Onnistunut alumnisuhde! / Heli Mäki

Alumnikoordinaattorin ajatuksia alumniudesta.

Aloitin kolme kuukautta sitten Jyväskylän yliopiston alumnikoordinaattorina. On aivan mahtavaa palata takaisin rakkaaseen yliopistooni kaikkien näiden vuosien jälkeen. Olen päivittäin nipistellyt itseäni; onko tämä oikeasti totta?!

Olen hyvä esimerkki erittäin onnistuneesta alumnisuhteesta. Jyväskylässä oli minulle ainoa yliopisto, johon halusin opiskelemaan lukion jälkeen. Sinne oli päästävä – vaikka takaperin kontaten, kuten olin perheelleni asian ilmaissut. Kun sitten ovet yliopiston aukesivat ja opiskelut historian laitoksella alkoivat, tiesin valinneeni oikein.

Heti ensimmäisten viikkojen aikana uusien opiskelijoiden oli mahdollista päästä juttelemaan kahden kesken Suomen historian professorin kanssa. ”Topia tapaamaan”-kutsua noudatti suurin osa uusista opiskelijoista. Minusta tämä oli hieno ele ja muista keskustelumme Topin kanssa edelleen selkeästi. Tunsin itseni tärkeäksi ja etuoikeutetuksi. Minut oli otettu mukaan yhteisöön, jonka myötä koko opiskeluajan sain hyvää opetusta sekä tukea ja kynnys neuvojen kysymiseen on matala.

Yliopistosta valmistuttuani olen säännöllisesti päivittänyt osaamistani. Täydennyskoulutuksen olen hankkinut aina Jyväskylästä, vaikka olen asunut muualla. Olen myös tehnyt pitkän työuran toisen yliopiston palveluksessa, silti henkinen kotini on aina ollut täällä.

 Alumnikoordinaattorin haasteita

Alumnikoordinaattorin toimenkuvaa on Jyväskylän yliopistossa uudistettu. Alumnityötä on tehty ennenkin, mutta työhön on kuulunut muitakin tehtäviä kuin alumnisuhteet. Alumnitoiminta on monipuolista ja vaativaa; kaikki haluavat eri asioita. Alkuun on helppo päästä, sillä kohderyhmä on pääsääntöisesti innokasta tekemään yhteistyötä. Mutkia matkaan syntyy silloin, kun ryhdytään miettimään, miten yhteistyötä tehdään niin, että kaikki osallistuvat osapuolet hyötyvät ja yhteistyöstä tulee jatkuvaa.

Ensimmäisen työkuukauden aikana olen miettinyt seuraavia asioita: kehen alumnin, joka ei ole vuosiin ollut tekemisissä entisen oppilaitoksensa kanssa, tulisi ottaa yhteyttä, jos tulisi jotain asiaa? Entiset opettajat ovat ehkä jo siirtyneet eläkkeelle eikä entisiä opiskelutovereitakaan välttämättä laitoksilta löydy. Jos yhteydenotto on vaikeaa, ensimmäinen yritys voi jäädä viimeiseksi.

Kun olen kertonut tuttavilleni uudesta työstäni, yllättävän monta kertaa minulta on kysytty: mikä on alumni? Näyttää siltä, että opiskelijat eivät ole tietoisia siitä, että heistä tulee valmistumisensa jälkeen alumneja. Tähän on helppo vaikuttaa nykyisten ja tulevien opiskelijoiden osalta. Jokainen luento, seminaari ja tapahtuma ovat markkinointiviestintää tuleville alumneille. Tutkimusten mukaan tyytyväisyys opiskeluaikaan on tärkein syy osallistua jatkossa alumnitapahtumiin, joten yhteisöllisyyden luomiseen on panostettava heti alusta alkaen.  Tässä laitosten alumniyhteyshenkilöt ovat tärkeässä roolissa kuten myös ainejärjestöt.

Haastavinta on tavoittaa alumnit sen jälkeen, kun valmistumisesta on kulunut aikaa enemmän. Motivaatio palata yhteistyöhön on kyllä löydettävissä. Alumni on kiinni työelämässä, jonka vaatimukset verkostojen luomisesta, asiantuntijuuden jakamisesta sekä elinikäisestä oppimisesta kasvavat koko ajan. On pystyttävä monialaiseen yhteistyöhön, sillä kovin kapeilla osaamisalueilla ei välttämättä pärjää työmarkkinoilla.  Avoimuus täysin uusille osaamisalueille on huomattava kilpailuetu.

Katsotaan tulevaisuuteen perinteitä unohtamatta

Tulevaisuudessa alumneja kiinnostavat yhä enemmän asiantuntijuus, kollegat, verkostot, täydennyskoulutus sekä luonnollisesti nostalgia. On hienoa olla osa historiallista instituutiota.  Yhteinen perinne myös velvoittaa. Olemme lenkkinä alumnisukupolvien ketjussa, jossa aiemmat sukupolvet määrittelevät menestyksen tason, jota uudet sukupolvet tuskin haluavat alittaa ja josta he haluavat oppia. Kiipeämällä edellisten sukupolvien olkapäille näkee paljon kauemmaksi!

Näistä aineksista saadaan luotua alumneja takaisin houkutteleva palvelukonsepti.

Tästä se alumnityön kehittäminen lähtee. Keskeiseksi tavoitteeksi olen asettanut antoisan ja avoimen kumppanuuden rakentamisen yliopiston ja alumnien välille. Toivon, että kaikki saavat saman kokemuksen mikä minulla on ollut — ja on edelleen.