06.10.2017

Muutoksessa tarvitaan dialogia

Virpi Malin, kuvaaja Sanna PajunenArgumentoinnin taitoa on perinteisesti pidetty perusedellytyksenä akateemiselle osaamiselle. Olemme oppineet uskomaan parhaan argumentin selitysvoimaan ja vaikuttavuuteen sekä parhaan argumentoijan luotettavuuteen samalla sisäistäen ihanteen tieteellisen argumentoinnin puolueettomuudesta ja asenteettomuudesta. Kun argumentoinnissa pohjimmiltaan on kysymys vaikuttamisesta, omien näkemysten puolustamisesta ja taidosta tunnistaa ongelmia ja ristiriitoja toisten näkemyksissä, voidaan oikeutetusti kysyä, miten tällaiset taidot auttavat meitä yhteisönä kehittämään uutta ja kehittymään yhdessä muuttuvissa olosuhteissa.

Yliopistoihin kohdistuvat rakenteelliset muutokset, omassa yliopistossamme vireillä olevat muutoshankkeet ja viime kädessä kokonaiseen toimintakulttuurin muutokseen tähtäävä opetussuunnitelmatyö koskettavat kaikkia yliopistotoimijoita ja edellyttävät laajoja keskusteluja. Ei ole samantekevää, miten näitä keskusteluja käydään. Muutostilanteissa haluamme sekä vakuuttaa että vaikuttaa, mutta näissä keskusteluissa emme ole sen enempää asenteettomia kuin puolueettomiakaan. Ongelmat ja ristiriidat toisten näkemyksissä on helppo tunnistaa, mutta miten taitavia olemme tunnistamaan ja tunnustamaan ongelmat omissa näkemyksissämme? Luovien ratkaisujen etsimisessä kyky argumentoida ei riitä. Muutoksessa tarvitaan dialogia.

Dialogin perustavana tavoitteena on, että kaikki osallistujat oppivat yhdessä enemmän kuin tietävät. Paulo Freire puhui aikanaan dialogin mahdollistavasta sanasta, jolla on kaksi ulottuvuutta – toiminta ja reflektio. Dialogin edellytys on usko ihmisen kykyyn luoda, uudistua ja uudistaa – asemasta ja arvosta riippumatta. Aito dialogi vaatii myös nöyryyttä, sillä dialogisessa kohtaamisessa kukaan ei ole täysin tietämätön eikä kukaan täysin viisas. Myös toivo on dialogin edellytys, sillä vapaa vuoropuhelu tyrehtyy nopeasti epätoivon ilmapiirissä.

Aidossa dialogissa ei kyse ole pakottamisesta, sopeuttamisesta tai manipuloinnista. Päämäärättömyydestä ei kuitenkaan ole kyse, sillä jokaisella on näkemys siitä, mitä hän tavoittelee ja mihin hän tavoittelussaan on sitoutunut. Aito dialogi kuitenkin mahdollistaa yhteisen ymmärryksen lisäämisen, erilaisten tavoitteiden yhteensovittamisen ja luovien ratkaisujen löytymisen. Taito käydä dialogia oli jopa viime vuoden Nobel-rauhanpalkinnon taustalla. Olisiko nyt hyvä aika opetuksessakin nostaa argumentointitaitojen rinnalle myös dialogiset taidot?

14.1.2016 Virpi Malin, yliopistonopettaja, Kauppakorkeakoulu 


Kuva: Sanna Pajunen