22.09.2017

Turkasen typerää nollatutkimusta

Outi Fingerroos. Kuva Matleena Jänis.Sain Suomen Akatemialta myönteisen akatemiatutkijan rahoituspäätöksen toukokuussa 2012. Tutkin somalien perheenyhdistämistä viranomaiskerronnan ja somalien kokemuskertomusten näkökulmista. Samaan aikaan myönteisen rahoituspäätöksen sai kaksi muutakin somaliaiheista tutkimusta. Se oli meille tutkijoille ainutkertainen mahdollisuus: synergiaetu, jonka me aidosti olemme hyödyntäneetkin.

Suomen Akatemia, yliopistot ja usein myös paikallinen media kirjoittavat mielellään tutkijoiden rahoituspäätöksistä. Näin valppaat kansalaiset saavat tiedon merkittävistä tutkimuksista tuoreeltaan. Joensuussa paikallisradio tiedotti siellä läpimenneestä somali-aiheisesta akatemiahankkeesta. Tästä seurasi sosiaaliseen mediaan vihapuheen ryöppy ja yksi nimetön tappouhkaus, jonka kohteena oli hankkeen johtaja. Vähän myöhemmin nettikirjoittajat julistivat Suomen Akatemian pellesäätiöksi. Yksi heistä kiteytti tuntonsa näin: ”Miten helvetissä somppujen perheenyhdistäminen voisi hyödyttää yhteiskuntaa? Ihan turkasen typerä nollatutkimus....”

Suomalaista maahanmuuttokeskustelua ohjaa voimakkaasti aggressiivinen puheenparsi, jossa somalitaustaisiin maahanmuuttajiin liitetään yhteiskunnallisen syrjäytymisen vaara sekä kansainvälisen terrorin ja väkivallan uhka. Epämääräiset ja paikkaansa pitämättömät oletukset ruokkivat nettikirjoittajia. Verkossa anonyymit kansalaiset voivat pienellä vaivalla saada ajatuksensa julkisiksi ja muiden luettavaksi. Tähän keskusteluun liittyvät vahvasti myös tunteet ja niiden ilmaiseminen. Verkkokirjoittelun kohteena ovat maahanmuuttajien lisäksi heihin työnsä puolesta liitetyt monenkirjavat kukkahattutädit – myös me tutkijat.

Minuun tutkijana kohdistettu kansalaispuhe on toistaiseksi ollut siedettävää nimetöntä kirjoittelua. Se, voiko vihaisen ja halventavan kirjoittelun luokitella vihapuheeksi, on makuasia. Yksityiselämäni suojaa ja henkilökohtaista koskemattomuuttani ei onneksi ole kertaakaan kyseenalaistettu. Siksi ajattelen, että saamani viestit luovat tarpeellista ja reaalimaailmasta nousevaa kontekstia tutkimukselleni.  Jotkut ihmiset yksinkertaisesti ajattelevat asioista niin kuin kirjoittavat.

Tämän projektin aikana olen oppinut punnitsemaan tutkimustulosteni yhteiskunnallista vaikuttavuutta jokaisen artikkelin ja julkisuuteen antamani lausuman yhteydessä huolella. Henkilötietoni olen muuttanut salaisiksi ja yksityiselämästäni en puhu julkisuudessa mitään. Varovaisuuteen minua ohjaa myös se, että osaa haastattelemistani viranomaisista on uhattu sen työn vuoksi, jota he tekevät somalien parissa. Tunne siitä, että joku ihminen vihaa minuakin tutkimukseni vuoksi, on erittäin epämiellyttävä. Ilmiö on valitettava osa akateemista tutkijuutta tämän päivän Suomessa.

Outi Fingerroos, etnologian professori ja akatemiatutkija

  • Lähteet:

Linjakumpu, Aini: Islamin hallinnan haasteet Euroopassa. Teoksessa Islam, hallinta ja turvallisuus. Toim. T. Martikainen & M. Tiilikainen. Eetos, 2013.

Pöyhtäri, Reeta, Haara Paula & Raittila Pentti: Vihapuhe sananvapautta kaventamassa. Tampere University Press, 2013.