06.10.2017

Yliopiston nelikätinen strategiamalli?

Pasi Tyrväinen, kuvaaja Iida Liimatainen Loppuvuoden televisiotarjonnassa Veikko Huovisen kansanajattelija Konsta Pylkkänen pohdiskeli välikäsien olemusta. Unessaan hän näki jäällä hiihtäjiä, joilla oli neljä kättä – kahdessa kädessä sauvat ja kahdella välikädellä hiihtäjät kutoivat tai vuoleskelivat. Löytyisikö Konstan pohdinnoista uusi näkökulma yliopistouudistuksille?

OKM on patistellut yliopistoja jo pidemmän aikaan profiloitumaan: keskittymään vahvuuksiinsa ja vastaavasti luopumaan jostakin. Suurempi panostus yhteen tieteenalaan tuottaa enemmän tuloksia ja kansainvälistä näkyvyyttä kuin pienempi panostus kahteen alaan. Näin ainakin lyhyellä tähtäimellä.

Pitkällä tähtäimellä keskittyminen vain olemassa oleviin vahvuuksiin ei riitä kehittyvässä tieteen kentässä. Jos tiedeyhteisö olisi pitäytynyt vahvuuksiinsa teologiassa ja filosofiassa, ei kasvatusopin pohjalle rakentuvaa Jyväskylän yliopistoa olisi koskaan perustettu.

Organisaatiotutkimuksen mukaan pitkällä tähtäimellä parhaiten menestyvät kaksikätiset (ambidextrous) organisaatiot, jotka samaan aikaan sekä kehittävät vahvuuksiaan että hakevat uusia avauksia. Vieläpä niin, että uusien avauksien onnistuminen on varmempaa siihen keskittyvässä omassa yksikössä kuin vakiintuneen toiminnan varjossa. Tämä näyttää pätevän myös tutkimissamme suurissa yrityksissä. Kysymys onkin lähinnä siitä, kuinka paljon panostetaan jo olemassa olevaan osaamiseen ja kuinka paljon uuden luomiseen.

Nykyisessä tieteenalojen kirjossa uudet avaukset löytyvät yleensä tieteenalojen rajapinnoissa, uusista yhdistelmistä. Etenkin kovissa tulospaineissa yksiköillä on suurempi pyrkimys keskittyä optimoimaan sisäistä toimintaansa kuin hakea uusia avauksia siilon rajapinnasta. Tulosyksikköjen välisen yhteistyön sijaan korostuu sisäinen kilpailu. Toisaalta monitieteisen yliopistomme vahvuutena on laaja joukko rajapintoja, joista uusia avauksia voi löytää sekä tiedekuntien sisällä että tiedekuntien välillä. Tätä etua ei kannattaisi jättää hyödyntämättä.

Jos OKM:n malli vaikuttaa ensituntumalta yksikätiseltä ja lyhyen tähtäimen optimointiin suuntautuvalta, mikä olisi Konstan nelikätinen malli? Ainakin siihen sisältyisi kaksikätisen organisaation uusien avausten luominen toisena tiedeyhteisöä palvelevana kätenä. Kolmas ja neljäs käsi voisivat olla tutkimukseen perustuvan opetuksen ja yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen välikäsiä, joilla yliopisto ansaitsee paikkansa osana yhteiskuntaa, mikä tukee pitkällä tähtäimellä tiedeyliopiston olemassaoloa.

21.1.2016 Pasi Tyrväinen, professori ja Agora Center -tutkimusyksikön johtaja