07.02.2018

Sami Räsänen: Otsikkoon hukkunut

“Tutkijat kehittivät orgasmikoneen!”, rääkyi populaarin tiedejulkaisun etusivu pääotsikkoa nostattavalla, joskin säädyllisellä, kuvalla tahditettuna. Samana päivänä peruin vuosia jatkuneen kestotilaukseni, olin pahoittanut mieleni.

Oma tutkimusalani on kokeellinen hiukkasfysiikka. Vuosien 2009–2010 taiteessa suuri hadronitörmäytin, LHC, aloitti toimintansa CERNissä pitkän odotuksen jälkeen. Tällöin spekuloitiin LHC:n mahdollisesti tuottamista mikroskooppisista mustista aukoista, jotka saattaisivat pistää poskeensa koko maapallon.

Marraskuun alkupuolella sain päänsärkyä valtakunnallisen sanomalehden tiedesivuilla julkaistusta artikkelista. Artikkeli kertoi LHC:ssa juuri havaitusta alkeishiukkasten reaktiosta, joka oli ”ydinräjähdystäkin voimakkaampi”.

Mikroskooppisia mustia aukkoja esiintyy eräissä malleissa, joissa maailmankaikkeudessa ulottuvuuksia on enemmän kuin neljä. Tällaiset mallit eivät ole saaneet vahvistusta havainnoista ja yleisesti hyväksyttyjen fysiikan teorioiden mukaan aukkoja ei ole olemassa. Ja jos olisikin, niin ne ovat vaarattomia, minkä voi perustella kosmisen säteilyn avulla. Marraskuun artikkelin varsinainen asia – raportoitava tieteellinen löytö – ei liittynyt otsikkoon oikeastaan millään tavalla.

Tieteellinen viestintä tarvitsee tuekseen kiinnostavan tarinan. Seksillä myy vaikka vanhoja villasukkia ja maailmanloppu kutkuttaa oikein mukavasti. Vähintäänkin tarvitaan iso räjähdys, joka sentään jättää jälkeensä toivon huomisesta. Ja on meillä isot koneet käytössämme: LHC:n kiihdytinrengas on 27 km pitkä ja sen varrella olevat mittausasemat kerrostalon kokoisia!

Todellinen uutispommi: viimeisimpien LHC:ssa tehtyjen mittausten avulla on voitu vahvistaa, että vaikka varhaisen maailmankaikkeuden täyttänyt kvarkki-gluoni-plasma todella on täydellisin tähän mennessä kokeellisesti tutkittu neste, niin sen virtausvastus vaikuttaisi riippuvan lämpötilasta – kuten vedenkin. Mitenkäs viimeinen nyt kääräistäisiin verkkosukkiin?

En vastusta (perus)tutkimuksen esittämistä populaaristi tai kepeästi ja humoristisesti. Toisaalta en tunnista omaa työtäni räjähdyksistä tai maailmanlopuista. Näin valitut popularisoinnin tehokeinot voivat hukuttaa itse tutkimuksen otsikkoon, enkä ole varma lisäävätkö ”orgasmikoneet” aitoa kiinnostusta ja arvostusta tiedettä kohtaan. Popularisoinnin ei pitäisi nojautua perusteettomiksi tiedettyihin asioihin.

Sami Räsänen, yliopistotutkija, fysiikan laitos, 7.2.2018

URN:NBN:fi:jyu-201802061430