, jotka kiertelivät työpisteitä läpi. Tehtävät olivat lyhyitä ja niiden tekemiseen oli varattu noin viisi minuuttia aikaa per työpiste. Tehtävissä esimerkiksi keskusteltiin annetusta teemasta ja ryhmiteltiin sanoja erilaisiin luokkiin. Pienryhmät kiersivät kaikki seitsemän pistettä läpi 45 minuutin oppitunnin aikana. Tämän jälkeen keräsin opiskelijoilta palautetta tehtävistä ja menetelmästä.

Tutkimukseeni osallistui kaksi eri lukiolaisryhmää, yhteensä 37 opiskelijaa. Lisäksi haastattelin molempien ryhmien opettajia, jotka olivat läsnä työpistetuntien ajan. Tutkielman tarkoituksena oli saada tietoa siitä, miten lukiolaiset ja heidän opettajansa suhtautuvat työpistetyöskentelyyn.

Tutkimustulosten perusteella totesin, että lukiolaiset kokivat oppineensa ruotsia käytetyn menetelmän avulla ja työpisteitä voisi silloin tällöin käyttää opetuksessa. Tuloksissa oli tehtäväkohtaisia eroja, sillä jotkut vieraammat tehtävätyypit koettiin vähemmän opettavaisina. Haastattelemani opettajat olivat innoissaan tehtävistä ja olivat sitä mieltä, että työpisteet sopivat myös lukioon, jossa tehtäviä tehdään usein itsenäisesti ja kirjallisiin tehtäviin painottuen.

Päätin tutkielmani aiheen opintoihini kuuluvan opetusharjoittelun aikana käytettyäni työpistemenetelmää usealla eri luokkatasolla alakoulusta lukio-opintoihin ja huomattuani, että etenkin lukiossa työpistetyöskentely herättää vaihtelevia ajatuksia. Osa lukiolaisista oli sitä mieltä, että menetelmä ei ole heidän oppimisen kannalta hyödyllinen, toiset puolestaan olivat mielissään tavallisesta poikkeavasta ruotsin tunnista. Tämä herätti minussa kiinnostuksen tutkia aihetta lisää.

Kannustan valitsemaan gradulle vähän tutkitun aiheen. Työpistetyöskentely kielissä ja nimenomaan lukiotasolla oli aihe, josta ei ollut paljon aiempia tutkimuksia. Uteliaisuus menetelmää kohtaan kuitenkin kannusti tutkimaan sitä. Omassa projektissani haasteellista oli aiheen sopiva rajaus, koska halusin saada aiheesta mahdollisimman paljon dataa sen vähäisen määrän vuoksi. Sain tutkimuksessani paljon aineistoa, mutta en hyödyntänyt kaikkea gradussani, jotta sen laajuus pysyisi kohtuullisena.

Gradun kirjoittamisessa opin projektinhallintaitoja, sillä gradu on useasta osasta koostuva kokonaisuus, jota on koottava pitkäjänteisesti. Gradu on kokopäivätyötä, joka etenee mielestäni parhaiten pitempien istuntojen aikana kuin lyhyissä parin tunnin jaksoissa silloin tällöin. Gradun tekoa tehostaa myös itselle sopivimpien työskentelyajankohtien tunnistaminen. Vertaistuki ja ohjaajan antama tuki ovat korvaamattomia graduprosessin aikana. Tämä prosessi on pitkä mutta ennen kaikkea opettavainen.

Ruotsiksi kirjotettu pro gradu –tutkielmani "Oli kerrankin hauskaa mutta oppi samalla" : stationsundervisning på gymnasienivå on luettavissa Jyx julkaisuarkistossa: https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/48249

Tsemppiä graduprojektiin toivottaen Sanna Salomäki