20.05.2016

Tuija Vaara 6.5.2016: Mistä iloa ja innostusta kouluun?

Kasvatustieteen gradussani selvitin yhdessä peruskoulun yhdeksäsluokkalaisten kanssa, osallistavan toimintatutkimuksen keinoin, mikä koulussa tuottaa heille iloa ja hyvinvointia. Mikä tekee koulusta oppilaiden mielestä vielä paremman?

Tuija Vaara. Kuva Lilja Tervo.Mediassa keskustellaan paljon siitä, mikä peruskoulussamme on huonosti. Suuntaviivoja peruskoulun muutokselle luodaankin parasta aikaa, sillä opetussuunnitelman uudistustyö on loppusuoralla. Kasvatustieteen gradussani selvitin yhdessä peruskoulun yhdeksäsluokkalaisten kanssa, osallistavan toimintatutkimuksen keinoin, mikä koulussa tuottaa heille iloa ja hyvinvointia. Mikä tekee koulusta oppilaiden mielestä vielä paremman? Havaitsin, että oppilaat kuvasivat kouluiloa sekä yhteisöön kuulumisen että toiminnan kautta.

Ihana, kamala nuoruus – ja sen ymmärtäminen

Oppilaiden kertomukset kouluilosta ja koulun kehittämisestä kietoutuivat kertomuksiin nuoruudesta. Hyvinvointi rakentui erityisesti nuoruuden kehitystarpeiden ymmärtämisen ja nuoren kasvun tukemisen kivijalalle. Edellytykset hyvinvoimiselle loi mahdollisuus kasvaa ja kehittyä turvassa niin omaa identiteettiään rakentaen kuin yhteisön jäsenenäkin.    
Tämän tutkimuksen aineisto viesti siitä, että näkemällä nuoruusiän merkityksellisyys juuri nyt ja kykenemällä tukemaan sitä elämänvaihetta tuetaan myös myöhempää hyvinvointia – opiskelijuutta, aikuisuutta ja kansalaisuutta.

Tulevaisuuden koulu – eloa, iloa ja yhdessä tekemistä

Oppilaiden näkemyksissä siinsi koulu, jossa oppilas tulee kuulluksi ja nähdyksi: oppilaita kuunneltaisiin, mielipiteitä kysyttäisiin ja mielipiteet sekä tarpeet huomioitaisiin. Oppilaan aseman ja vaikutusmahdollisuuksien vahvistaminen sekä koulun tarjoamat toimintamahdollisuudet näyttivät parantavan oppilaiden kouluelämän laatua ja lisäävän kouluiloa ja hyvinvointia. Tulevaisuuden koulua oppilaat kuvasivat ikään kuin toimintakeskuksena, jossa vallitsee ilo, innostus, rentous ja tekemisen meininki. Poissa olivat pysähtyneisyys, luutuneet tavat toimia, yksitoikkoisuus ja yksin tekeminen. Tarve aitoon yhteisöllisyyteen tuli esiin voimakkaana ja kohdistui sekä kouluyhteisöön että luokkahuonevuorovaikutukseen. Tutkimuksen tulokset kertoivat siitä, kuinka oppilaat näkivät tulevaisuuden koulun paikkana, jossa on tilaa nuorten tärkeinä pitämille asioille ja yhteisille keskusteluille ja jossa oppilaat pääsevät rakentamaan koulun käytänteitä huomattavasti nykyistä tasa-arvoisemmin.     

Tutkimuksen tulokset auttavat tarkastelemaan kouluelämän laatua oppilaiden näkökulmasta ja muistuttavat siitä, ettei oppilasnäkökulmaista hyvinvointitietoa pidä unohtaa aina ajankohtaisessa ja tärkeässä koulun kehittämistyössä. Kouluarjen kehittäminen kouluilon ja -hyvinvoinnin vahvistamiseksi onkin kuin jatkuva yhteisöllinen toimintatutkimus, jossa tiedostetaan nykytila, yhteisen keskustelun avulla kehitetään toimintaa, arvioidaan toteutunutta ja sen perusteella suunnataan taas käytänteitä uudelleen. Tähän työhön tarvitaan myös oppilaita.

Gradusta iloa ja hyvinvointia elämään!

Olen ollut pitkään työelämässä ja opiskellut vuosia työn ohessa. Heittäytyminen hetkeksi opintovapaalle antoi mahdollisuuden paneutua ainoastaan opintoihin ja gradun työstämiseen. Koin tutkimusaiheeni tärkeänä, ajankohtaisena ja mielenkiintoisena sekä tutkimusasetelman ja -aineiston sopivan haasteellisena. Kaikki tämä piti mielenkiintoa yllä pitkän ja työlään, mutta innostavan graduvaiheen ajan. Kyllä opiskelu ja gradun vääntäminen aikuisena – ja opintovapaalla – oli ihanaa aikaa!

Iloa ja sinnikkyyttä gradun työstämiseen!

Toivottaa Tuija

 

Oppilaiden näkemyksistä voi lukea lisää osoitteessa
https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/48539   
Oppilasnäkökulmaista iloa ja innostusta kouluun hyvinvoinnin vahvistamiseksi