07.09.2017

Rehtori Keijo Hämäläinen: Yliopiston vahvuus pohjaa yksilöihin ja yhteistyöhön

Jyväskylän yliopiston lukuvuoden 2017-2018 avajaiset 6.9.2017

On hienoa olla avaamassa uutta lukukautta tässä juuri peruskorjauksesta valmistuneessa kansallisarkkitehtimme Alvar Aallon suunnittelemassa upeassa päärakennuksessa. Tässä rakennuksessa yhdistyy klassisia elementtejä moderneihin ja rohkeisiin arkkitehtonisiin ratkaisuihin. Nämä arkkitehtuuria kuvaavat adjektiivit soveltuvat erinomaisesti myös Jyväskylän yliopistoon, joka elää ajassa, mutta pohjaa arvonsa ja toimintansa hienoihin akateemisiin perinteisiin.

“Nuorison parasta tässä harrastetaan” - tänäänkin.

Hienoon missiolauseeseemme on helppo yhtyä. Tätä Jyväskylän yliopisto on toteuttanut menestyksekkäästi jo 154 vuotta. Viimeiset 100 vuotta itsenäisessä Suomessa, jota juhlimme tässäkin tilaisuudessa.

Yliopistomme pohjaa historiallisesti vahvaan koulutusperinteeseen. Ajan saatossa siitä on kuitenkin kehittynyt monialainen ja kansainvälisesti tunnustettu tiedeyliopisto. Tiede ja siihen pohjautuva opetus on yliopistollinen perustehtävä. Vuonna 2009 uudistettu yliopistolaki takasi yliopistoille autonomisen aseman korostaen kuitenkin niiden velvollisuutta toimia vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa. Valtiovallan ohjausmekanismi autonomisiin yliopistoihin toteutuu pitkälti jaettavan rahoituksen kautta. Tähän nähden on ollut hieman hämmentävääkin, kuinka vahvasti yliopistot ovat ottaneet tämän niin sanotun kolmannen tehtävän omakseen. Erityisesti innovaatioiden siirtäminen yhteiskuntaan on vaatinut ja vaatii yliopistoilta uudentyyppisiä panostuksia, joihin ei ole ollut merkittävää lisärahoitusta. Hallituksen koulutusleikkausten seurauksena yliopistot ovatkin joutuneet hakemaan tasapainoa omalakisuuden ja yhteiskunnan odotusten välillä. Yliopistojen on ollut pakko uudistua.

Terve ja sielukas yliopisto

Voimme nyt kysyä, toteutuuko yliopistomaailmassa sanonta:
”Mens sana in corpore sano” – Terve sielu terveessä ruumiissa.

Onko yliopistojen sielu säilynyt? Kukoistaako tieteen ja opetuksen autonomia, uteliaisuuteen pohjaava perustutkimus, toteuttaako yliopisto sivistystehtäväänsä, siirtyykö osaaminen yhteiskuntaan? Terve ruumis, tai keho, kuvaa yliopistojen rakennetta, taloutta, prosesseja, tehokkuutta. Rehtorin ja koko akateemisen johdon tärkein tehtävä on huolehtia siitä, että nämä kaksi elementtiä ovat tasapainossa, terve sielu terveessä ruumiissa. Tehokkuudessa huippuunsa viritetty yliopisto ei ole mitään ilman sielua, ilman sen sivistystehtävää ja tieteen omalakisuuden kunnioitusta.

Olen iloinen, että rehtorina olen perinyt terveen ja sielukkaan yliopiston. Jyväskylän yliopistossa kukoistaa kansainvälisesti korkeatasoinen perustutkimus, koulutus on laadukasta ja sivistystä arvostetaan. Yhteisöllisyys ja tekemisen meininki ovat silmiinpistäviä. Tämä kaikki näkyy ehkä selvemmin uudelle ulkopäin tulleelle. Yliopiston hallitus, johto ja jokainen yliopistolainen on tehnyt esimerkillistä työtä taloudellisesti vaikeina vuosina ylläpitäessään korkealaatuista tutkimus- ja opetustyötä. Samalla on tehty vaikeita, mutta tärkeitä rakenteellisia ja toiminnallisia ratkaisuja. Tiukoista ajoista huolimatta yliopiston talous on vakaalla pohjalla. Yliopisto voi jatkaa uudistumistaan ja profilointia strategiansa mukaisesti. Jyväskylän yliopiston strategia ja profilointi ovat onnistuneita, omiin vahvuuksiin tukeutuvia. Tästä on osoituksena hyvä menestys kaikilla kolmella Suomen Akatemian profilointikierroksella.

