05.10.2017

Arjen kyberturvallisuus on uusi tutkimushaaste

Panu Moilanen, kuvaaja Tarja Vänskä-Kauhanen.Kyberturvallisuus on viimeisten parin vuoden aikana noussut kestopuheenaiheeksi myös meillä. Se näyttäytyy mediassa usein esimerkiksi suurvaltojen välisinä konflikteina tai massiivisena vakoiluna, joilla on hyvin vähän kosketuspintaa meidän tavallisten ihmisten elämien kanssa. Todellisuus on kuitenkin aivan toinen.

Suomalaisten arjen sujuminen perustuu kaikkialle soluttautuneeseen informaatioteknologiaan: jokapäiväisen elämämme näkymätön älykkyys pitää huolen käytännössä kaikesta, aamun ensimmäisestä espressokupillisesta illan viimeisiin hetkiin. Nyky-yhteiskunnalle on ominaista paitsi yritysten ja organisaatioiden, myös yksittäisten kansalaisten riippuvuus erilaisista informaatioteknologian sovelluksista ja toimivista tietoliikenneyhteyksistä. Voidaankin sanoa, että elämme arkeamme kybermaailmassa – halusimme sitä tai emme.

Arjen automatisointi on edennyt niin pitkälle, ettei palaaminen perinteisiin manuaalisiin järjestelyihin ole useimmiten enää mahdollista. Meidän on siis luotettava monimutkaisiin, verkostomaiseen toimintatapaan perustuviin järjestelmiin, vaikkei meillä välttämättä olekaan varmaa tietoa niiden tarkasta rakenteesta, häiriönsietokyvystä ja toipumisvalmiudesta.

Aivan uuden ulottuvuuden kybermaailman hivuttautumiseen osaksi jokapäiväistä elämäämme tuo ns. esineiden internet (internet of things). Koteihimme tulee jatkuvasti uusia verkottuneita laitteita, ja viiden vuoden kuluttua jo 75 miljardin laitteen arvioidaan olevan Internetissä. Verkossa ne ovat alttiina myös monenlaisille tietoturvauhille. Suomessakin puhutti kesän aikana tapaus, jossa naapuri oli verkkoon liitetyn itkuhälyttimen kautta onnistunut vakoilemaan pahaa aavistamattoman perheen kotia. Tapaus on hyvä esimerkki siitä, että niin kyberuhka kuin sen aiheuttajakin voivat olla peräisin hyvinkin yllättävältä taholta.

Arjen kyberturvallisuus onkin tiedeyhteisölle aivan uudenlainen tutkimushaaste. Tutkimusta tarvitaan paitsi teknisen tietoturvan alueella niin myös kansalaisten ja yhteiskunnan luottamukseen ja henkiseen kriisinkestävyyteen liittyvistä asioista. Meidät tavalliset suomalaiset ja arkemme tulee nostaa keskeiseen asemaan myös kyberturvallisuuden tutkimuksessa: kuinka älykodeistamme tehdään mahdollisimman turvallisia ja kuinka meitä voidaan auttaa varautumaan jossain vaiheessa väistämättä edessä oleviin tilanteisiin, joissa kybermaailma ei toimikaan odotetulla tavalla? Kuinka kriisinsietokykyämme voidaan rakentaa jo ennen kriisejä?

Panu Moilanen
tietojärjestelmätieteen lehtori, informaatioteknologian tiedekunta