16.01.2019

Hyvä opettaja opiskelijoiden näkökulmasta

"Jaanan* opetusta kuvaa vahva opiskelijan haastaminen omaan ajatteluun. Jaana esittää avoimesti ja rohkeasti myös oman näkemyksensä peräänkuuluttaen opiskelijaa ottamaan kriittisesti kantaa asiaan kuin asiaan. Opiskelijat luonnehtivat Jaanan luentoja ja seminaareja jännittäviksi, haastaviksi ja mielenkiintoisiksi.”

Ote hyvä opettaja -palkintoehdokkaan ehdokastekstistä. *Jaanan nimi muutettu.

Huomasin vuosi sitten istuvani pedagogisen aarrearkun päällä käydessäni läpi osan viimeisen kymmenen vuoden ajalta ehdotettujen Hyvä opettaja -palkintoehdokkaiden ehdokastekstejä. Näitä tekstejä ovat laatineet joko yksittäiset opiskelijat tai opiskelijajärjestöt vuosittain JYYlle. Teksteissä nousee esiin opiskelijoiden arvostamia hyvän pedagogiikan teemoja. Teksteistä löytyy myös opiskelijoiden näkemyksiä nykyopiskelun vaatimuksista ja siitä, mitä opiskelijat toivovat koulutukselta. Yllätyin siitä, miten vuosi toisensa jälkeen tietyt piirteet nousivat esiin ehdotuksissa. Opiskelijat ymmärtävät hyvän opettajuuden sisältävän seuraavia asioita (tässä järjestyksessä): opettajan pedagogisia taitoja, opiskelijat huomioonottavaa arvomaailmaa ja opettajan substanssiosaamista.

Pedagogiset taidot näkyvät esimerkiksi niin, että opiskelijat kokevat opettajan opetusmuodot ovat motivoivia, monipuolisia (referaateista case-tehtäviin) ja niistä välittyy se, että opetus on aidon vuorovaikutteista. Eräänlaisena aitoustestinä opiskelijat pitävät sitä, onko opettaja vuorovaikutteinen ja helpostilähestyttävä myös luokkahuoneen ulkopuolella. Opettajan pedagogiseksi taidoksi mielletään myös se, että opiskelijoita kannustetaan osallistumaan keskusteluihin ja sitä, että opiskelija on turvassa argumentoidessaan ryhmässä tai ristiriitaisia tunteita ja arvoja vilisevässä keskustelussa. Opiskelijat myös nostivat esiin hyvänä asiana sen, että opettaja on opetuksen kehittäjä. Se ei tosin riitä, vaan opettajan täytyy myös kertoa ääneen se, miten hän on kehittänyt kurssia viimeisten vuosien aikana tai miten hän ottaa vaikkapa kurssipalautetta huomioon. Tai ainakin perustelee sen, miksi ei ole ottanut palautetta huomioon. Lisäksi opiskelijat pitävät siitä, että heitä haastetaan oppimaan. Opiskelijat arvostavat, että opettaja ei päästä kurssilla helpolla. Opiskelijalle täytyy jäädä tunnejälki oppimisesta ja opettajan tulee antaa palautetta opiskelijalle siitä, että hän on oppinut tai sitten opettajan tehtävä on kertoa, mitä opiskelijan pitäisi vielä oppia.

Opettajan arvomaailma näkyy opiskelijalle siinä, onko opettajalla opiskelijalähtöiset toimintatavat: ovatko opiskeluun liittyvät asiat lukkoon lyötyjä vai löytyykö opetuksen järjestämisen periaatteissa neuvottelunvaraa, jotta opetussisällöissä voitaisiin huomioida myös opiskelijan omia intressejä ja miten oppilaslähtöiset opettamistavat opettajalla on, eli miten opiskelijat voidaan ottaa opetuksessa paremmin huomioon. Pieni, mutta sinänsä tärkeä yksityiskohta on siinä, muistaako opettaja ryhmän opiskelijoiden nimet ja käyttääkö hän niitä. Ehkä tämän voisi kuvata lyhyesti niin, että hyvä opettaja välittää opiskelijasta. Mutta yhtälailla hyvään opettajuuteen liittyy myös se, että hän välittää opetettavasta aiheesta; hyvä opettaja opettaa intohimoaan ja opettaa intohimolla.

Hienoisena yllätyksenä näiden opiskelijoiden laatimien ehdokastekstien perusteella hyvässä opettajuudessa ei ole kyse niinkään vahvasti uusimman tiedon opettamisesta. Tulkitsin tätä niin, että yliopisto-opetuksessa substanssin täytyy olla lähtökohtaisesti niin hyvin hallussa, ettei sitä tarvitse erikseen tuoda esiin. Hyvä opettaja hallitsee oman aiheensa ilman, että sitä tarvitsee erikseen kirjoittaa auki. Tietämys on ennemminkin sisäistettyä viisautta opetusaiheesta ja kärsivällisyyttä tuoda sitä esille.

Kävimme keskustelua hyvän opettajuuden piirteistä eräässä kevään pedagoginen perjantai -tapahtumassa ja ihmettelin ääneen, että täytyykö opettajan olla jonkinsortin yli-ihminen saavuttaakseen nämä hyvän opettajan piirteet. Kokoontuneen ryhmän vastaus oli yksiselitteisesti ei. Se riittää, että opettaja on oma inhimillinen itsensä ja vuoropuhelussa opiskelijoiden kanssa. Ajatus tuntui ja tuntuu edelleen hyvältä.

Joachim Kratochvil

Kirjoittaja on Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan korkeakoulupoliittinen asiantuntija