JYUnity - vaalitaan yhteistä identiteettiä

Yliopistojen sisäinen rakenne on ollut vuosisatoja tiedekuntiin perustuva ja sikäli varsin staattinen. Toisaalta vuosikymmenten syklissä on välillä suosittu suuruuden ekonomiaa ja välillä panostettu pieniin dynaamisiin yksiköihin. Yksikäsitteisesti parasta ratkaisua ei ole. Yliopiston vahvuus ei pohjaa rakenteisiin, vaan yksilöihin ja yhteistyöhön. Monitieteiset tutkimushankkeet ja yksikkörajat ylittävät opinnot eivät aina istu ideaalisesti olemassa oleviin rakenteisiin. Meidän pitääkin nyt yhdessä löytää keinot yliopiston sisäisen yhteistyön vahvistamiseen nykyisessä rakenteessa. Tieteenala-identiteetti on jokaiselle yliopistolaiselle tärkeä, ja sitä tulee kunnioittaa ja vaalia. Toivoisin, että entistä enemmän voisimme vahvistaa myös yliopistomme yhteistä identiteettiä, brändiä, mikä erityisesti kansainvälisessä toiminnassa on ensiarvoisen tärkeää.

Yliopiston sisällä palveluorganisaatiouudistus näkyy jokaisen arjessa. Monet osaavat ihmiset ovat nyt eri tehtävissä, tai fyysisestikin eri paikoissa. Osaamista ja auttamishalua on, mutta aina se ei löydä tarvitsijaansa. Muutoksen avulla pyritään kohdentamaan palveluita sinne, missä niitä tarvitaan, tasapuolisesti mutta strategisesti. Muutos ei ole helppo. Palveluorganisaation ylösajo ja toimivien prosessien luominen on tällä hetkellä yliopiston sisällä sen tärkein kehityshanke. Pyydänkin tämän osalta kaikilta kärsivällisyyttä ja rakentavia kehittämisehdotuksia. Osana palveluorganisaatiomuutosta luomme myös uutta kulttuuria tavoitteena siirtyä usein rajoittavaksi koetusta hallinnosta kohti toimintaa tukevia palveluja.

Ensikertalaiskiintiöt tilapäinen apuväline

Hyvät opiskelijamme,
elätte todennäköisesti elämänne hienointa aikaa, joka vaikuttaa suuresti tulevaisuuteenne. Olkaa luovia, olkaa rohkeita. Imekää yliopistosta tietoa ja sivistystä. Nauttikaa toistenne seurasta, kulttuurista ja Jyväskylän yliopiston ja kaupungin tarjoamista ensiluokkaisista liikuntamahdollisuuksista. ”Mens sana in corpore sano”

Syrjäytyminen on laaja yhteiskunnallinen ongelma, josta yliopistot eivät ole ulkona. Joka viides opiskelija ei koe kuuluvansa mihinkään ryhmään. Mielenterveysongelmat ovat kasvaneet merkittävästi. Jyväskylän yliopistossa ongelmaan haetaan ratkaisua kansallisestikin tunnustusta saaneelle Student Life- konseptilla. Mutta tärkeintä olisi opiskelijoiden keskinäinen ryhmäytyminen, niin opinnoissa kuin vapaa-ajallakin. Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne. Katsokaa, että kukaan ei jää yksin.

Opiskelijavalinnat ja niiden kehittäminen puhuttavat. Vain joka kolmas opiskelija aloittaa välittömästi jatko-opinnoissa ylioppilastutkinnon jälkeen. Yliopistoihin on syntynyt valintatulppa. Perusongelma on se, että yliopistokoulutuksessa sekoittuvat perustutkinto-, täydennys-, erikoistumis- ja muuntokoulutusopiskelijat. Pitäisi luoda selkeämpiä siirtymäpolkuja yliopistojen sisällä ja välillä, aiemmin opitun paremmin tunnustaen. Nämä ratkaisut ovat täysin yliopistojen omissa käsissä. Ensikertalaiskiintiöt ovat vain tilapäinen tekninen apuväline, josta tulisi päästä isompien ratkaisujen avulla eroon.

