Aiemmat blogikirjoitukset

Tähän listataan aiemmin julkaistut Jyväskylän yliopiston tiedeblogit
Matti Jalasvuori: Tiedenaisen kuolema

Millaisen tarinan tieteentekijä jättää jälkeensä? Kymmenen vuotta sitten koputin varovaisesti professori Jaana Bamfordin oveen. Kevään syventävä molekyylibiologian kurssi oli juuri loppunut ja arvelin, että professori kenties vielä muistaisi minut.

Tarja Ladonlahti: Kun hevonen karkasi kesken tentin – verkko-opiskelun mahdollisuuksia uusiin opetussuunnitelmiin?

Otsikon alkuosa ei ole vitsi, vaan todellinen esimerkki, onneksi hyvin poikkeuksellisesta etätenttitilanteeseen liittyvästä häiriöstä. Otsikon jälkiosakaan ei ole vitsi, sillä Jyväskylän yliopiston linjausten mukaan uusissa opetussuunnitelmissa tulee huomioida mahdollisuus ajasta ja paikasta riippumattomaan opiskeluun teknologisesti tuettujen pedagogisten ratkaisujen sekä digitaalisten aineistojen avulla. Teknologia ei kuitenkaan liene itsetarkoitus, vaan suunnittelussa ja toteutuksessa on huomioitava yhtäältä joustavuus ja toisaalta pedagoginen laadukkuus.

Turo Uskali: Journalismin tutkimus tähtää tulevaisuuteen – heikot signaalit apuna

Nyt niitä saa myös ranteeseen, nimittäin uutisia. Älykellot kuuluvat uuteen puettavan teknologian kategoriaan, jonka ennustetaan seuraavaksi mullistavan viestintää, myös journalismia. Jyväskylän journalistiikassa älykelloja on tutkittu vuodenvaihteesta alkaen, ensimmäisten joukossa Euroopassa. Nopea reagointi mediamaiseman muutoksiin on journalismin tutkimuksessa ja toimittajakoulutuksessa jo välttämättömyys.

Timo Jaakkola: ”Kylläpä sä oletkin lahjakas”

Me aikuiset olemme ottaneet oikeudeksemme määrittää sen, kuka lapsista on liikunnallisesti lahjakas ja kuka ei. Ilmiselvää on, että ”lahjakkaaksi leimatut” lapset saavat aikuisilta kannustusta uppoutua toimintaan vieläkin syvemmin. Sen sijaan leimaamattomille annetaan usein hiljainen hyväksyntä jättää osallistumatta laisinkaan. Eihän liikunta ole sun juttu – keksitään sulle jotain muuta.

Hannele Harjunen: Uusliberaalit ruumiit ja lihavuus

Uusliberaali talousajattelu jäsentää lähes kaikkea toimintaa nyky-yhteiskunnassa. Ajassamme arvostetaan tehokkuutta, tuottavuutta ja kustannustehokkuutta. Erilaisin mittauksin, laskelmin, laadunvarmistuksen ja kehittämisen keinoin pyritään tuottamaan huippuunsa viritettyjä virtaviivaisia järjestelmiä ja organisaatioita.

Timo Suutama: Opinnäytetyöt hallitusti

Psykologian laitoksella käytössä oleva kandidaatin- ja pro gradu -tutkielmien toteutustapa on osoittautunut varsin menestyksekkääksi ajatellen vaikkapa niiden tekemistä tavoiteajassa ja hyvin arvosanoin. Prosessi on vuosien myötä vähitellen hioutunut, ja kehittämistä jatketaan edelleen.

Rebekah Rousi: I’ll tell you why Cognitive Science is important

While it seems silly, quite often subjects, topics and fields which are highly interdisciplinary by nature are often times hard to place. People approach these phenomena as if they were all and nothing at the same time. Generally, the inability to directly label and confine phenomena, into a nice, neat set of methods and theories results in people wanting to avoid or at least ignore the subject. It is not uncommon for us in the Cognitive Science team to experience this. And, surprisingly, in a world increasingly dominated by information technology, where the mind is ever more in question particularly in terms of how we cope as human beings, not just surrounded by, but having to negotiate abundant amounts of information systems on a basis, people still wonder what Cognitive Science is.

Päivikki Jääskelä: Tutkimuksellisia työkaluja yliopisto-opetuksen arviointiin

Yliopisto-opetuksen kehittämishankkeen alkuvuosina sain hankeopettajilta tutkimustoiveita tyyliin ”Emmehän voi mennä opiskelijan pään sisälle, mutta jotain kättä pidempää työkalua tarvittaisiin opetuksen kehittämiseen!”. Ja: ”Olemme lähteneet radikaalisti muuttamaan opetusta ja toimintatapoja, eritoten suhtautumista opiskelijoihin ja on sellainen tuntuma, että olemme tehneet jotain oikeinkin. Mutta mistä kaikesta tässä oikeastaan on kyse? Pystyisitkö sinä tutkimaan tätä?”

Jari Ylänne: Kokemuksia ongelmaperusteisesta opiskelusta

PBL-menetelmän pohjana on seitsemän askeleen etenemismalli, jonka mukaan ryhmä käsittelee annetun ongelman. Kurssillani ryhmät tapaavat kerran viikossa ohjaajan valvonnassa. Tapaamisten alkupuoli käytetään edellisten oppimistavoitteiden läpikäyntiin. Tämän jälkeen ohjaaja jakaa uuden ongelman ja sen osalta käydään läpi vaiheet ideariihi ja uusien oppimistavoitteiden määrittely. Yhteensä kurssin aikana ryhmätapaamisia on ollut kymmenen. Näin ehditään käsitellä kahdeksan ongelmaa.