This fall, Finnish universities are facing a new challenge when international students coming from outside the European Union and the European Economic Area are obliged to pay tuition fees. As expected, based on the experiences of other Nordic countries, the number of applicants has dropped dramatically. However, new scholarship programs should guarantee that we still can welcome the most talented students. As a positive outcome, the fees have put pressure on the academic staff to produce internationally competitive curricula and teaching that match the expectations set by the fee. Now we have to overcome the challenge to extend our good reputation in teaching from a national to an international scale. This means that a lot of professional marketing is still required.

Yliopiston ja ammattikorkeakoulun pääkampukset lähelle toisiaan

Suomalainen korkeakoulujärjestelmä hakee parhaillaan visiota opetus- ja kulttuuriministeriön johdolla vuoteen 2030. Suomalainen tutkimus on edelleenkin kansainvälisesti korkeatasoista, mutta moni verrokkimaamme etenee vahvemmin. Suomi oli OECD-maiden ykkönen korkeakoulutettujen määrissä vuonna 1991, mutta vuonna 2015 olimme jo OECD-maiden keskiarvon alapuolella. Ministeriön vahvasti ohjaamana korkeakoulut ovat aloittaneet profilaatiotyön, työnjaon ja yhteistyön terävöittämisen. Merkittävimmät rakenteelliset avaukset ovat tulleet yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyössä Tampereella, Lappeenrannassa ja Rovaniemellä.

Jyväskylän yliopiston ja Jyväskylän ammattikorkeakoulun yhteistyön tiekartaksi voidaan ottaa rehtori Jussi Halttusen viime vuoden lopulla julkaisema yhteistyöselvitys: Graniitti hikoilee. Se muodostaa hyvän ja konkreettisen pohjan yhteistyön edistämiselle toiminta, ei rakenteet edellä. Tasavertaisesti ja tunnistettuihin vahvuuksiin pohjautuen. Yliopiston ja ammattikorkeakoulun yhteistyön edistämistä edesauttaisi pääkampusten sijoittuminen toistensa läheisyyteen. Toivottavasti tähän löytyy ratkaisu.

Ministeriön Visio-2030 työn tuloksena tulisi purkaa lainsäädännön esteitä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyöltä. Uskon, että yhteistyössä tullaan näkemään erilaisia alueellisia malleja ympäri Suomea, eikä niiden toteuttamista pidä rajoittaa tarpeettoman tiukoilla säännöksillä.

Lisävauhtia osaamisen kaupallistamiseen

Osaaminen siirtyy yliopistolta yhteiskuntaan ihmisten mukana ja yhä useammin opiskelijat haluavat toteuttaa osaamistaan yrittäjyyden kautta. Vuonna 2015 yli 20 % Suomen korkeakouluopiskelijoista piti yrittäjäksi ryhtymistä todennäköisenä tai erittäin todennäköisenä uravaihtoehtona. Kasvamassa määrin myös yliopiston tutkijat ovat kaupallistamassa innovaatioitaan ja tarvitsevat tukea start-up toimintaan. Tähän tarpeeseen on Edufutura-yhteistyö luonut hyvän pohjan ja parhaillaan Jyväskylän yliopisto, Jyväskylän kaupunki, Jyväskylän ammattikorkeakoulu ja Jyväskylän koulutuskuntayhtymä ovat perustamassa yhteistä yhtiötä tukemaan yrittäjyyttä ja yrittäjyyteen liittyvää koulutusta. Tämä on kansallisestikin merkittävä yhteistyöavaus ja tuo merkittävää lisäarvoa sekä oppilaitoksille että yhteiskunnalle.

Jyväskylän yliopisto on itsekin ollut kaupallistamassa osaamistaan ja on tällä hetkellä kansallisesti merkittävä koulutusvientiteollisuuden veturi. Yliopiston vetämän koulutusvientiyhtiön EduCluster Finland Oy:n liikevaihto vuodelle 2017 tulee nousemaan yli 10 miljoonaan euron ja myynti on varmistettu kolmeksi vuodeksi. Tarve suomalaiselle koulutusosaamiselle on maailmalla suuri. On hienoa olla mukana liiketoiminnassa, joka edistää globaalisti oppimisen tasa-arvoisuutta mutta voi silti toimia liiketaloudellisesti terveellä pohjalla. Yliopistolla on myös kokonaisuudessaan suuri merkitys taloudelliseen hyvinvointiin. Skotlantilaisen BiGGar Economicsin tänä vuonna tekemän selvityksen mukaan jokainen Jyväskylän yliopistoon sijoitettu euro tuottaa 6 lisäeuroa suomalaiseen yhteiskuntaan. Koulutus on todellakin investointi, ei kuluerä.

Osaaminen ratkaisee, ei tutkintonimike

Keski-Suomen maakunnassa on meneillään voimakas positiivinen rakennemuutos. Äänekosken biotehdas suurena investointina on luonut vahvaa tulevaisuususkoa, joka heijastuu kaikilla toimialoilla. Kasvun ja muutoksen luomat työvoima- ja osaamistarpeet eivät saisi muodostua kehityksen jarruksi. Osaamispulaan ei tule kuitenkaan reagoida vain koulutusvastuita lisäämällä, vaan uudistamalla koulutuksen luomaa osaamispohjaa. Yliopistot ovat aina tuottaneet moniosaajia, jotka työllistyvät laaja-alaisesti muuttuvassa elinkeinorakenteessa. Työelämän murros ja erityisesti digitalisaation tuomat mahdollisuudet on tiedostettu yliopistossamme, ja nyt syksyllä aloitettava koulutus uudistuneilla opetusohjelmilla on vahvasti osaamisperusteista.

Jyväskylään on pitkään ja tuloksetta tavoiteltu diplomi-insinöörikoulutusta. Koulutusvastuiden laajentamista ei kuitenkaan ole nähtävissä lähiaikoina. Osaajapulaan on reagoitu uudistamalla koulutuksen luomaa osaamispohjaa. Tätä tietä tulee jatkaa dialogissa yhteiskunnan kanssa. Osaaminen ratkaisee, ei tutkintonimike. Maan hallituksen tulisi kuitenkin budjettiriihessä rahoitetun Lounais-Suomen mallin mukaisesti kohdentaa voimavaroja myös Keski-Suomen alueellisen ICT-alan koulutukseen. Näin yliopistollemme mahdollistuisi osallistava rooli tekniikan alojen yliopistojen FITech-koulutusverkostossa.

Suomessa usein paikallinen osaaminen ja työvoiman tarve eivät kohtaa. Maassamme ei yleisesti liikuta tarpeeksi työn eikä opiskelupaikan perässä. Olisi tärkeää lisätä opiskelijoiden liikkuvuutta, joka lisäisi myös työvoiman liikkuvuutta. Ratkaisu tähän olisi kaksiportaisen tutkintojärjestelmän aito hyödyntäminen. Tällöin koulutus jakaantuisi Bologna-prosessin mukaisesti kolmivuotiseen kandidaatintutkintoon ja sitä seuraavaan kaksivuotiseen maisterikoulutukseen. Suomalaiselle yhteiskunnalle olisi etu, että työmarkkinoilla olisi opintonsa keskeyttäneiden sijasta alemman korkeakoulututkinnon suorittaneita. Työmarkkinoiden murroksessa he voisivat helposti palata suorittamaan ylemmän korkeakoulututkinnon kahdessa vuodessa. Kaksivuotiset maisteriohjelmat mahdollistaisivat myös nykyistä joustavamman muunto- ja täydennyskoulutuksen. Suomessa voitaisiin myös rohkeasti pilotoida maailmalla jo yleisiä, intensiiviopintoina suoritettavia ja yhden kalenterivuoden mittaisia maisteriohjelmia. Työelämässä oleville nämä tarjoaisivat houkuttelevan vaihtoehto selkeänä investointina omaan osaamiseen.

Jyväskylän yliopiston uutena rehtorina olen voinut kuukauden ajan tarkastella tätä yliopistoa ulkopuolisen silmin. Tämän yliopiston suurin voimavara ovat sen ihmiset. Henkilöstö ja opiskelijat, yliopiston yhteisöllisyys, yhteisen tekemisen meininki. On hienoa olla osa sitä. Vaalitaan niitä yhdessä.
Julistan lukukauden 2017-2018 avatuksi.

Toivotan kaikille antoisaa lukukautta!

Have a most successful academic year 2017-18.